maanantai 30. joulukuuta 2013

Aivan erityinen tarina

Olipa kerran henkilö, joka päätti, että tänään on se päivä. Hän oli mennyt lupaamaan tyttärelleen, että tämä saisi 7-vuotissynttäreilleen herkkuja, sellaisia henkilön itsensä leipomia aivan erityisiä herkkuja.

Lupaukset on pidettävä, ja niinpä henkilö näpytteli navigaattoriin juhla- ja leivontatarvikkeisiin erikoistuneen myymälän osoitteen. Kerta ei ollut suinkaan ensimmäinen. Matkalla hän muisteli edellistä visiittiään. Silloin henkilö ei onnistunut palaamaan kotiin todellakaan tyhjin käsin. Hän toivoi silloin ja toivoi nyt, että myymälän väki oli saanut piparimuottihyllyt täytettyä jotensakin kohtuullisessa ajassa ja kutakuinkin kohtuullista vaivaa käyttäen.

Ja kas, niin kävi, että henkilö sai aivan erityisiin herkkuihin vaaditut erityiset tarvikkeet ja erityiset aineet. Seuraavaksi kassalle ja kot....piparimuotit! Henkilö ei millään voinut vastustaa kiusausta ja suuren repsahduksen vaaraa uhmaten hän lähestyi Niitä Hyllyjä. Tosin niiden paikkaa myymälässä oli vaihdettu, mutta se ei ollut henkilölle este, vain pikkuruinen hidaste.

Tänään oli aivan erityinen päivä, jolloin syntymäpäiväjuhlavalmistelut saivat luvan alkaa ihan oikeasti. Ja tänään oli aivan erityinen päivä, jolloin keskelle syntymäpäiväjuhlavalmisteluja saapui jotain tällaista:



Ja tältäkin se näyttää:



Eikä ilman tätäkään se olisi mitään:



Henkilön uusin lupaus: värikäs kattiseurue tulee saamaan täydennystä. "Onneksi jouluun on alle vuosi aikaa!" henkäisee henkilö ja saattelee uusimman tulokkaan kaltaistensa joukkoon.




Sen pituinen se.


sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Peukut nostattavin vuonna 2013

Hurrr, hurrr ja purrr, purrrr. Kohta (no, kohta ja kohta) on kehrätty 365 päivää tätä vuotta. Millainen oli vuosi 2013? Mitä oli eniten? Mitä vähiten? Muistatko nämä ja nuo? Älä unohda tätä ja tuota! Menneitä pengotaan ja löydöistä väkerretään listoja (kuten nyt vaikkapa Ilta-Sanomien tyyliin).

Mitäs tässä turhia kainostelemaan. Minäkin haluan listan. Ja mitäs tässä turhia odottelemaan vuoden viimeisen päivän viimeisiin hetkiin. Minäkin haluan listan nyt ja heti.

TOP 100 tuntuu pitkältä ja mahtavalta, jopa rehvastelevalta. Selvä, pistetään puoliksi. TOP 50, olisihan se jotain, mutta on siinäkin paljon pläräiltävää. TOP 10 tai ihan semmonen näpäkkä TOP 5 riittää vallan mainiosti.

Siispä hommiin!

Olen hääräillyt Kissojen Suomi -kirjan FB-sivulla puolisentoista vuotta. Aikamoinen tulisi listasta "Nämä kissakuvat katselin ja ihastelin vuonna 2013". Pituutta olisi tälläkin, "Nämä kissakuvat julkaisin ja myös ne, jotka olivat vähällä tulla julkaistuiksi vuonna 2013". 

Minäpä aionkin keskittyä peukkujen laskemiseen. Eli mitkä ovat kissakirjan FB-sivun peukutetuimmat, siis tykätyimmät kuvat vuonna 2013?

Oletko valmiina? Minä olen.

TOP 5 tykätyimmät kuvat ovat nämä:


5. sija
- tykkäyksiä 207
- julkaistu 21.1.
- kuvateksti: 
"Eipä olisi Kissojen Suomi mitään ilman Äänekosken kuuluisinta kattia, katkarapuja rakastavaa ja imuria vihaavaa Vladimir Punikkia! Kissakirjan sivuilla voi ihailla World's Coolest Cat -kuvakilpailun lumista voittokuvaa. No mutta ei ole hassumpi tämäkään otos! Mitä muuten mahtaa Vladdy miettiä? Onko ehdotuksia?"



4. sija
- tykkäyksiä 208
- julkaistu 9.12.
- kuvateksti:
Hups, ja niin taas kävi, ettei päästy tätä(kään) viikkoa tämän pidemmälle ilman ihanaa Kissojen Suomen kissatapausta, pörheän parasta Vladimir Punikkia!



3. sija
- tykkäyksiä 216
- julkaistu 20.10.
- kuvateksti:
Peukku pystyyn, jos havaitset kuvassa muutakin kuin mahtavan ensilumimaiseman!
Ps. Okei okei, tekstissä suorastaan innostan laittamaan peukut yläasentoon. Väitän, että tämä(kin) kuva olisi tykätyimpien joukossa, vaikka sen yhteydessä olisi lukenut mitä tahansa. Tai ei yhtään mitään.



2. sija
- tykkäyksiä 222
- julkaistu 25.11.
- kuvateksti:
No, näettehän tämän itsekin: Suomen alkava talvi, Kissojen Suomen mahtava kissa ja mahtavan kissan mahtavan hännän pörheysaste ties mitä.


Ja nyt vuoden 2013 kaikkein tykätyin, peukutetuimmista peukutetuin, kissakuva Kissojen Suomen FB-sivulla! Siinä on kissa, tarkemmin sanottuna punainen kissa. Ja siinä on sitä jotain. (Ja siinä on houkuteltu, maaniteltu, oikein vikitelty tykkäämään.)

