Hep! Tutkivan mournalismin yksikön edustaja ilmoittautuu ja raportoi, että
tehtävä on suoritettu.
Tämän vuoden
Asuntomessut on nyt siis katsastettu ja tutkittu ja kuvien muotoon ikuistettu mournalistisin silmin. Niin että mitenkä?
Tätenkä:
Ennen Hyvinkäälle suuntaamista otin tavoitteeksi harjoittaa tutkivaa mournalismia (läheistä sukua tutkivalle journalismille) eli tutustua messutaloihin kissanomistajan ja tarvittaessa kissankin silmin. Lisäksi silmäilin ympärilleni, josko siellä näkyy ja jos näkyy, niin miten näkyy, merkkejä lemmikkikissoista tai ylipäätään lemmikeistä. Lopuksi muodostan tästä kaikesta raportin. Ja se on tässä näin.
Lähdetään!
Aha, selvä. Siispä tuonne!
Stop! Ensimmäinen lemmikki löydetty! Ja ensimmäinen lemmikki kielletty!
Talojen ovipielissä muistutellaan messukansaa, ja vaikka kissoja ei erikseen kielletäkään, taisi olla hyvä idea jättää Justus kotiin.
Metsäkaltevan messualue tarkoittaa kolmeakymmentä omakoti- ja korttelitaloa. (Hmm, korttelitalo, uusi termi minulle.) Tunnustan, etten käynyt aivan jokaisessa mutta ehdottomasti suurimmassa osassa kuitenkin.
Niin että jos joku sattuu kysymään minulta, millaista kissakansaa tai lemmikkikansaa tulee hyvinkääläisessä kaupunginosassa asumaan, niin osaan muodostaa jonkinlaisen vastauksen. Usean tunnin katselemisen, kurkkimisen, vertailemisen, ihastelemisen, ihmettelyn, kummastelun ja kävelyn perusteella osaan kertoa senkin, miten messutaloissa asuvat aikovat huomioida kissansa. Ja taidanpa osata paljastaa myös asioita, joihin kissat kiinnittäisivät huomionsa - tai vaikkapa kyntensä.
Eteenpäin, mars!
Yhdessä, kahdessa, kolmessa, neljässä....aika monessa talossa olen vieraillut, mutta missään, ei niin missään, ole merkkiäkään muusta kuin kaksijalkaisten elämisestä ja olemisesta.
No tuota...tehdäänpäs nyt niin, että katselen ympärilleni sillä silmällä millä silmällä kissa näitä asuntoja katselisi.
Tyynykauppiaat ovat onnessaan, aivan varmasti! Sen verran muhkeat ovat tyynyröykkiöt ja heti naapurissa lisää ja tämänkin naapurissa lisää uusia pehmeitä tyynyvuoria. Justus olisi ihastuksissaan, tipauttelisi valkoisia karvoja ja jatkaisi löhöilyä.
(No mutta onhan tuolla koira. Pehmo-sellainen mutta kuitenkin.)
Fiksuja nämä asuntomessulaiset, kun ovat ymmärtäneet lisätä tyynyjen seuraksi myös peittoja, huopia ja erilaisia vällyjä. Kyllä olisi kissan tässäkin kiva lötköttää.
Tyyny, tyyny, tyyny, tyyny...ja huomaatkos tuon tuossa?! No, tuon tuon!
Tämän yksityiskohdan huomaisi ainakin kissa. Huiskista vaan!
Entä mites mattopuoli? Onko sellaisia, joihin on erityisen hyvä upottaa kyntensä?
Syyllinen paikalla? Ja noooiiiin viattoman näköisenä siinä jököttää....
Että semmosta jälkeä ja jälkiä tältä kaverilta.
Mutta nyt! Oikein sopiva paikka katsella ikkunasta ulos, jättää lasiin muutamat nenänjäljet ja teroitella samalla kynsiä mattorullaan. Oletko samaa mieltä?
Takka löytyy melkeinpä jokaisesta talosta, mutta harmillisen monessa se "osoittaa" käytävälle tai muuhun epäkäytännölliseen makoilupaikkaan. Siis kissan kannalta. Tässä alla on kuitenkin toisin. Ja huomaa hurrrrmaava matto, hurrrmaava kangassohva, hurmaava torkkupeitto, hurrrmaavat tyynyt. Ja nämä kaikki hurrrrmaavasti takkatulen loimussa. Mautsi mau!
