sunnuntai 11. elokuuta 2013

Tutkiva mournalisti: Ei kissan kissaa koko asuntomessualueella?

Hep! Tutkivan mournalismin yksikön edustaja ilmoittautuu ja raportoi, että tehtävä on suoritettu. 

Tämän vuoden Asuntomessut on nyt siis katsastettu ja tutkittu ja kuvien muotoon ikuistettu mournalistisin silmin. Niin että mitenkä?

Tätenkä:

Ennen Hyvinkäälle suuntaamista otin tavoitteeksi harjoittaa tutkivaa mournalismia (läheistä sukua tutkivalle journalismille) eli tutustua messutaloihin kissanomistajan ja tarvittaessa kissankin silmin. Lisäksi silmäilin ympärilleni, josko siellä näkyy ja jos näkyy, niin miten näkyy, merkkejä lemmikkikissoista tai ylipäätään lemmikeistä. Lopuksi muodostan tästä kaikesta raportin. Ja se on tässä näin.

Lähdetään!



Aha, selvä. Siispä tuonne!


Stop! Ensimmäinen lemmikki löydetty! Ja ensimmäinen lemmikki kielletty!

Talojen ovipielissä muistutellaan messukansaa, ja vaikka kissoja ei erikseen kielletäkään, taisi olla hyvä idea jättää Justus kotiin.

Metsäkaltevan messualue tarkoittaa kolmeakymmentä omakoti- ja korttelitaloa. (Hmm, korttelitalo, uusi termi minulle.) Tunnustan, etten käynyt aivan jokaisessa mutta ehdottomasti suurimmassa osassa kuitenkin.

Niin että jos joku sattuu kysymään minulta, millaista kissakansaa tai lemmikkikansaa tulee hyvinkääläisessä kaupunginosassa asumaan, niin osaan muodostaa jonkinlaisen vastauksen. Usean tunnin katselemisen, kurkkimisen, vertailemisen, ihastelemisen, ihmettelyn, kummastelun ja kävelyn perusteella osaan kertoa senkin, miten messutaloissa asuvat aikovat huomioida kissansa. Ja taidanpa osata paljastaa myös asioita, joihin kissat kiinnittäisivät huomionsa - tai vaikkapa kyntensä.

Eteenpäin, mars!

Yhdessä, kahdessa, kolmessa, neljässä....aika monessa talossa olen vieraillut, mutta missään, ei niin missään, ole merkkiäkään muusta kuin kaksijalkaisten elämisestä ja olemisesta.

No tuota...tehdäänpäs nyt niin, että katselen ympärilleni sillä silmällä millä silmällä kissa näitä asuntoja katselisi.

Tyynykauppiaat ovat onnessaan, aivan varmasti! Sen verran muhkeat ovat tyynyröykkiöt ja heti naapurissa lisää ja tämänkin naapurissa lisää uusia pehmeitä tyynyvuoria. Justus olisi ihastuksissaan, tipauttelisi valkoisia karvoja ja jatkaisi löhöilyä.





(No mutta onhan tuolla koira. Pehmo-sellainen mutta kuitenkin.)


Fiksuja nämä asuntomessulaiset, kun ovat ymmärtäneet lisätä tyynyjen seuraksi myös peittoja, huopia ja erilaisia vällyjä. Kyllä olisi kissan tässäkin kiva lötköttää.


Tyyny, tyyny, tyyny, tyyny...ja huomaatkos tuon tuossa?! No, tuon tuon!


Tämän yksityiskohdan huomaisi ainakin kissa. Huiskista vaan!

Entä mites mattopuoli? Onko sellaisia, joihin on erityisen hyvä upottaa kyntensä?


Syyllinen paikalla? Ja noooiiiin viattoman näköisenä siinä jököttää....


Että semmosta jälkeä ja jälkiä tältä kaverilta. 

Mutta nyt! Oikein sopiva paikka katsella ikkunasta ulos, jättää lasiin muutamat nenänjäljet ja teroitella samalla kynsiä mattorullaan. Oletko samaa mieltä?