1. sija
- tykkäyksiä 343
- julkaistu 9.12.
- kuvateksti:
Peukku pystyyn, jos havaitset kuvassa muutakin kuin mahtavan syysmaiseman! :-)



Onnitelut Vladimir Punikille! Toivon, että viihdyt, loikit, vaanit ja poseeraat meille myös vuonna 2014. Me niin tykätään - ja tykättiin - sinusta!


Ps. Tiedoksi niille, joille Kissojen Suomi FB:ssa ja kirjana ei ole tuttu: vakuutan ja vannon, että kummastakin löytyy myös muita kissoja. Vieläpä kattava kokoelma kaikenmoisia katteja. Vladimir nyt sattuu olemaan ylivoimainen, näemmä.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Piparkakkukissat uunista ulos

Mistä on pienet kissat tehty? Kanelista, inkivääristä, neilikasta, kardemummasta. Muun muassa niistä on pienet kissat tehty.

Ai, et usko vai?

Annas kun näytän.

Aivan ensiksi tarvitsemme kissoja. Niitä, tähän tarkoitukseen soveltuvia sellaisia, minulla on kolme erilaista. Nuo kaksi oikealla ovat jo jokusen vuoden vanhoja, ja tämä uusin hämää koollaan. Se on ollut huushollissamme vasta muutaman kuukauden. No mutta hyvin näyttävät tulevan toimeen keskenään. Hyvä hyvä! 


Erityistä näissä kaneli-inkivääri-neilikka-kardemumma-yms-kissoissa on se, että ne ovat tavattoman nopeita lisääntymään. Kaulimella suit sait ja niinpä niin, kissat ovat valloillaan ja jollei pidä varansa, vallattomat kissat voivat valloittaa koko taikinan!


Uusin kissatulokas herätti varsinkin pienimpien leipojien keskuudessa ihmetystä. Oravahan se on! Eipäs kun kissa! Orava! Kissa! Orava! Kissa!


Onneksi piparimuottikokoelmassa asustaa myös orava. Ero on selvä, vai mitä?! (Kröhöm, minä olin koko ajan kissan kannalla.)


Se, joka erehtyy näitä katteja laiheliineiksi haukkumaan, saa vartoa hetken. Uuni tekee ihmeitä!



Kyllä siinä kuulkaa tarkkana sai olla, ettei hännät kärvähdä. Niin ja hmmm, tuoksukissoiksikin näitä voisi kuvailla. Tsot tsot, ei oteta vielä...


...sillä nyt on koristelemisen aika. Millaisia kissoja tässä kahden pellin pentueessa voisikaan olla? Jep, ainakin tällaisia:












Vielä yhteisposeeraus:



Ja kerran vielä sillä tavalla, että varmasti kaikki ovat samassa kuvassa:


Mauskista ja rouskista, hyvää joulua, vaikkakin näin joulupäivän vaihtuessa tapaninpäiväksi!

torstai 19. joulukuuta 2013

Palvelutalon Reino kohtaa Catmanin

Hys, hiljaisuus!

Melkein voisi luulla, että nuo sanat on kirjattu plakaattiin ja plakaatti nakuteltu näkyvälle paikalle läppärini viereen. Ja ei, en ole siirtynyt kirjastoonkaan, esimerkiksi kissakirjallisuuden ääreen. (Se muuten olisi erinomainen idea. Siispä kannatetaan!)

Läheltä liippaa. Kiskisblogblogin hiljaisuuteen on ollut syynsä ja tutustukaamme niistä yhteen tarkemmin:


Marraskuun alkupuolella ystäväni lähetti minulle linkin Vantaan Sanomien juttuun. Siinä Tuula Korolainen kertoo uudesta kirjastaan. Mutta mikä sykähdyttävintä, kirjailija toteaa, että vuosi sitten luettu Kissojen Suomi -kirja aktivoi kaikki kissamuistot. Ja että minun ja Harrin kirja toimi yhtenä sytykkeenä Kissa kissa kissa -runokirjaan. Vähemmästäkin leijuu pari päivää yläilmoissa ja käy vähän väliä lukemassa tuon kohdan uudestaan. :-)

Sain runoteoksen sen kustantajalta ja lukuapua ja eläytymisjelppiä Justukselta.


Kainalossani viihtyivät myös 6- ja 4-vuotiaat lapset. Heitä Tuula Korolaisen runojen kieli innosti kuuntelemaan ja myös kyselemään ja miettimään. Ja mikä kuvitus, nuo ihanan värikkäät ja kissanystävän silmiin sopivat kuvat ovat Virpi Talvitien käsialaa.


61 sivua, 50 kissarunoa ja ties kuinka monta kissaa. Ja millaisia kissoja?

Kissoilla kerrotaan olevan yhdeksän elämää. Tämän kirjan luettuani olen varma, että niitä on oltava enemmän. Niin mainiosti Tuula Korolainen ja Virpi Talvitie esittelevät moninaisia kissoja kissoja kissoja.

Sinuhe on kissa muinaisesta Egyptistä, ja "Mau-uu-uuu! Mou-uu-uu!" kuuluu erään kissan kevätaaria. Veikkaan, ettei aiemmin kotimaisessa runoudessa ole tavattu kissaa, jota loukkaa se, että kirjastoissa on koiria mutta ei kissoja. (Tosin jo seuraavalla sivulla Felix perustaa Siirin kanssa kissojen lukupiirin. Ja jos minulta kysyttäisiin, niin lukupiirillä voisi olla blogi - minusta saisitte seuraajan, totta kai!) 



