Että ensiksi sortuu piiiiitkään hiljaisuuteen omassa blogissaan ja sitten *viuh* porhaltaa paikalle ja alkaa ladella kaikenmoisia selityksiä tapahtuneesta. Tai oikeammin tapahtumattomuudesta. Siis siitä hiljaisuudesta, joka syntyy, kun ei julkaise aikoihin postauksia, mikä ei ole ollenkaan sitä toimintaa, mitä blogin menestyksekäs tai edes jonkinmoinen pitäminen kirjoittajaltaan vaatisi.
Ja näinhän ei missään nimessä varmaan myöskään taisi tehdä. Ei ei ei. Että alkaa *viuh vauh vouh* selitellä selittelemisiään. Että on ollut aivan liian pitkään postaamatta ja sitten *iso viuh vauh vouh ja vielä väyh* alkaa ladella semmoista kyytiä tekstipitoista selittelypainotteista sisältöä aiempiin selityksiinsä, että ei ole lukijalla silloinkaan oikein hyvä.
Mutta entäs jos blogipostaamattomuusselitys on hyvä? Jopa erittäin hyvä? Kyllä se yhteiskunta vaan välillä sillä tavalla pyörii, että minä voin tässä sulle yhdeksi hirmuisen erittäin hyväksi selityksesi muuttua.
Kas, kun minulla on ollut melkein parin viikon ajan tällainen:
Olen haaveillut, miettinyt, suunnitellut vuoden verran sivustoa, sellaista kissanmielisille suunnattua sivustoa. Ja tosiaan, muutama viikko sitten - tarkemmin sanottuna sunnuntaina 16.3. - klikkasin Julkaise-nappia.
Sinne ne sitten menivät, koko kissakansan luettavaksi ideoimani ja toteuttamani uutiset, artikkelit, pienet makupalat ja vierailevien kirjoittajien kolumnit sekä runokilpailu ja mahdollisuus kysellä asiantuntijalta kaikenmoista kissannimistä.
Samaan aikaan jännitti, ilostutti ja helpotti. Skumpan olin laittanut aiemmin päivällä jäähtymään. Jo heti ensimmäisenä iltana paljastui säädettävää ja korjattavaa. Säätö- ja korjaushommat jatkuivat seuraavanakin päivänä. No vihdoin maanantai-iltana kuohuviinilasit kilisivät, vaikka myönnettävä se on, että toisella silmällä piti kuikuilla Kissakkaan verkkosivun elämää, Kissakkaan Facebook-sivun elämää ja Kissakkaan Twitter-tilin elämää. Kyllä ne pystyssä pysyivät - siispä toinen ja kolmaskin lasillinen kuplivaa, kiitos!
Kuplinta on vaihtunut tasaiseksi kehräämiseksi. Kyllä Kissakkaassa käy väkeä, toiset nopeasti etusivulla pyörähtäen, toiset kymmeniäkin minuutteja kissoihin liittyvien tekstien ja kuvien parissa viihtyen.
Minä viihdyn tällaisten aiheiden parissa, viihdyn kehitellä ideoita ja toteuttaa juttuja. Olen yllättynyt, miten voinkaan viihtyä näin hyvin myös kävijätilastoja pläräilemässä. Alkuhuumaa vai mitä, mutta voi mennä tuntejakin, etten käy Kissakkaan verkkosivulla, vaan jumitun katselemaan kävijöiden tietoja.
Ahaa, tuo juttu on erityisen suosittu. Joo-o, Facebookin kautta tullaan noin usein ja Googlen kautta tämän verran ja Koko lailla kissamaisesti on monen pysähdyspaikka ennen reissun jatkamista Kissakkaaseen.
Ai, tuo kävijä on Ruotsista ja tuo Italiasta. Oho, tämä vierailija on klikannut kolme kertaa samaa juttua ja sitten hän on mennyt takaisin etusivulle. Hmm, kissavideobingoa on nyt klikkailtu reippaasti ja kyllä kissarunokilpailukin kiinnostaa ja ja ja....
Elän ah niin kiinnostavia Kissakas-aikoja. Elän ah niin mukavia Kissakas-aikoja. Toivon, että edes karvan verran kiinnostavuutta ja mukavuutta välittyy myös Kissakkaan lukijoille. Ja nyt myös blogin lukijoille.
Näin ei varmaan saisi missään nimessä tehdä, että piiiiiitkän tauon jälkeen lupaa postaavansa useammin. No en niin lupaakaan. Mutta jos tauosta uhkaa taas muodostua erityisen monipäiväinen, niin tiedät, että selitys ja selityksen selitys on hirmuisen erittäin hyvä ja sen nimi on Kissakas.