Takka löytyy melkeinpä jokaisesta talosta, mutta harmillisen monessa se "osoittaa" käytävälle tai muuhun epäkäytännölliseen makoilupaikkaan. Siis kissan kannalta. Tässä alla on kuitenkin toisin. Ja huomaa hurrrrmaava matto, hurrrmaava kangassohva, hurmaava torkkupeitto, hurrrmaavat tyynyt. Ja nämä kaikki hurrrrmaavasti takkatulen loimussa. Mautsi mau!


Ja tyynyistä puheen ollen...pistetääs vielä muutamat lattiaversiot:



Seinät eivät jääneet tutkivan mournalistisen työn edetessä erityisesti mieleen. Paitsi yksi. Tältä se näyttää:


Korkista tehty seinä. Voisi olla mielenkiintoinen materiaali kissalle ja kissan kynsille, jos kyseinen kissa pääsisi luikahtamaan tämän talon alimpaan kerrokseen ja siellä biljardi-baari-huoneeseen. (Samaisesta huoneesta jäi mieleen biljardipöytä, jonka sai hetkessä muutettua tavalliseksi pöydäksi. Kansi päälle, niks naks vaan.)

Kissaihmisenä en voinut olla kurkkimatta sänkyjen ja sohvien alle. Siellä ne kissatkin voisivat viihtyä tai piilotella. Ja tässä seuraavassa viihtymistä ja piilottelua olisi tapahtunut luultavasti myös sängyn päällä.

Tuplaviihtyvyys ja tuplapiilo - kätevää!


Sängyn alla tai päällä, kunhan jossain. 


Ja tässä on sitä jotakin: tyynyrykelmät, pehmeä matto ja sohvan alla hulppeat tilat. 



Ei mutta mitä silmäni näkevätkään?!


Tuon jos minkä päällä olisi makoisaa steppailla (kuratassuilla?) ja asettua lopulta köllöttelemään. Ja jos ehdot ovat tarpeeksi hyvät, niin kynnetkin voisivat mahdollisesti pysyä piilossa.

Mutta takaisin tehtävään ja kissojen etsintään. Ei näy ei. Ei pienintäkään vihjettä siitä, että missään talossa asuisi kissa. Tai kissoja. Tai koira. Tai koiria.Tai minkäänlaista lemmikkieläintä.

Mitä metsäkaltevalaiset aikovat iltojensa iloksi silitellä ja rapsutella? Sanon tässä vaiheessa sen, että kehräys jos mikä on mukava ääni (muuallakin kuin punaisen auton konepellin alla) ja sitä soisi mielellään kuuluvan näissäkin taloissa.

Jos nyt kissa sattuisi jossakin täällä asumaan, niin katolle sen ei kannata harkita loikkaavansa. Katso nyt vaikka itse:


No niin, ehkä turvallisinta mennä takaisin sisätiloihin.

Jos Justuksen päästäisi messutaloihin, eikä sitä alkaisi kuulua syömään, ei vaikka kuinka kisittelisiä ja herkuilla maanittelisi, niin tässä tulee hyvä selitys.

Kuka tietää vaikka sekin harrastaisi tutkivaa mournalismia ja löytäisi vuoden 2013 Asuntomessujen lukuisat vaatehuoneet. Ja niitähän kuulkaa riittää. Kaikissa ovet apposen auki - viuh ja vauh, ihan varmasti kisitettävä lymyilisi ylimmällä hyllyllä.





Villi veikkaus: noissa vaatteissa ei taida olla ainoatakaan aitoa oikeaa kissankarvaa. Eivät tiedä asukkaat, mistä jäävät paitsi. Mistäs he sen tietäisivät, kissattomat. 

Tässä seuraavassa talossa avohylly löytyy muualtakin kuin vaatehuoneesta. Siinä olisi kissalle lokero vaikka yksi jokaiselle viikonpäivälle ja maanantaina taas alusta. Juhlapyhille löytyy ihan käyttämättömiä sellaisia.


Onkohan nuo esineet liimattu kautta teipattu kautta muuten sipaistu kiinni lokeroonsa? Kysynpähän vaan.....

Tai tämä tässä. 


Muutamassa talossa Justus olisi todennäköisesti viettänyt melkoisen päätähuimaavia hetkiä. Näkymä alempaan kerrokseen on melkoinen, jos sitä kaiteen päältä katselee.