Ja tyynyistä puheen ollen...pistetääs vielä muutamat lattiaversiot:
Seinät eivät jääneet tutkivan mournalistisen työn edetessä erityisesti mieleen. Paitsi yksi. Tältä se näyttää:
Korkista tehty seinä. Voisi olla mielenkiintoinen materiaali kissalle ja kissan kynsille, jos kyseinen kissa pääsisi luikahtamaan tämän talon alimpaan kerrokseen ja siellä biljardi-baari-huoneeseen. (Samaisesta huoneesta jäi mieleen biljardipöytä, jonka sai hetkessä muutettua tavalliseksi pöydäksi. Kansi päälle, niks naks vaan.)
Kissaihmisenä en voinut olla kurkkimatta sänkyjen ja sohvien alle. Siellä ne kissatkin voisivat viihtyä tai piilotella. Ja tässä seuraavassa viihtymistä ja piilottelua olisi tapahtunut luultavasti myös sängyn päällä.
Tuplaviihtyvyys ja tuplapiilo - kätevää!
Sängyn alla tai päällä, kunhan jossain.
Ja tässä on sitä jotakin: tyynyrykelmät, pehmeä matto ja sohvan alla hulppeat tilat.
Ei mutta mitä silmäni näkevätkään?!
Tuon jos minkä päällä olisi makoisaa steppailla (kuratassuilla?) ja asettua lopulta köllöttelemään. Ja jos ehdot ovat tarpeeksi hyvät, niin kynnetkin voisivat mahdollisesti pysyä piilossa.
Mutta takaisin tehtävään ja kissojen etsintään. Ei näy ei. Ei pienintäkään vihjettä siitä, että missään talossa asuisi kissa. Tai kissoja. Tai koira. Tai koiria.Tai minkäänlaista lemmikkieläintä.
Mitä metsäkaltevalaiset aikovat iltojensa iloksi silitellä ja rapsutella? Sanon tässä vaiheessa sen, että kehräys jos mikä on mukava ääni (muuallakin kuin punaisen auton konepellin alla) ja sitä soisi mielellään kuuluvan näissäkin taloissa.
Jos nyt kissa sattuisi jossakin täällä asumaan, niin katolle sen ei kannata harkita loikkaavansa. Katso nyt vaikka itse:
No niin, ehkä turvallisinta mennä takaisin sisätiloihin.
Jos Justuksen päästäisi messutaloihin, eikä sitä alkaisi kuulua syömään, ei vaikka kuinka kisittelisiä ja herkuilla maanittelisi, niin tässä tulee hyvä selitys.
Kuka tietää vaikka sekin harrastaisi tutkivaa mournalismia ja löytäisi vuoden 2013 Asuntomessujen lukuisat vaatehuoneet. Ja niitähän kuulkaa riittää. Kaikissa ovet apposen auki - viuh ja vauh, ihan varmasti kisitettävä lymyilisi ylimmällä hyllyllä.
Villi veikkaus: noissa vaatteissa ei taida olla ainoatakaan aitoa oikeaa kissankarvaa. Eivät tiedä asukkaat, mistä jäävät paitsi. Mistäs he sen tietäisivät, kissattomat.
Tässä seuraavassa talossa avohylly löytyy muualtakin kuin vaatehuoneesta. Siinä olisi kissalle lokero vaikka yksi jokaiselle viikonpäivälle ja maanantaina taas alusta. Juhlapyhille löytyy ihan käyttämättömiä sellaisia.
Onkohan nuo esineet liimattu kautta teipattu kautta muuten sipaistu kiinni lokeroonsa? Kysynpähän vaan.....
Tai tämä tässä.
Muutamassa talossa Justus olisi todennäköisesti viettänyt melkoisen päätähuimaavia hetkiä. Näkymä alempaan kerrokseen on melkoinen, jos sitä kaiteen päältä katselee.
Nyt äkkiä alas muuta kautta ja tehdään vilkaisu taloon, jonka tunnistaa tällaisesta kyltistä:
Heavyrock-henkisen pariskunnan koti tarjoaa aikamoisen yllätyksen! Ei, ei se ole kissa eikä koira eikä muukaan nelijalkainen, vaan...
...tittididii...
....ei vaan arvaa kuitenkin ensin jotain....
....mikähän se mahtaisi olla......
....veikkaa nyt jotakin, niin päästään äkkiä katsomaan rokkareiden mökkiin!
Erittäin persoonallisesta kivitalosta löytyy kauan kaivattuja merkkejä lemmikkielämästä. Jee!
Asukkaita siellä ei vielä ole. En muuten tiedä, miten paljon kalat välittävät katsella lasin läpi, mutta tässä talossa asuville ja siellä vieraileville on hauskasti kalaisaa silmäniloa; tuo akvaario on läpi seinän, joten sitä voi katsella kummaltakin puolelta, siis kahdesta eri huoneesta.
