Eilisilta, pikkasta vaille nukkumaanmenoaika. Valkoinen kissa luikahtaa kissanluukusta vessaan, tuohon pieneen tilaan, jossa kaksijalkaiset harjaavat hampaansa (kuten nyt) ja nelijalkainen tekee tarpeensa. Toki Justukselle on aiemminkin tullut hätä samaan aikaan muiden kanssa, mutta tällä kertaa se jää kiehnäämään pohkeisiini. Jatkan hampaiden harjaamista. Justus jatkaa jaloissa pyörimistä. Kohta se asettuu matolle aivan jalkojeni taakse. Jos hammasharja ei surisisi suussani, ihmettelisin ihan ääneen kissaa, joka osoittaa ensimmäisen kerran viiteentoista vuoteen tällaista kiinnostusta, läsnäoloa hampaidenharjaajaa kohtaan. En näe peilistä lemmikkiä, mutta siellä se on, istumassa takanani maton päällä.
Eilisilta, vielä lähempänä nukkumaanmenoaikaa. Surrr-surrr-surrrinan läpi kuulen aivan erityisen äänen. Se tulee takaani...se on kakova Justus. Hammasharja lentää käsienpesualtaaseen, kaappaan kissan kiireesti pois matolta ja antaa mennä.... (Huh, kerkesinpäs!)
Ensimmäinen oksennus. (Mikä haju!)
Pidän kissasta kiinni. Tavoilleen uskollisena Justus kakoo ja lopulta yökkää toisen, pienemmän oksennuksen. (Mikä haju x 2!)
Ja tarkalleen siinä, missä Justus hetkeä aiemmin ilahdutti hampaidenharjaajaa läsnäolollaan, on melkoinen kakkakasa. (Haju, haju, haju, yökötys, ääh, puuh...!!!)
Mielelläni tarjoilen blogissani kuvallista todistusaineistoa milloin mistäkin, mutta nyt teen poikkeuksen. Uskon kuitenkin lukijoiden päättelykyvyn, mielikuvituksen ja joillakin myös kokemuksen suoman taidon auttavan tässä asiassa.
Eilisilta, nukkumaanmenoaika ohitettu, lattia pesty ja putsattu, wc-matto myös. Nyt nukkumaan!
Tämän päivän aamu. Näky kylppärissä, tämä tällainen siis....
...ja tämäkin....
 |
| Ei mattoa ilman valkoista kissankarvaa. |
...saa pohtimaan tätä tiettyä eräästä ruotsalaisesta huonekalujätistä ostettua kodintekstiiliä. Itse asiassa se on harvinainen näky meidän vessassa, mutta sitäkin yleisempi ilmestys täällä kylpyhuoneessa kuivumassa. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Justus on pitänyt sitä hiekkalaatikkonaan. (Mutta ensimmäinen kerta lähes samanaikaisille oksennuksille ja kakoille ja vieläpä ihmisen läsnäollessa.)
Tämä päivä, puolen päivän kieppeillä. Löydän postilaatikosta jotain. Ehei, se ei ole mikä tahansa mainosläpyskä, vaan erään ruotsalaisen huonekalujätin uusin kuvasto. Tuota noin, ehkä kissallamme onkin sisustusvietti, joka toteutuakseen vaatii tällaisia eritepitoisia toimenpiteitä.
Voisinkin jättää kuvaston vessaan. Tiedä vaikka löydän valkoisen kissan istumassa sen päällä ja suositus wc:n uudeksi kodintekstiiliksi on ihan siinä hännän alla.