Nyt äkkiä alas muuta kautta ja tehdään vilkaisu taloon, jonka tunnistaa tällaisesta kyltistä:


Heavyrock-henkisen pariskunnan koti tarjoaa aikamoisen yllätyksen! Ei, ei se ole kissa eikä koira eikä muukaan nelijalkainen, vaan...

...tittididii...

....ei vaan arvaa kuitenkin ensin jotain....

....mikähän se mahtaisi olla......

....veikkaa nyt jotakin, niin päästään äkkiä katsomaan rokkareiden mökkiin!

Erittäin persoonallisesta kivitalosta löytyy kauan kaivattuja merkkejä lemmikkielämästä. Jee!


Asukkaita siellä ei vielä ole. En muuten tiedä, miten paljon kalat välittävät katsella lasin läpi, mutta tässä talossa asuville ja siellä vieraileville on hauskasti kalaisaa silmäniloa; tuo akvaario on läpi seinän, joten sitä voi katsella kummaltakin puolelta, siis kahdesta eri huoneesta. 

Eikä tämä talo tuota pettymystä, kun tyynyjen kappalemäärästä on kysymys. Pehmoisista peitoista tulee plussaa.


Justus ei pahemmin lauteista välitä, mutta olen kuullut, että moni kissa välittää. Jos hevirokkipariskunnalla olisi kissa, olisi sillä tällaiset saunomisolosuhteet:


Samaisesta asumuksesta löytyy ateljeehuone. Kyllä kissakin siellä viihtyisi, uskon niin. (Mutta sydäntä ei tunnistaisi enää sydämeksi.)


Jatkakaamme kierrosta. Tyynyvuorien ja vaatehuoneiden lisäksi erityishuomioni saavat wc:t. Niitä on jok'ikisessä messutalossa, useimmissa parikin. Mutta ei se vessojen määrä vaan...ei niihin juuri hiekkalaatikkobokseja aseteltaisi.


Eikä kissanvessa mahtuisi tännekään. 


Hiiop, nostetaan seuraavaksi kissa pöydälle! Mitähän tästä tykättäisiin?


No jopas jopas. Tämmöinen eläin.


Niin epätoivoiseksi ei tämä tutkiva mournalisti voi heittäytyä, että tyytyisi sittenkään puiseen kärsäkkääseen. Mutta voiko oikeasti olla todellista, että 30 talon alueella ei ole yhtään kissaa? 

Kun jo mainittu epätoivo alkaa puskea päälle, täytyy tätä kylttiä vilkaista kerran ja toisenkin.


Niinhän tuossa lukee että koira. Kerran vielä. Lemmikit: Koira.

Juhuu! Tutkiva mournalisti voi hetken olla haurnalisti ja ylpeänä todeta, että ainakin yksi koira tähän kaupunginosaan on kotiutumassa!

Tarkastelen aivan uudella innolla tätä hirsitaloa. Koirallinen mikä koirallinen!

Hirsitalon sisällä ei ole mitään koiraan liittyvää. (Miten voi olla näin, siis ihan oikeasti?) Tai jos on, en sellaista tohkeissani huomaa. Hmmm, saanko tulla tänne uudestaan sanotaanko vaikka vuoden päästä. Eiköhän silloin koiramaisuuksiakin löydy. Ainakin saisin haukut, jos ei muuta.

Hau. Mau ja toinen mau...

...hieraise sinäkin kaikin mokomin silmiäsi! Näetkö saman kuin minä?



Luetaan yhdessä. Än, yy, tee, nyt:

Taloon muuttaa äiti, isä ja kolme pientä lasta sekä perheen koira - toistetaan KOIRA - ja kaksi kissaa - toistetaan KAKSI KISSAA!

Sanotaan vielä kerran:
Koira ja kaksi kissaa!

Äkkiä sisälle!


Siinähän se, koiran paikka. Ja kuppikin. Tekisi mieli silittää tuota lelukoiraa, mutta tyydyn tykytyksiltäni saamaan edes jonkinlaisia kuvia.

Usean talon keittiössä oli estetty pääsy lähempiin tutkimuksiin. Tiedä sitten olisiko tämän talon keittiöstä löytynyt kissankuppeja tai muita merkkejä lemmikkielämästä. Yläkerrassa kameran muistikortille tallentui tällaisia elämiä:



Äkkivilkaisulta tuo koira näyttää ihan oikealta, ainakin minusta.