Kuinka monessa runossa oleillaan kissanäyttelyssä? Kasimir on taas kerran Best in Show. Omat runonsa ovat saaneet venäjänsininen ja ragdoll ja sivuilla kohtaavat myös sukulaiset, kotikissa ja Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin.

Riehakkaampaa puolta esittelee (tidi-tidi tidi-tidi) Catman, joka on taivaalla kiitävä, viittaansa liehuttava Superkissa. Kissanpolkkakin runokissoilta sujuu, vaan mitä tekee nörttikissa? Se nettiä kokeilee, sillä tabletin kosketusnäyttö myös tassua tottelee. "Verkko vapaaksi eläimille!"



Kissojen Suomi -kirjaa tehdessä sain tavata Eskon, hämeenlinnalaisen palvelutalon tassuterapeutin.


Kissa kissa kissa -kirjassa Palvelutalo Taivaisen hoitaja kertoo Reinosta. Eskon kollega on harmaa kuin villasukka, pehmeä ja tosi kotoinen, siis oikein mukava hoitokeino mummoille ja papoille. Reinokin tekee saattotyötä...ja runo, se tuo minulle kyyneleet silmiin.





Ps. Samainen kirja on luettu myös mm. Amman lukuhetkessä, Sinisellä keskitiellä ja Helsingin Sanomissa.


Tuula Korolainen, Virpi Talvitie:
Kissa kissa kissa
Lasten keskus 2013.
61s.
Arvostelukappale

torstai 28. marraskuuta 2013

Smokkikuvioinen Cheek alas kattokruunusta

"Kis kis, Cheek, tulehan jo!"


Kokeillaas tätä:

"Cheek, ei saa raapia mattoa!!"


Ja tämäkin täytyy testata:

"Nyt pois sieltä pöydältä/kaapista/perintökattokruunusta, Cheek, ja vähän äkkiä! CHEEK!!!"


Ainakin yhdessä suomalaisessa taloudessa kisitellään ja komennellaan Aristotelesta. Ehkä tuohon malliin kehotetaan myös erästä Cleopatraa ja muutamia Elvis-nimen saaneita kissoja.

Edellisten tapaan kissat Mahatma G, Ramses ja Kekkonen sekä useampi Frodo, Rambo ja Rölli ovat saaneet nimensä kuuluisan esikuvan mukaan. Mutta veikkaan, että viime viikkoina eniten mediahuomiota saaneella artistilla ei ole nimikaimaa kissojen joukossa. Tarkistan nyt kumminkin:

- lähes 3 000 nimen kissannimikokoelmani - tsekattu!

- kolmen kissannimiä käsittelevän gradun (joista yksi, se omani, löytyy täältä), nimilistat - tsekattu!

- muutaman minuutin pyörähdys hakukoneella netissä - tehty!

Kyllä sieltä Calvin ja Cisse löytyivät, myös Cosmo ja Cupido oli mainittu ja moni muu, mutta cheekitöntä, niin kovin cheekitöntä oli.

Antaa nyt kissalle nimeksi Cheek! Ensiksi on saatava rauhassa hihitellä kaikelle sille, mitä tällainen kissallinen elämä toisi tullessaan:

"Käviskö joku nyt vihdoin tyhjentämässä Cheekin hiekkalaatikon?"

"Ai niin, unohdin ostaa Cheekille matolääkekuurin!"

"En tiedä mitä tolle naapurin Cheekille pitäis tehdä, kun aina käy mouruamassa tuossa meidän kuistilla."

Kun ilonkyyneleet on pyyhitty, voi ryhtyä miettimään, miten  paljon kissa-Cheekissä olisi esikuvaansa. Sopiiko nimi parhaiten kokomustalle, lilakilpikonnalle vai smokkikuvioiselle? Onko lemmikki-Cheek rodultaan korkeaposkipäinen ja lihaksikas Maine Coon, hurmaava maailmaa valloittava burma vai sittenkin älykäs ja leikkisä bengali?

Varmaa on se, että arki koittaa myös Cheekin ja tämän palvelusväen perheeseen. Nimi alkaa maistua suussa ja kuulostaa korvissa yhä enemmän oman kissan nimeltä. Ja kun ensi kesänä joku mainitsee menevänsä stadionille konserttiin, hiekkalaatikon tyhjentäjä ihmettelee, mites se meidän Cheek nyt siellä muka...kattokruunussa se on tähän asti tykännyt oleilla. Ahh!

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Ei liian tiukkaan solmuun, kiitos!

"Ja laitetaanko pakasteet pussiin?"

Kyllä, vastaukseni kaupan kassalla esitettyyn kysymykseen on aina myönteinen. En sillä, että haluaisin kuormittaa maailmaa tai kotiani turhalla muovilla, vaan sillä, että näillä juuri sopivankokoisilla muovipusseilla on taloudessamme erityisen tärkeä tehtävä.

Jossain vaiheessa iski epäilys. Joo laitetaan! -huudahdukseni taitaa kajahtaa turhan innokkaasti. Nehän ovat todellakin vain pakasteiden ympärille sujautettavia läpinäkyviä kahvallisia pussukoita. "Nämä ovat niin käteviä kissankakkapusseja," huikkaan ja jatkan puolentoista litran maitotölkkien lastaamista hihnalle. "Äiti, sinä sanoit VESSASANAN!!!" kihertää junioriosasto.

Ja minä mietin kolmannen maitopurkin kohdalla, olisiko sittenkin pitänyt ostaa enemmän pakasteita. Kerrankin helppoa, maistuvaa ja kätevää arkimatematiikkaa: 1 litra suklaajäätelöä + 1 litra lakritsijäätelöä + 1 litra vaniljajäätelö = 3 muovipussia kissallisen perheen kissan tarpeisiin, kirjaimellisesti.

