Näinhän ei missään nimessä saisi tehdä. Ei ei ei.
Että ensiksi sortuu piiiiitkään hiljaisuuteen omassa blogissaan ja sitten *viuh* porhaltaa paikalle ja alkaa ladella kaikenmoisia selityksiä tapahtuneesta. Tai oikeammin tapahtumattomuudesta. Siis siitä hiljaisuudesta, joka syntyy, kun ei julkaise aikoihin postauksia, mikä ei ole ollenkaan sitä toimintaa, mitä blogin menestyksekäs tai edes jonkinmoinen pitäminen kirjoittajaltaan vaatisi.
Ja näinhän ei missään nimessä varmaan myöskään taisi tehdä. Ei ei ei. Että alkaa *viuh vauh vouh* selitellä selittelemisiään. Että on ollut aivan liian pitkään postaamatta ja sitten *iso viuh vauh vouh ja vielä väyh* alkaa ladella semmoista kyytiä tekstipitoista selittelypainotteista sisältöä aiempiin selityksiinsä, että ei ole lukijalla silloinkaan oikein hyvä.
Mutta entäs jos blogipostaamattomuusselitys on hyvä? Jopa erittäin hyvä? Kyllä se yhteiskunta vaan välillä sillä tavalla pyörii, että minä voin tässä sulle yhdeksi hirmuisen erittäin hyväksi selityksesi muuttua.
Kas, kun minulla on ollut melkein parin viikon ajan tällainen:
Olen haaveillut, miettinyt, suunnitellut vuoden verran sivustoa, sellaista kissanmielisille suunnattua sivustoa. Ja tosiaan, muutama viikko sitten - tarkemmin sanottuna sunnuntaina 16.3. - klikkasin Julkaise-nappia.
Sinne ne sitten menivät, koko kissakansan luettavaksi ideoimani ja toteuttamani uutiset, artikkelit, pienet makupalat ja vierailevien kirjoittajien kolumnit sekä runokilpailu ja mahdollisuus kysellä asiantuntijalta kaikenmoista kissannimistä.
Samaan aikaan jännitti, ilostutti ja helpotti. Skumpan olin laittanut aiemmin päivällä jäähtymään. Jo heti ensimmäisenä iltana paljastui säädettävää ja korjattavaa. Säätö- ja korjaushommat jatkuivat seuraavanakin päivänä. No vihdoin maanantai-iltana kuohuviinilasit kilisivät, vaikka myönnettävä se on, että toisella silmällä piti kuikuilla Kissakkaan verkkosivun elämää, Kissakkaan Facebook-sivun elämää ja Kissakkaan Twitter-tilin elämää. Kyllä ne pystyssä pysyivät - siispä toinen ja kolmaskin lasillinen kuplivaa, kiitos!
Kuplinta on vaihtunut tasaiseksi kehräämiseksi. Kyllä Kissakkaassa käy väkeä, toiset nopeasti etusivulla pyörähtäen, toiset kymmeniäkin minuutteja kissoihin liittyvien tekstien ja kuvien parissa viihtyen.
Minä viihdyn tällaisten aiheiden parissa, viihdyn kehitellä ideoita ja toteuttaa juttuja. Olen yllättynyt, miten voinkaan viihtyä näin hyvin myös kävijätilastoja pläräilemässä. Alkuhuumaa vai mitä, mutta voi mennä tuntejakin, etten käy Kissakkaan verkkosivulla, vaan jumitun katselemaan kävijöiden tietoja.
Ahaa, tuo juttu on erityisen suosittu. Joo-o, Facebookin kautta tullaan noin usein ja Googlen kautta tämän verran ja Koko lailla kissamaisesti on monen pysähdyspaikka ennen reissun jatkamista Kissakkaaseen.
Ai, tuo kävijä on Ruotsista ja tuo Italiasta. Oho, tämä vierailija on klikannut kolme kertaa samaa juttua ja sitten hän on mennyt takaisin etusivulle. Hmm, kissavideobingoa on nyt klikkailtu reippaasti ja kyllä kissarunokilpailukin kiinnostaa ja ja ja....
Elän ah niin kiinnostavia Kissakas-aikoja. Elän ah niin mukavia Kissakas-aikoja. Toivon, että edes karvan verran kiinnostavuutta ja mukavuutta välittyy myös Kissakkaan lukijoille. Ja nyt myös blogin lukijoille.