Voisin ihan hyvin pötkähtää tuohon viereen...ja kohta jostain peittojen alta tassuttelisi kylkeen hurisemaan kauan etsitty ja toivottu kissa. Ja kohta toinenkin. Tutkivalla mournalistilla on erittäin vahva visio sellaisesta.

Ehkäpä jos tosiaan pääsisin näihin taloihin joskus uudestaan, vuoden tai parin päästä, siellä olisi enemmän nelijalkaista hau- tai mau-elämää. Eräs messutalofirma tiesi kertoa, että "Siellä koti missä sydän". Sanonpahan nyt kumminkin, että siellä koti missä kissa.

Otan tuon iskulauseekseni, jos pääsen joskus mukaan suunnittelemaan aivan erityistä messutaloa. Erityistä siksi, että siinä asuu ihan oikeita kissoja ja ihan oikeita kissanmielisiä ihmisiä ja siinä on huomioitu ihan oikeasti ne ihan oikeat kissat. En unohtaisi ainakaan raapimapuita, kiipeilypuita (totta vie sisustukseen ja muuhun linjaan sopivia) ja kissanvessakin löytyy ihan taatusti. Ja ties mitä muuta keksisin. Tunnistaisit tämän talon muiden messutalojen joukosta. Lupaan sen. 

22 kommenttia:

  1. Kiitos hauskasta hetkestä loistavan kirjoituksesi parissa! Näin kissan ylpeänä emäntänä olen miettinyt monasti samanlaisia asioita ja sitä miksei lemmikkiä paremmin huomioida sisustuksessa tai rakentamisessa! Kissan vessalle ei ole loogista paikkaa kylpyhuoneessa, eikä kaikki todellakaan rakasta tapettia (eläimet saati ihmisetkään) oli se kuinka in ja pop tahansa! Joku sisustussuunnittelija kysyi ohjelmassaan pesunkestäviä maaleja valitessaan, että peseekö todellakaan kukaan oikeastaan seiniä ja yhdessä maalikauppiaan kanssa tirskuivat että eihän kukaan niin tee. No, minäpä pyyhin seiniä! Milloin tuttujen koirat ovat jättäneet kurajälkiä tai kissan karvoja on kiinni jopa seinässä. Uskoakseni tuttua jokaiselle lemmikin omistajalle. Pehmeät ja upottavat matot ovat ihania, pitkät verhot upeita ja uskoakseni kissakin osaa arvostaa niitä! Eli kyllä meilläkin sisustetaan, mutta kissan ehdoilla. Eli kukat ovat korkealla amppelissa eikä elävää tulta poltella pöydällä ilman kunnon lasisuojaa :) Haaveena olisi, että joku jossain joskus oikeasti keksisi kauniin ja tyylikkään kissan kiipeilypuun! Sellaisen jossa kisun on hyvä olla ja jota omistaja katselee mielellään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä huomioistasi ja kommenteistasi ja tosielämän kokemuksistasi!

      Laitoin kerran sähköpostia kiipeilypuita valmistavaan kotimaiseen yritykseen kysellen heiltä monenmoista tuotteiden suunnitteluun yms. liittyen. Ajatuksena oli, että aiheesta voisi tehdä jutun lehteen. Mutta en ole vielä tähän päivään mennessä saanut heiltä minkäänlaista kommenttia.

      Mielelläni kyllä lukisin kissoista ja sisustamisesta, rakentamisesta ja tuotteiden suunnittelusta enemmänkin. Ehkäpä täytyy aktivoitua asiassa uudemman kerran ja tehdä sellainen ihan itse. ;-)

      Täältä ja täältä klikkailemalla eteenpäin löytyy hieman tavallista erikoisempia raapima-, kiipeily- ja muitakin puita ja tasoja:
      http://thedesignhome.com/2011/02/modern-cat-scratcher-by-moderncritter/

      Poista
  2. Ihan mahtavasta näkökulmasta tehty messuraportti, kiitos tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Ja hienoa, että raportti herätti myönteisiä fiiliksiä - ei siis ollut ihan turha reissu, vaikkei kissoja tai hiekkiksiä siellä näkynytkään. :-)