Jos ostaisikin jäätelön sijaan yhden mahdollisimman ison paketin kissanruokaa + yhden mahdollisimman ison säkillinen kissanraksuja + yhden mahdollisimman painavan lootan kissanhiekkaa. Luulisi kenen tahansa tajuavan, että kyllä sillä on kissa ja muovipussille on aivan varmasti erittäin hyvä uusiokäyttötoiminto, kun sillä kerran on se kissa ja näyttää se kissa syövän ja pissaavankin, niin ehdottomasti muovipussi on hyvä olla olemassa.


Mutta kun ei noita löydy meidän lähikaupasta pakasteina. Minut löytää siis jatkossakin jäätelöaltaan liepeiltä. Jotain kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Nykyään myönteinen vastaukseni sisältää myös toiveen: "Ethän laita liian tiukkaan solmuun?".

Kaipaako pyyntöni selityksiä? Sen yritän päätellä kassaihmisen ilmeestä.

"No kun en meinaa saada auki solmuja, jos ne ovat kovin tiukkoja. Nämä ovat niin hyviä kissankakkapusseja."

Tulihan se sieltä. Antaa lapsien ja jonossa takanani seisovien kihertää. Minäpä se jaksan syödä jäätelöä ja iloita muovipusseista, joissa on tarpeeksi löysät solmut.



tiistai 12. marraskuuta 2013

Kaikki mitä tarvitsen -kissa, kotikissa ja kuningatarkissa

Reissuun lähtiessä meillä oli mukana yksi kissa. Kun tulimme takaisin, 5-tiellä Juvan kohdalla kissojen määrä kasvoi (näin on käynyt aiemminkin ja tapaukset eivät rajoitu ainoastaan Etelä-Savon kulmille). Nyt kun ollaan kotona, kissoja on enemmän ja vähemmän ja rehellisesti sanottuna enimmäkseen enemmän.

No, Justus nyt tietenkin ja uusimpina tulokkaina kotikissa, kuningatarkissa ja kaikki mitä tarvitsen -kissa.

Ja kiitos kysymästä, hyvin meillä menee. Näin hienosti tulokkaat ovat kotiutuneet muiden joukkoon:


Pikainen analyysi paljastaa, että jääkaappikissat ovat valloittajia, korkea-arvoisia, kuin jumalia, lähes täydellisiä. Toisaalta ne ovat myös nälkäisiä ja laiskoja. Ja karvaisiakin tuppaavat olemaan ja/mutta niin rakastettavia.

Yksi Justuksen lempimakoilupaikoista on sängyllä. Tismalleen siinä kohdassa ja sellaisessa asennossa, että mennessäsi siitä muka vaivihkaa ohi, mielesi tekeekin kevyesti silittää tätä täydellisen laiskan ja nälkäisen karvaista kissaeläintä.

Ja näin olen tehnyt. 

"Älä kulje kissasi ohi silittämättä sitä."

En tiedä, olenko kuullut tai lukenut tuon jostain vai onko se oikeasti ja ihan tosissaan omaa keksintöäni. Mutta sen tiedän, että ovessa on tilaa tällaisellekin kissalle.


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Heja Jösse!

Åh Justus, jos tietäisit...mutta jatka toki aamu-unien jälkeisiä aamupäivätorkkuja näin kun vielä ehdit ennen keskipäivähorrosta. Sillä välin minä kerron noille muille.

Tämän päivä aikana Facebook-kaveripiirissäni on käynyt sinikeltainen jos ei nyt viuhahdus niin ainakin tuiverrus. On Matilda "Maybe" Tidstedtia, Sara "Gittan" Erlandssonia och så vidare. Suosittua Helsingin Sanomien suomenruotsalaistavaa nimikonetta ehätti kokeilemaan myös Helmi Orvokki Naukula från Naukulan perhe.

Justus från meidän perhe vaihtaa nukkuma-asentoaan. Silmät aukeavat, mutta vain hetkeksi. Voin siis jatkaa, mutta kuiskitaan, varmuuden vuoksi.

Hmm, Helmi Orvokki eikun siis Helena "Hemppa" Orrskog, tämähän on perin tarttuvaa. En ehdi en katt, katten, katter, katterna -rimpsua sanoa, kun jo huomaan tuunaavani komeasti koisaavaa kolliani suomenruotsalaiseksi.

Kerron koko nimeksi Justuksen ja sukupuoli on mies. Klik. "Kerro ensi koko nimesi". Siis että sukunimi pitäisi olla? Mistä minä sem...en henno herättää nukkuvaa kissaeläintä, jotta tämä voisi Ei-vois-vähempää-kuule-kiinnostaa -katsellaan vilkaista hölmöjä kyselevää palveluskuntaa.

Tästä on selviydyttävä ihan itse. Ja se on nyt päätetty. Ja näin hätäpäissäni keksittynä se on Kissa.

Justus Kissa ja sukupuoli on edelleen mies. Klik.

Aavistaako se sittenkin jotain, kun heti vaihtaa kylkeä toiselle? Tuleeko tässä samalla testatuksi kissojen äärimmäisen tarkoiksi viritetyt aistit, jotka huomaavat netin nimikoneiden kautta tapahtuvat muutokset?

Silmät ovat auki. Meillä kummallakin. Oletko, Justus, valmis? Olenko minä valmis?

Tänään, marraskuun kuudentena päivänä ja Svenska Dagenin kunniaksi, sinä kolleista komein, karvaisin ja kummallisin, tulet olemaan Jonathan "Jösse" Kihlander. Ja jatko menee näin: "Jag bor i Östermark".