Näin ei varmaan saisi missään nimessä tehdä, että piiiiiitkän tauon jälkeen lupaa postaavansa useammin. No en niin lupaakaan. Mutta jos tauosta uhkaa taas muodostua erityisen monipäiväinen, niin tiedät, että selitys ja selityksen selitys on hirmuisen erittäin hyvä ja sen nimi on Kissakas.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste runo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste runo. Näytä kaikki tekstit
lauantai 29. maaliskuuta 2014
torstai 19. joulukuuta 2013
Palvelutalon Reino kohtaa Catmanin
Hys, hiljaisuus!
Melkein voisi luulla, että nuo sanat on kirjattu plakaattiin ja plakaatti nakuteltu näkyvälle paikalle läppärini viereen. Ja ei, en ole siirtynyt kirjastoonkaan, esimerkiksi kissakirjallisuuden ääreen. (Se muuten olisi erinomainen idea. Siispä kannatetaan!)
Läheltä liippaa. Kiskisblogblogin hiljaisuuteen on ollut syynsä ja tutustukaamme niistä yhteen tarkemmin:
Marraskuun alkupuolella ystäväni lähetti minulle linkin Vantaan Sanomien juttuun. Siinä Tuula Korolainen kertoo uudesta kirjastaan. Mutta mikä sykähdyttävintä, kirjailija toteaa, että vuosi sitten luettu Kissojen Suomi -kirja aktivoi kaikki kissamuistot. Ja että minun ja Harrin kirja toimi yhtenä sytykkeenä Kissa kissa kissa -runokirjaan. Vähemmästäkin leijuu pari päivää yläilmoissa ja käy vähän väliä lukemassa tuon kohdan uudestaan. :-)
Sain runoteoksen sen kustantajalta ja lukuapua ja eläytymisjelppiä Justukselta.
Kainalossani viihtyivät myös 6- ja 4-vuotiaat lapset. Heitä Tuula Korolaisen runojen kieli innosti kuuntelemaan ja myös kyselemään ja miettimään. Ja mikä kuvitus, nuo ihanan värikkäät ja kissanystävän silmiin sopivat kuvat ovat Virpi Talvitien käsialaa.
61 sivua, 50 kissarunoa ja ties kuinka monta kissaa. Ja millaisia kissoja?
Kissoilla kerrotaan olevan yhdeksän elämää. Tämän kirjan luettuani olen varma, että niitä on oltava enemmän. Niin mainiosti Tuula Korolainen ja Virpi Talvitie esittelevät moninaisia kissoja kissoja kissoja.
Sinuhe on kissa muinaisesta Egyptistä, ja "Mau-uu-uuu! Mou-uu-uu!" kuuluu erään kissan kevätaaria. Veikkaan, ettei aiemmin kotimaisessa runoudessa ole tavattu kissaa, jota loukkaa se, että kirjastoissa on koiria mutta ei kissoja. (Tosin jo seuraavalla sivulla Felix perustaa Siirin kanssa kissojen lukupiirin. Ja jos minulta kysyttäisiin, niin lukupiirillä voisi olla blogi - minusta saisitte seuraajan, totta kai!)
Kuinka monessa runossa oleillaan kissanäyttelyssä? Kasimir on taas kerran Best in Show. Omat runonsa ovat saaneet venäjänsininen ja ragdoll ja sivuilla kohtaavat myös sukulaiset, kotikissa ja Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin.
Riehakkaampaa puolta esittelee (tidi-tidi tidi-tidi) Catman, joka on taivaalla kiitävä, viittaansa liehuttava Superkissa. Kissanpolkkakin runokissoilta sujuu, vaan mitä tekee nörttikissa? Se nettiä kokeilee, sillä tabletin kosketusnäyttö myös tassua tottelee. "Verkko vapaaksi eläimille!"
Kissojen Suomi -kirjaa tehdessä sain tavata Eskon, hämeenlinnalaisen palvelutalon tassuterapeutin.
Kissa kissa kissa -kirjassa Palvelutalo Taivaisen hoitaja kertoo Reinosta. Eskon kollega on harmaa kuin villasukka, pehmeä ja tosi kotoinen, siis oikein mukava hoitokeino mummoille ja papoille. Reinokin tekee saattotyötä...ja runo, se tuo minulle kyyneleet silmiin.