      Poista
  3. Aivan loistavia huomioita hauskaan sävyyn kirjoitettuna, kiitos tästä postauksesta ! Tätä voisin julkisessakin mediassa vallan hyvin jakaa eteenpäin niin varmasti tavoittaa monen ihmisen mielenkiinnon, mielestäni on kuitenkin hyvinkin tärkeä asia :)
    Itse avokkini kanssa uutta asuntoa etsittäessä ensimmäisenä kriteerinä oli että saa olla lemmikkejä, ja että niille ja niiden tarvikkeille löytyy sopivat tilat, muuten jäisi juuri se kyseinen asunto ottamatta. Niinkin isoihin päätöksiin voidaan siis tuollaisilla huomioilla vaikuttaa, joten toivon todella että sinä ja muutama muukin pääsisivät vaikkapa mukaan suunnitelemaan taloa, johon karvapyllyt sopivat juoksemaan :) Siitä tulisi varmasti hieno !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle viestistäsi, Maria! Ja toki tätä mournalistista messuraporttia saa jakaa eteenpäin.

      Onpa ollut kiva lukea sinun ja muiden kokemuksia elävästä kissankarvaisesta elämästä ja valinnoista kodissa ja sen sisustamisessa, katosta lattiaan. Mitä ei messutaloista löytynyt, pääsen tutustumaan niihin tätä kautta. Hieno homma!:-)

      Hmmm, miten ja millä kriteereillä mahtaa päästä mukaan asuntomessujen ideointi- ja muuhunkin porukkaan? Eihän ne ole messut eikä mitkään, jos ei vähintään yhdessä talossa ole kissaihmisille ideoita ja inspiraatiota kotiin vietäväksi!

      Poista
  4. Suorastaan viiltävää mournalimia =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös? :-)

      Nyt kun olen saanut näin hyvän vaihteen päälle tutkivan mournalismin saralla, niin miksikäs turhaan jarruttelemaan, vaan täyttä loikkaa eteenpäin! Minneköhän seuraavaksi suuntaisin? Ehdotuksia? :-)

      Poista
  5. Jos nyt pääsisin taloa rakentamaan, niin kahden-kolmen kissanvessan sijoittelu kylpyhuoneeseen sekä kätevästi että esteettisesti olisi kyllä prioriteettilistan kärkipäässä! Odottelen tällaista ratkaisua heti seuraaville Asuntomessuille ;-).

    Minä muuten huomasin Asuntomessuilla yhdessä talossa niin aidonnäköisen pehmokissan kerällä sohvalla, että kaverini kanssa jo hätkähdettiin luullen sitä oikeaksi. Muita merkkejä lemmikeistä olivat ainoastaan pari tuollaista koiran petiä eteisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas mukavaa, että joku muukin on etsinyt ja katsellut merkkejä lemmikeistä. :-)

      Huhuu ja ohoi, kuuleeko Jyväskylä ja messujärjestäjät siellä? Kissanomistajan ihannetalolle olisi todellakin kysyntää!

      Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liiton nettisivujen mukaan Suomessa on yli 2 miljoonaa (!) lemmikkikissaa ja Suomen Kennelliiton sivut tietävät kertoa, että maassamme on yli 600 000 koiraa. Ja noihin lukuihin vielä muut lemmikit päälle. Onhan se oikeasti ihme ja kumma, ettei lemmikkien olemassaolo, elämä ja arki näy tuon enempää messutaloissa tai vaikkapa sisustuslehtien kuvissa.

      Poista
    2. Ja vielä:

      Olen kyllä bongannut joskus kissan tai koiran sisustusjuttujen kuvissa, mutta ovat olleet enemmänkin koristeena tai muuten luomassa ja tuomassa tunnelmaa. ("Hei, pistetääs tähän yks kissa, kun se sopii niin hyvin ton sohvan sävyyn ja kaikki tykkäävät katsella kissoja" - meneeköhän noin?). Mukava olisi nähdä noiden kuvien kodin vessa tai kylppäri ja siellä kissanvessa, useampikin, jos kissoja on monta ja melkein parimetrinen raapima-kiipeilypuu osana olohuoneen tai eteisen sisustusta.

