Blues-kissan euroviisuennustus

Ohoi, onko Tanskaan menijöitä? Toukokuun puolivälin kieppeille olisi yksi aika kiinnostava paikka vapaana.

Lauantaina, siis jo huomenna, tiedetään, kuullaanko Kööpenhaminan euroviisuareenalla helsinkiläistynyttä trioa, jonka juuret ovat indierockissa ja pää popin pilvilinnoissa.

kuva: Teea Aarnio

Kissaihmisten - tai ainakin minun - huomio kiinnittyi ensimmäisenä bändin nimeen. Voiko MIAU:ta olla ilman kissoja? Annetaan rummuista ja osansa laulamisesta huolehtivan Anu Kaukolan kertoa. 

- Olemme ehdottomasti kissarakkaita ihmisiä. Ihastuksemme kaikkeen suloiseen ja pörröiseen ei kuitenkaan rajoitu pelkästään kissoihin. :)

Jokaisella MIAU-laisella on jossain elämänsä vaiheessa ollut kissoja. Anun kotona kehrää kaksi maatiaiskissaa, Kaneli ja Nyyti.

- Ne ovat samasta poikueesta, joten ovat tosi läheisiä ja puuhastelevat paljon yhdessä. Toki sisaruksille ominaista nahisteluakin välillä nähdään, mutta enimmäkseen viihtyvät toistensa seurassa hyvin. Molemmat ovat myös hellyydenkipeitä sylikissoja, joita saa paijata nin paljon kuin vaan jaksaa.

MIAU, miten ihmeessä bändistä tuli MIAU? Onko se johtanut kissoiin liittyviin kyselyihin ja ihmettelyihin? (En taida suinkaan olla ensimmäinen ja ainoa kissamaisuuksista uteleva.)

- Nimemme on luonnollisesti herättänyt viittauksia kissoihin ja kissa-aiheisia kysymyksiä. Nimi syntyi eräissä bänditreeneissä tuotteliaan brainstormauksen tuloksena. Heitimme ilmoille useita nimivaihtoehtoja, mutta heti kun MIAU oli mainittu, tiesimme, että tässä on nyt se oikea.

kuva: Katri Naukkarinen

Kun laulatte, soitatte, treenaatte, mitäs kissat ovat mieltä moisesta? Kotona musikaalisia katteja?

- Kaneli ja Nyyti eivät ole musisoinnista moksiskaan. Meillä kotona soitetaan pianoa, kitaraa, lauletaan ja kuunnellaan musiikkia paljon. Joskus jos sähköpianoon unohtuu virrat päälle, niin myös kissat käyvät soittamassa pianoa. :)

- Kanelille iskee toisinaan niin sanottu blues-kausi päälle. Silloin selvästi harmittaa jokin asia ja hän ilmaisee sen moukumalla surumielisesti. Kuulostaa ihan blues-laululta kissan suusta.

Viime viikot ovat olleet teillä melkoista pyöritystä. On UMK-lähetyksiä, niiden harjoituksia ja MIAU on aikamoisessa vauhdissa. Millaiset ovat kotonapyörähtämisfiilikset, puolin ja toisin? Ketä lepytellään ja miten?

- Olen joutunut välillä lepyttelemään kisuja. Etenkin Nyyti saattaa ottaa nokkiinsa, jos olen liian pitkään poissa kotoa. Silloin normaalisti aina jaloissa pyörivä kisu esittää ettei hän huomaisikaan minua ja jos antautuu syliin niin pitää huolen että ei vahingossakaan ala kehräämään. Onneksi nämä mykkäkoulut eivät kestä ikinä kovin kauaa. Kuitenkin tiedän, että kisut kannustavat meitä voittoon, koska aina kun kysyn Nyytiltä ja Kanelilta, kuka voittaa UMK, he vastaavat: MIAU.

Ei MIAU:n kissamaisuuksista mihinkään pääse! Esimerkiksi MIAU Köpikseen - Waterloo -jingle sisältää monenlaisia kissamaisuuksia. Paljastakaa teidän parhaat/pahimmat kissamaisuutenne.

- Kuten kissat, tykkäämme myös ottaa päiväunia. Treeneissä saatamme joskus ottaa torkut pehmeissä soitinpusseissamme.