Eikä tämä talo tuota pettymystä, kun tyynyjen kappalemäärästä on kysymys. Pehmoisista peitoista tulee plussaa.
Justus ei pahemmin lauteista välitä, mutta olen kuullut, että moni kissa välittää. Jos hevirokkipariskunnalla olisi kissa, olisi sillä tällaiset saunomisolosuhteet:
Samaisesta asumuksesta löytyy ateljeehuone. Kyllä kissakin siellä viihtyisi, uskon niin. (Mutta sydäntä ei tunnistaisi enää sydämeksi.)
Jatkakaamme kierrosta. Tyynyvuorien ja vaatehuoneiden lisäksi erityishuomioni saavat wc:t. Niitä on jok'ikisessä messutalossa, useimmissa parikin. Mutta ei se vessojen määrä vaan...ei niihin juuri hiekkalaatikkobokseja aseteltaisi.
Eikä kissanvessa mahtuisi tännekään.
Hiiop, nostetaan seuraavaksi kissa pöydälle! Mitähän tästä tykättäisiin?
No jopas jopas. Tämmöinen eläin.
Niin epätoivoiseksi ei tämä tutkiva mournalisti voi heittäytyä, että tyytyisi sittenkään puiseen kärsäkkääseen. Mutta voiko oikeasti olla todellista, että 30 talon alueella ei ole yhtään kissaa?
Kun jo mainittu epätoivo alkaa puskea päälle, täytyy tätä kylttiä vilkaista kerran ja toisenkin.
Niinhän tuossa lukee että koira. Kerran vielä. Lemmikit: Koira.
Juhuu! Tutkiva mournalisti voi hetken olla haurnalisti ja ylpeänä todeta, että ainakin yksi koira tähän kaupunginosaan on kotiutumassa!
Tarkastelen aivan uudella innolla tätä hirsitaloa. Koirallinen mikä koirallinen!
Hirsitalon sisällä ei ole mitään koiraan liittyvää. (Miten voi olla näin, siis ihan oikeasti?) Tai jos on, en sellaista tohkeissani huomaa. Hmmm, saanko tulla tänne uudestaan sanotaanko vaikka vuoden päästä. Eiköhän silloin koiramaisuuksiakin löydy. Ainakin saisin haukut, jos ei muuta.
Hau. Mau ja toinen mau...
...hieraise sinäkin kaikin mokomin silmiäsi! Näetkö saman kuin minä?
Luetaan yhdessä. Än, yy, tee, nyt:
Taloon muuttaa äiti, isä ja kolme pientä lasta sekä perheen koira - toistetaan KOIRA - ja kaksi kissaa - toistetaan KAKSI KISSAA!
Sanotaan vielä kerran:
Koira ja kaksi kissaa!
Äkkiä sisälle!
Siinähän se, koiran paikka. Ja kuppikin. Tekisi mieli silittää tuota lelukoiraa, mutta tyydyn tykytyksiltäni saamaan edes jonkinlaisia kuvia.
Usean talon keittiössä oli estetty pääsy lähempiin tutkimuksiin. Tiedä sitten olisiko tämän talon keittiöstä löytynyt kissankuppeja tai muita merkkejä lemmikkielämästä. Yläkerrassa kameran muistikortille tallentui tällaisia elämiä:
Äkkivilkaisulta tuo koira näyttää ihan oikealta, ainakin minusta.
Voisin ihan hyvin pötkähtää tuohon viereen...ja kohta jostain peittojen alta tassuttelisi kylkeen hurisemaan kauan etsitty ja toivottu kissa. Ja kohta toinenkin. Tutkivalla mournalistilla on erittäin vahva visio sellaisesta.
Ehkäpä jos tosiaan pääsisin näihin taloihin joskus uudestaan, vuoden tai parin päästä, siellä olisi enemmän nelijalkaista hau- tai mau-elämää. Eräs messutalofirma tiesi kertoa, että "Siellä koti missä sydän". Sanonpahan nyt kumminkin, että siellä koti missä kissa.
Otan tuon iskulauseekseni, jos pääsen joskus mukaan suunnittelemaan aivan erityistä messutaloa. Erityistä siksi, että siinä asuu ihan oikeita kissoja ja ihan oikeita kissanmielisiä ihmisiä ja siinä on huomioitu ihan oikeasti ne ihan oikeat kissat. En unohtaisi ainakaan raapimapuita, kiipeilypuita (totta vie sisustukseen ja muuhun linjaan sopivia) ja kissanvessakin löytyy ihan taatusti. Ja ties mitä muuta keksisin. Tunnistaisit tämän talon muiden messutalojen joukosta. Lupaan sen.