Huh hah hej, tässä onkin opeteltavaa yhdeksi päiväksi! Östermark on helppo muistaa, sillä mummu asuu Östermarkissa, tosin på finska mutta asuu kumminkin. Ja Kihlander, härregud mikä sukunimi! Se singahtaa makusteltavien lempinimien TOP 5 -listan kirkkaimpaan kärkeen.

Heja Jösse, jatka sinä uniasi ja jag försöka att toipua tästä.



torstai 31. lokakuuta 2013

Kis kis ver verhoissa

Lauantai on meidän perheessä karkkipäivä. Tällä viikolla sen tuntua oli jo tiistaina, kun luin, että Fazer ja Vallila tekevät yhteistyötä. Jos ikkunoitani koristaisivat Kettukarkki-verhot, voisin jo melkein pyyhkiä sokeria suupielistäni. Ja ehkä pahimpaan salmiakinhimoon saisin apua Karkkipäivä-verhoja tuijottamalla.

Kettukarkit eli virallisemmin Pihlaja-karkit ovat Fazerin vanhin yhä myynnissä oleva tuote. Ensimmäiset kettukuvioisiin papereihin käärityt pihlajanmarjamarmeladit valmistettiin 1895. Mutta ei mennyt kuin kaksi vuotta, kun tuli - tattadadaa - kissojen vuoro. Kissat ovat aina leikkineet tai soittaneet Kiss kiss -makeisten kääreissä ja kun Kiss-Kiss rekisteröitiin vuonna 1901, siitä tuli Suomen ensimmäinen tuotemerkki. Eikä tässä vielä kaikki. Kun makeisteollisuus vietti 100-vuotisjuhlavuotta (tämä vuonna 1991), Kiss-Kiss -kissat koristivat sen kunniaksi julkaistuja postimerkkejä. Ei ollenkaan hassummin karkkikissoilta!

Sitten eräänä päivänä, taisi olla toukokuuta ja elettiin vuotta 2013, eräs kissanmielinen henkilö mietti blogilleen nimeä. Jotain kissamaista siinä olisi ehdottomasti oltava. Juu-u. Ei kuitenkaan mitään liian simppeliä, muttei turhan monimutkaistakaan. Jos löytäisi nimen, jossa on jokin jännä juju, niin miu ja mau sitä bloginimimiettijän onnea!

Pitkulainen kuori, joka rasahtaa hampaissa - siis jos ei malta ja yleensä kun ei malta rauhassa imeskellä - ja sisällä venyvää täytettä, melkein kuin toffeeta. Kaiken tämän päällä jo mainitut kissat. Ja mainoksessa "Kiss-Kiss, pus- pussissa".

Kis kis blog blogissa.

Kis kis Vallilan ja Fazerin väki! Samainen blog-blogi tarjoaa teille mah-mahtavan vin-vinkin: Kiss-kiss -verhot. Omaan makuuni ne olisivat aivan liian söpöt, mutta jos kangasvalikoima täydentyy karkkikissoilla, lupaan nauttia sen kunniaksi Kiss-Kiss -karkkeja kerrankin oikein hitaaaasti nautiskellen.

En muuten taida malttaa odotella siihen asti.

Enkä edes lauantaihin. 


* * *

Ps. Millaisia muita kissoja löytyy kotimaisista postimerkeistä? Kirjoita Postimuseon postimerkkihaun aihe-kohtaan sana, joka alkaa k:lla, päättyy a:han, i-kirjain siinä on ja pari ässääkin sisällä suhahtaa. ;-)


tiistai 29. lokakuuta 2013

Ensimmäisen osan jatko-osan jatko-osa

Kissauutisia, kissauutisia, kissauutisia, kissauutisia! Nelinkertaiset kissauutiset miukaistaan Temosen perheen suunnalta Iitistä.

Jaa että keneltä? Ja jaa että miten minä tähän liityn? 

Tehdään loikkaus viime kesään. Heinäkuun helteisenä (muistaakseni helteisenä) päivänä päädyin pienestä paperinpalasta Temosten nimettömään kissaan. Pari vuorokautta myöhemmin oli jatko-osan vuoro, kun päädyin samaisesta kissasta Temosten koko eläinkatraaseen.

Tänään lokakuisen tuulisena päivänä sain lukea, että Temosten kissajoukko on kasvanut, vahingossa ja yllättäen mutta kumminkin. Onnittelut!

lauantai 26. lokakuuta 2013

Kirje Paulille

Hei Pauli!

Monet kerrat, jo vuosien ajan, olen kuullut ja kuunnellut sinua radiosta. Valehtelisin jos väittäisin, että äänesi ei olisi kajahdellut CD-levyiltä ja C-kaseteilta. Viime viikkoina olen päässyt seuraamaan toimiasi myös tv:n välityksellä - kiitos Vain elämää -ohjelman. Hyvin sää vedät!

Hämmästyn, kun huomaan, että olen rustaamassa kirjettä juuri sinulle. Jos sepustuksen vastaanottajaa olisi udeltu ennen eilisiltaa, olisin henkäissyt aivan toisen nimen. Sen, jonka veli oli pienenä tuonut salaa kissan kotiin ja myöhemmin Sami oli saanut pentuja. 

Se, mitä tapahtui eilen nähdyssä jaksossa, muutti kaiken. Nyt haluan lähestyä juuri Sinua, Pauli. Laulu- ja esiintymistaitosi ovat vakuuttaneet minut jo kauan sitten. Eilen minulle näytettiin jotain sellaista, että olen täysin vakuuttunut kyvystäsi kissatulkkina. 

Muistinvirkistykseksi tässä koko eilinen jakso, mutta pyydän sinua siirtymään ajassa suoraan kohtaan 37:00. 