Jos voitatte Uuden Musiikin Kilpailun ja teidät nähdään toukokuussa edustamassa Suomea, mitä kissamaista on luvassa?

- Luulen, että yhtyeemme nimi MIAU murtaa pitkälti kielimuurit ja avautuu monelle viisujen seuraajalle äidinkieleen katsomatta. Näin ollen varmasti kissa-aiheisia kysymyksiä meille olisi luvassa.

Mitä kuuluu, Katti Matikainen?

Voi miten mieltä lämmittää! Pistää suorastaan kehrätyttämään! Nämä ovat näitä hetkiä, kun saan kertoa aloittamiini tarinoihin mukavia jatko-osia, iloisia käänteitä ja onnellisia loppuja.

Melkeinpä tarkalleen kaksi vuotta sitten ryhdyin hahmottelemaan ja kirjoittamaankin ensimmäisiä tarinoita Kissojen Suomi -kirjaan. Seuraavien kuukausien aikana aamuisin tietokonetta (tai kirjaston tai arkiston ovea) avatessani en tiennyt, millaisiin kissoihin törmäisin, millaisia katteja tapaisin. Ja aina iltaisin iloitsin kaikista sen päivän uusista kissatuttavuuksista.

Toisinaan harmitti. Jouduin valitsemaan, kenelle sanon hyvästit juuri kun olin päässyt tekemään lähempää tuttavuutta. Usein päätös tuli kustantajan puolelta: ulkopuolisen oli helpompi poimia parhaat ja kiinnostavimmat kissatarinat kaiken kissapaljouden keskeltä. Hyvä niin. Kissoista olisin saanut aikaiseksi useita kirjoja, vaikka jokaisesta moukujasta omansa. Niin että kenen yöpöydälle tai kirjahyllyyn tällainen kirjasarja olisi muka mahtunut? ;-)

Voi sitä mielihyvän ja kehräyksen määrää, kun sain valmiin kirjan käsiini. Kansikuva-Onni vastaanotti monet monituiset silitykset, eivätkä sisäsivujenkaan kissat jääneet ilman huomiota.

Valmis tarkoitti myös luopumista, yhteydenpidon lopettamista kissatuttavuuksien kanssa. Ni-in, ainakin minua kiinnostaa, mitä Katti Matikaiselle nykyään mahtaa kuulua. Entä Koskenkorvan tilalla asuvalle Kossu-kissalle? Huristeleeko Sissi yhtä innokkaasti juoksupyörällä kuin kirjan kuvassa? Millainen Vladimir Punikki oikeasti on, jos siis kissalta itseltään sitä kysyttäisiin? Ja mikä on tuo ensimmäisen luvun aloitusaukeaman kissa, joka on kavunnut ylös korkeaan mäntyyn?

Sanon, tunnustan, henkäisen ja ilosta kiljaisten tokaisen, että onneksi on Facebook ja Kissojen Suomen sivu! Siellä kirjan tarinat saavat jatkoa. Sormet innosta täristen olen päässyt näyttämään kuvallista todistusaineistoa Kossu-kissan kiipeilytaidoista ja siitä, että Sissi malttaa antaa juoksupyörän välillä perheen muiden kissojen käyttöön. Kovin helposti ei unohdu ilta, jolloin Vladimir Punikki loikkasi kissakirjan sivulle verkkovieraaksi. Ja sekin on selvinnyt, mikä on tuo salaperäinen kissa ensimmäisen luvun alussa. Windy Walloittaja se siinä. 

Kissojen Suomen Facebook-sivu on kuin samaisen opuksen jatko-osa. Tai oikeastaan kissakirjan jatko-osien hieno kavalkadi, joka parhaimmillaan monesti viikossa tarjoaa tietoa mutta myös viihdyttää iloisilla käänteillä ja onnellisilla lopuilla.

Viimeksi tänään mieltäni lämmitti ja oikein pisti kehrätyttämään linkittämäni uutinen. Yle kertoi, että Katti Matikainen tapasi vihdoin piirtäjätytön. Kun haastattelin Katti Matikaista eli Silja Sillanpäätä kirjaa varten, hän paljasti kissahahmon saaneen alkunsa pienen katsojan lähettämästä kissapiirustuksesta. Olen niin iloinen, että he tapasivat näin monien monien vuosien jälkeen. Tästä jos mistä voi alkaa aivan uusi kissatarina.