      Poista
  6. No mautsi mau, ihan huippispostaus! (vaikken kissanomistaja olekaan) Noiden faktatietojen perusteella lemmikinomistajia on niin paljon että oikeasti ihmettelen miksei messutaloissa ole otettu asiaa huomioon! Tuossa yllä tuli hyvin esille että lemmikinomistajat valitsevat asuntonsa lemmikkien ehdoilla. Vrt. voihan olla että lemmikki asuu asunnossa jopa pidempään kuin perheen lapset!

    Jos oisin kissanomistaja, tuo linkittämäsi moderni raapimispuu menisi tilaukseen, ehkä valkoisena tai mustana :) Ei ehkä ole tutkivaa mournalismia, mutta hyvä postauksen aihe voisikin olla tällaiset "sisustukselliset kissan tarvikkeet" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, hyvä huomio tuo lemmikkien asuminen kanssamme jopa kovinkin pitkään. Jos Justus voi hyvin ja porskuttaa (ja toivottavasti voi hyvin ja porskuttaa) vielä hyvän tovin (ikä nyt 15), taitaa olla pidempiaikainen asukas kotonamme kuin lapset. Aika jännä ajatella näin! :-)

      Ja hyvältä kuulostaa tuollainen postausaiheidea. Täytyypä surffailla netissä ja poimia parhaat palat - ja tuoda ne tänne muidenkin ihmeteltäväksi ja ihasteltavaksi. Kun ei kerran Asuntomessuilla ollut kissamaisuuksia, niin täällä ainakin on. ;-)

      Poista
  7. Ihanaa tutkivaa mournalismia! :)

    Meiltä jäi nämä messut väliin, myös komeammalta puoliskolta, vaikka hän siellä harkitsikin pistäytyvänsä (ihan yleisönäkin ;)). Siksipä olikin erityisen mukava nautiskella tästä raportista, jossa on tuore näkökulmakin. Sikäli en ihmettele, että messuasunnoista syntyy vaikutelma, että niissä ei asuisi kissoja, kun niihin on messukuosissaan vaikea kuvitella edes ihmisiä asumaan ;). Onneksi tyynyjä sentään oli riittävästi! Olisi kyllä hienoa, jos edes yksi messuasunto olisi kissamaisesti tuunattu laatikoineen, kiipeilypuineen ja kissankarvoineen, vieläpä yksi tai kaksi oikeaa kattia takan päällä tai vaatehuoneen hyllyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, ei siis todellakaan ollut tämä minun reissuni Asuntomessuille mikään turha reissu, koska sinä(kin) sait raportista jotain itsellesi. Ja saa tätä vilauttaa myös komeammalle puoliskolle. ;-)

      Raportissa taisin pariinkin kertaan mainita, miten olisi mukava mennä messutaloihin vuoden parin päästä ja katsastaa lemmikkitilanne. Kyllä minä mielelläni jututtaisin samalla myös ihmisiä...niin että onko näissä taloissa ihan oikeasti voinut asua. :-) (Oli siellä myös joitakin aika...hmm....outoja ratkaisuja, joita en omaan kotiini ottaisi.)

      Poista
  8. Uutisia, ohoi! "Messutalon" rakentaminen on aloitettu. Opastus kohteeseen käy tätä kautta: http://kiskisblogblogissa.blogspot.fi/2013/08/pinnattujen-kissamaisuuksien-koti.html

    VastaaPoista
  9. Harvinaista herkkua minulle. Blogi jonka ensinnäkin luin loppuun ja toisekseen jopa hymähtelin tyytyväisenä sille. Kiitos, rivien välistä tunnistaa aidon kissaihmisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän meni oikein hyvin: sinä kehräät tyytyväisenä siellä ja minä kehrään tyytyväisenä täällä - kiitos palautteesi. :-)

      Poista
  10. Mahtava - toi naurun suupieliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo on just hyvä suupielien asento. :-)

      Poista
  11. Kauniita kissan raapimapuita on kyllä olemassa mutta saako niitä Suomesta niin sitä en tiedä.
    Kirjoitapa googlen kuvahakuun "modern scratching post"
    Tää on mun lemppari ;)
    http://doctor-pets.com/2012/07/23/the-revenge-of-the-cat-owners-but-the-cat-isnt-in-on-the-joke/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, Suvi, aikamoinen raapima"puu"! Pitäiskö sanoa että raapimahaukku? :-) Kiitos linkkivinkistä!

      Poista