Eilen joku totesi Twitterissä näin:
"Pauli Hanhiniemi myös dubbaa eläimiä simultaanina".

Niin sen täytyi olla, niin se oli. 

Ja vielä samana iltana Facebookin puolella Kissannimigalleriassa ihastelimme tulkkaustasi ja liikutuimme masentuneesta Mikko-kissasta. Oli ilo huomata, miten sinä ja kollegasi Maarit ymmärsitte Mikkoa.

Täten esitän sinulle kutsun saapua meille kotiin tulkkauskeikalle. Varsinkin minä ja Justus-kissa odotamme kovasti - ja varaamme eturivin paikat. Kyllä muukin perhe innostuu, ja jos haluat, saamme paikalle muitakin tulkattavia kissayksilöitä.

Hyvää ja kaunista sinulle toivottaen,
Minna 

Ps.
Oma kitara mukaan!


torstai 24. lokakuuta 2013

Mitä kuuluu, Katti Matikainen?

Voi miten mieltä lämmittää! Pistää suorastaan kehrätyttämään! Nämä ovat näitä hetkiä, kun saan kertoa aloittamiini tarinoihin mukavia jatko-osia, iloisia käänteitä ja onnellisia loppuja.

Melkeinpä tarkalleen kaksi vuotta sitten ryhdyin hahmottelemaan ja kirjoittamaankin ensimmäisiä tarinoita Kissojen Suomi -kirjaan. Seuraavien kuukausien aikana aamuisin tietokonetta (tai kirjaston tai arkiston ovea) avatessani en tiennyt, millaisiin kissoihin törmäisin, millaisia katteja tapaisin. Ja aina iltaisin iloitsin kaikista sen päivän uusista kissatuttavuuksista.

Toisinaan harmitti. Jouduin valitsemaan, kenelle sanon hyvästit juuri kun olin päässyt tekemään lähempää tuttavuutta. Usein päätös tuli kustantajan puolelta: ulkopuolisen oli helpompi poimia parhaat ja kiinnostavimmat kissatarinat kaiken kissapaljouden keskeltä. Hyvä niin. Kissoista olisin saanut aikaiseksi useita kirjoja, vaikka jokaisesta moukujasta omansa. Niin että kenen yöpöydälle tai kirjahyllyyn tällainen kirjasarja olisi muka mahtunut? ;-)

Voi sitä mielihyvän ja kehräyksen määrää, kun sain valmiin kirjan käsiini. Kansikuva-Onni vastaanotti monet monituiset silitykset, eivätkä sisäsivujenkaan kissat jääneet ilman huomiota.

Valmis tarkoitti myös luopumista, yhteydenpidon lopettamista kissatuttavuuksien kanssa. Ni-in, ainakin minua kiinnostaa, mitä Katti Matikaiselle nykyään mahtaa kuulua. Entä Koskenkorvan tilalla asuvalle Kossu-kissalle? Huristeleeko Sissi yhtä innokkaasti juoksupyörällä kuin kirjan kuvassa? Millainen Vladimir Punikki oikeasti on, jos siis kissalta itseltään sitä kysyttäisiin? Ja mikä on tuo ensimmäisen luvun aloitusaukeaman kissa, joka on kavunnut ylös korkeaan mäntyyn?

Sanon, tunnustan, henkäisen ja ilosta kiljaisten tokaisen, että onneksi on Facebook ja Kissojen Suomen sivu! Siellä kirjan tarinat saavat jatkoa. Sormet innosta täristen olen päässyt näyttämään kuvallista todistusaineistoa Kossu-kissan kiipeilytaidoista ja siitä, että Sissi malttaa antaa juoksupyörän välillä perheen muiden kissojen käyttöön. Kovin helposti ei unohdu ilta, jolloin Vladimir Punikki loikkasi kissakirjan sivulle verkkovieraaksi. Ja sekin on selvinnyt, mikä on tuo salaperäinen kissa ensimmäisen luvun alussa. Windy Walloittaja se siinä. 

Kissojen Suomen Facebook-sivu on kuin samaisen opuksen jatko-osa. Tai oikeastaan kissakirjan jatko-osien hieno kavalkadi, joka parhaimmillaan monesti viikossa tarjoaa tietoa mutta myös viihdyttää iloisilla käänteillä ja onnellisilla lopuilla.

Viimeksi tänään mieltäni lämmitti ja oikein pisti kehrätyttämään linkittämäni uutinen. Yle kertoi, että Katti Matikainen tapasi vihdoin piirtäjätytön. Kun haastattelin Katti Matikaista eli Silja Sillanpäätä kirjaa varten, hän paljasti kissahahmon saaneen alkunsa pienen katsojan lähettämästä kissapiirustuksesta. Olen niin iloinen, että he tapasivat näin monien monien vuosien jälkeen. Tästä jos mistä voi alkaa aivan uusi kissatarina.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Kas näin heiluu kissakassi

Terkkui tois pualt jokke! Silt kirjamessupuolt!
 
Aikamoinen opus tuo Kissojen Suomi. Se vei toisen tekijänsä eiliseksi päiväksi Turkuun. Tosin melkein olin siellä jo edellispäivänä, mikä tapahtui näppärästi pyytämällä ja saamalla kustantajan tiedottaja-Mintulta kuvallista todistusaineistoa messuosastolta. Ja niin kansikuvakissa-Onni pääsi jälleen kissakirjan FB-tykkääjien ihasteltavaksi.