Ps. Samainen kirja on luettu myös mm. Amman lukuhetkessä, Sinisellä keskitiellä ja Helsingin Sanomissa.
Tuula Korolainen, Virpi Talvitie:
Kissa kissa kissa
Lasten keskus 2013.
61s.
Arvostelukappale
Melkein voisi luulla, että nuo sanat on kirjattu plakaattiin ja plakaatti nakuteltu näkyvälle paikalle läppärini viereen. Ja ei, en ole siirtynyt kirjastoonkaan, esimerkiksi kissakirjallisuuden ääreen. (Se muuten olisi erinomainen idea. Siispä kannatetaan!)
Läheltä liippaa. Kiskisblogblogin hiljaisuuteen on ollut syynsä ja tutustukaamme niistä yhteen tarkemmin:
Marraskuun alkupuolella ystäväni lähetti minulle linkin Vantaan Sanomien juttuun. Siinä Tuula Korolainen kertoo uudesta kirjastaan. Mutta mikä sykähdyttävintä, kirjailija toteaa, että vuosi sitten luettu Kissojen Suomi -kirja aktivoi kaikki kissamuistot. Ja että minun ja Harrin kirja toimi yhtenä sytykkeenä Kissa kissa kissa -runokirjaan. Vähemmästäkin leijuu pari päivää yläilmoissa ja käy vähän väliä lukemassa tuon kohdan uudestaan. :-)
Sain runoteoksen sen kustantajalta ja lukuapua ja eläytymisjelppiä Justukselta.
Kainalossani viihtyivät myös 6- ja 4-vuotiaat lapset. Heitä Tuula Korolaisen runojen kieli innosti kuuntelemaan ja myös kyselemään ja miettimään. Ja mikä kuvitus, nuo ihanan värikkäät ja kissanystävän silmiin sopivat kuvat ovat Virpi Talvitien käsialaa.
61 sivua, 50 kissarunoa ja ties kuinka monta kissaa. Ja millaisia kissoja?
Kissoilla kerrotaan olevan yhdeksän elämää. Tämän kirjan luettuani olen varma, että niitä on oltava enemmän. Niin mainiosti Tuula Korolainen ja Virpi Talvitie esittelevät moninaisia kissoja kissoja kissoja.
Sinuhe on kissa muinaisesta Egyptistä, ja "Mau-uu-uuu! Mou-uu-uu!" kuuluu erään kissan kevätaaria. Veikkaan, ettei aiemmin kotimaisessa runoudessa ole tavattu kissaa, jota loukkaa se, että kirjastoissa on koiria mutta ei kissoja. (Tosin jo seuraavalla sivulla Felix perustaa Siirin kanssa kissojen lukupiirin. Ja jos minulta kysyttäisiin, niin lukupiirillä voisi olla blogi - minusta saisitte seuraajan, totta kai!)
Kuinka monessa runossa oleillaan kissanäyttelyssä? Kasimir on taas kerran Best in Show. Omat runonsa ovat saaneet venäjänsininen ja ragdoll ja sivuilla kohtaavat myös sukulaiset, kotikissa ja Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin.
Riehakkaampaa puolta esittelee (tidi-tidi tidi-tidi) Catman, joka on taivaalla kiitävä, viittaansa liehuttava Superkissa. Kissanpolkkakin runokissoilta sujuu, vaan mitä tekee nörttikissa? Se nettiä kokeilee, sillä tabletin kosketusnäyttö myös tassua tottelee. "Verkko vapaaksi eläimille!"
Kissojen Suomi -kirjaa tehdessä sain tavata Eskon, hämeenlinnalaisen palvelutalon tassuterapeutin.
Kissa kissa kissa -kirjassa Palvelutalo Taivaisen hoitaja kertoo Reinosta. Eskon kollega on harmaa kuin villasukka, pehmeä ja tosi kotoinen, siis oikein mukava hoitokeino mummoille ja papoille. Reinokin tekee saattotyötä...ja runo, se tuo minulle kyyneleet silmiin.
Ps. Samainen kirja on luettu myös mm. Amman lukuhetkessä, Sinisellä keskitiellä ja Helsingin Sanomissa.
Tuula Korolainen, Virpi Talvitie:
Kissa kissa kissa
Lasten keskus 2013.
61s.
Arvostelukappale
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