Julkinen rupattelutuokio samaisen Mintun kanssa taisi sujua ihan OK. Puhuimme ainakin kissojen saapumisesta Suomeen, keskiajan kissavainoista, kissannimistä ja siitä, miksi juuri kissa. Totesin siihen, että olen jäävi sanomaan mitään, sillä totta kai kissa. ;-)

Niin ja olipa minullakin kamera mukana, mutta yhtään kuvaa en kerennyt, muistanut, älynnyt napata.
Mutta nappaan nyt! Ja sinä nappaa hihasta henkilöä, jolla on tällainen kassi. Se on minun kissatapahtumakassini, joka keikkuu ja roikkuu mukanani aina silloin, kun olen Kissojen Suomi -asioissa liikkeellä.


Mitä kassista löytyy? Lapsille kirjatuliaisia ja itselle pari postikorttia Sammakon osastolta, musta kissa ja Mummon kissa leikkimässä lankakerällä.

Täytyykin tyhjentää edustuskissakassi, sillä tiedä, milloin ja minne kirja tekijänsä seuraavaksi vie.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Kissojen nimiä ja suolistoloisia kirjastossa

Kissoja, kissoja, kissoja; on kotikissoja, on rotukissoja ja yhteistä jokaiselle kisulle, katille ja kissimirrille on nimi, monelle kissalle useampikin nimi.

Näillä sanoilla alkaa graduni. Eikä mikä tahansa gradu, vaan nykyään netistä löytyvä 120-sivuinen kissannimipitoinen lopputyö. Joo, tänään on se päivä, kun Helsingin yliopiston kirjaston verkkopalvelujen ihminen lähestyi minua sähköpostitse:


Gradusi on vihdoin E-thesiksessä (http://hdl.handle.net/10138/40771). Sivulla oleva urn-linkki rekisteröityy pienellä viiveellä.

Pahoittelut, että julkaisemissa on kestänyt.

Siispä sinne eli tänne, jos asia pikkasenkaan kiinnostaa! :-)

Minua kiinnosti ja teinpä samalla E-thesis-palvelussa haun ja hakusanaksi näpyttelin "kissa".  Mukavaa oli huomata, että kissat ovat innostaneet useisiin opinnäytetöihin. Tässä "muutama" esimerkki: 
 
Kissan käyttäytyminen ja käyttäytymishäiriöt – kommunikaatio, sosiaalinen- sekä virtsaamis- ja ulostamiskäyttäytyminen (2001)

Koiran ja kissan tärkeimmät myrkytykset Suomessa - kartoitustutkimus HYKS:n myrkytystietokeskuksen vuoden 1998 puheluraporteista  (1999)

Pitkäaikaisseuranta PLA-implanttien käytöstä murtumakirurgiassa, kliininen ja röntgenologinen tutkimus kissoilla ja koirilla (1995)

Kissan kipulääkitys leikkauksen yhteydessä (1997)

Kissojen lääkintään liittyvät ongelmat (2010)

Kissojen suolistoloiset Suomessa - prevalenssit, riskitekijät ja matolääkkeiden käyttötottumukset (2012)

Hoitoon sitoutuminen – Miten koirien ja kissojen suun kautta annettavat lääkitykset toteutuvat käytännössä? (2009)


Ja lisääkin löytyy. Elikkäs jos oman kirjahyllyn kissalliskirjallisuus on luettu läpi, niin käy ihmeessä tutustumassa näihin. Minä ainakin teen niin.

torstai 12. syyskuuta 2013

Kati, Jalo, Patrick ja melkein minä

Jos nimi Patrick McDonnell ei oikein sano mitään, niin viimeistään Katin ja Jalon pitäisi saada kiljahtamaan "Jesh!".

Minä päästin ilmoille justiinsa noin, kun luin, että Kamut-mies saapuu Helsingin Sarjakuvafestivaaleille. Ja olisipa Sanomatalossa ollut viikon ajan tarjolla Kamut - kissa ja koira ja kaikenkarvaiset kumppanit -näyttely. Niin, olisi. Hyvä aikomus kutistui lopulta harmitukseen, että siellähän ne - ja minä kotona.

Mutta onnea on Jesh!-henkinen ihminen, joka suuntaa McDonnellin pakeille ja lupaa muistaa samalla minuakin. Jo samana iltana saimme Kissannimigalleriaan kuvallisen raportin tapahtuneesta. Ja tänään minä sain tuliaiseni.


Ja kääntöpuoli näyttää tältä (Jesh!):


 Ja vielä toinenkin kortti (Jesh!):



Festarivieras toki osasi sanoa muutakin, kuten Dome.fi:n haastattelusta voi lukea.

Kiitos Virpille tuliaisista! Kiitos Patrickille mahtavista sarjakuvista! Enää ei harmita ihan niin paljon. :-)

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Kuuleeko hätäkeskus?

Meillä olohuoneen matosta on muodostunut Se Paikka. Sinne halutaan, sinne kasaudutaan, sinne tungeksitaan, joten sinne myös jonotetaan.

4-vuotias matonkäyttäjä tietää, että kymmenille pikkuautoille ei ole parempaa kaahailu-, kurvailu- ja parkkeerauspaikkaa. Samassa matonkäyttäjässä asuu myös innokas legoilija, joka *viuh* kippaa kahden ison muovilaatikon kaikki palikat samaiselle matolle (tuota ääntä en edes yritä kuvailla).

Löytyypä meiltä myös pari vuotta vanhempi mattoilija, joka pitää luumunväristä lattiaa peittävää tekstiiliä omien legojensa kokoontumis- ja hajaantumispaikkana. (Erotuksena aiemmin kipattuihin legoihin nämä ovat pienempiä ja pinkimpiä.) Matosta on myös mainioksi barbieryhmän treffauspisteeksi, paikalliseksi Stokkan kellon alapuoleksi. Ja kun barbiet tapaavat toisiaan, siinä on korkokenkää ja käsilaukkua jos jonkinlaista. Kaikki Siinä Paikassa.

Mutta hetkinen, tämähän on kissablogi, ei sisustus- eikä lapsiperhe-elämänkuvailublogi!

On aika kaivaa esille viikko sitten ikuistettua todistusaineistoa.


Ruuhka on ollut päivittäistä, joskus jopa öittäistäkin. Mutta tänään tapahtui selvä käänne.


Pitäisikö soittaa hätäkeskukseen? Nyt tänne palokunta ja ambulanssi ja poliisi! (Paitsi että viimeksi mainittu on jo paikalla.) Mutta auttaisiko se mitään? Tekisivätkö ne mitään? Tekisikö ruuhkaan jäänyt/ruuhkan aiheuttaja mitään?


Niin, ehkä Justus selviäisi tästä pelkällä huomautuksella. 


Joo-o, käpälästä meinasin saada. Tästedes annan ruuhkautumis-odottelu-röhnötys-levittäytymisrauhan. Mutta vain ja ainoastaan kissalle. Autot, legot, pienemmät legot, itse asiassa kaikki legot ja yhä myös ne autot, barbiet, kaikki barbien oheistarvikkeet ja vieläkin ne legot autoja unohtamatta, siis ihan kaikki on oltava viimeistään siivouspäivänä jossain muualla kuin Siinä Paikassa.

Justuksen kanssa neuvotellaan vielä.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Paljon onnea vaan!

Ajoissa huomattu on puoliksi tehty. 

Eilen huomattu...


...ja tänään lopputoteutus. Ensiksi juuri oikeanlaisen värin valitseminen. Nimipäiväsankari tökkää nenällään ja se on sitten siinä.

 
 Kun juhlakalu vihdoin tajuaa siirtyä toisaalle - mitä ilmeisimmin nukkumaan - on jatkotoimien aika.


Ja mistäs muusta  ne kissat oikein tykkäävätkään kuin kaloista?
 

Juu juu, Justus varmasti yllättyy!


Eikä Justuksen juhlallisuuksia ilman Justuksen lempiruokaa. 

 
No niin, kisitelkäämme sankarikissa paikalle! Sieltä se saapuu, mikä tyyli, mikä notkeus, mikä nopeus....


....ja mikä ruokahalu!

Mutta hetkinen, viettääkö Justus nimipäiväänsä myös kissakalenterin mukaan? Kissojen nimipäiväkirja esille, pläräys syyskuun kohdalle. 
1.9. Pimpula, Pompula
2.9. Boris
3.9. Madame, Madonna...
 Että mitä ja kuka ja kenen nimipäivä?!

Ja milloin sitten Justuksen? Kirjan lopusta löytyy lista, johon on koottu ensimmäisen virallisen kissojen nimipäiväkalenterin nimet nätisti aakkosjärjestykseen.


Jupin 26.9. ja Jusun 19.3. jälkeen on Juuson 19.3. vuoro ja sitten Jysky 13.7.

Kieltämättä tämä saa Justuksen henkilökunnan ja juhlallisuuskomitean jäsenistön hieman ymmälleen. Mutta mepä emme moista jää murehtimaan! Kun katkaravut on syöty, kortit ja piirustukset nuuhkittu, seremonia jatkuu iltaulkoilulla.


Muut poimivat, sankari seuraa aikansa ja lähtee sitten kohti ulko-ovea. Tottahan jonkun on varmistettava, ettei kupin pohjalle sittenkään jäänyt katkarapuja. Tiedä vaikka sinne tulisi niitä lisääkin. Ja jos ei muualle, niin uniin ainakin!

torstai 29. elokuuta 2013

Kissa käppyröissä

Kiitos sinulle kissasta! Se onkin aika vekkuli tapaus. Koskaan en tiedä, milloin se näyttäytyy. Mutta vihdoin tänään, muutaman viikon tauon jälkeen näin taas vilauksen. Eli kyllä se täällä blogini kulmilla pyörii.

Ensimmäinen tapaamiskerta jäi hyvin mieleen. Tämän kuun alussa, tarkemmin sanottuna maanantaina 5.8., olin ilmeisen uteliaalla tuulella ja kävin kurkkaamassa blogin tilastotietoja. En ollut melkein viikkoon kirjoittanut mitään. Ihan varmasti kaikki ovat unohtaneet, että tällainen kiskisblogblogissa on olemassakaan. ;-)

Silloin näin sen, tilastokissan!



Ihmettelimme siinä hetken toisiamme. Minua hymyilytti kovasti. Tästä lähtien tilastokäppyröitä katsellessa toivoin, että näkisin sen uudestaan. 

Kuluu päivä, lisää päiviä. Ettei vaan tilastokissa ole jäänyt asumaan jonkun toisen bloggaajan tilastosivulle? Kuluu viikko, lisää viikkoja. Ei kissaa.

Mutta tänään se on taas siellä!



Äkkivilkaisulta näyttää siltä, että se on tuonut koko perheensä: isosta isäkissasta (vas.) näkyy vain toinen korva, äitikissa näyttää kumpaisenkin, mutta enempää se ei paljastakaan. Äiskän vieressä pönöttää kauan odotettu tilastokissa ja tuo tuossa seuraavana taitaa olla pikkusisarus, josta näkyy vain pikkasen korvaa, niin rasavilli ja malttamaton se on.

Kissat hoi, kiva kun kävitte ja tulkaa toki toistekin! Niin ja jos sinulla on blogi, niin käy ihmeessä tarkistamassa, onko tilastokissa tullut visiteeraamaan sinunkin luonasi. Jos näet sen, niin välitäthän terveiseni.