Lataa mut

Valoläikkä on mukava asia. Se on sitä isoille kissoille, se on sitä pienemmille kissoille.

Joskus valoläikkä saa huomion siirtymään läikän viereen. Tuohon noin:

Kun malttaa tiirailla valoläikän lähiseutuja, voi havaita uusia kohteita. Mutta koskea ei saa, katsoa ainoastaan. Haluan nimittäin nähdä, minne läikänvierustapaukset johtavat.

Valoläikkä saa maaston näyttämään eri kulmista hieman erilaiselta. Selvää on, että tästä se jokin on mennyt ja suunnannut tuonne eteenpäin noin. 

Ja tänne se on päätynyt, monilatauksellinen eläin, joka näyttää toimivan sekä aurinko- että sähköenergialla.

Ja ei, ei tarvitse käpertyä kyhjöttävämpään asentoon eikä näyttää myrtsimpää naamaa. Minä tulen ja laitan töpselin seinään! ;-)

Tervetuloa Kuvalevyraatiin!

Tulitkin juuri sopivasti paikalle! Olemme juuri aloittelemassa lähetystä täältä Justuksen Kuvalevyraadista. Paikalla ovat kaikki osallistujat eli Sinä ja Justus.

Jos Kuvalevyraadin säännöt eivät ole sinulle entuudestaan tutut, niin sehän ei haittaa. On siis pikaisen kertauksen aika:

Sinä saat kohta nähtäväksesi kuvan. Se ei ole mikä tahansa kuva. Se on kuva Justuksesta ja siihen kätkeytyy arvoitus. Se ei ole mikä tahansa arvoitus. Se on Justuksen kuvaan piilotettu musiikillinen esitys. Se ei ole mikä tahansa musiikillinen esitys. Se on Justuksen kuvaan piilotettu musiikillinen esitys, joka sinun on selvitettävä kuvaa katsomalla.

Ja nyt! Nyt saat nähdä tuon arvoituksellisen kuvan, jonka kamera on hetki sitten ikuistanut. Sinun tehtäväsi on löytää oikea musiikkikappale.




Oletko valmis?




Än. Yy. Tee. NYT:

  

Ja näin tuli esille Justuksen Kuvalevyraadin tämän kerran musiikillinen kuva-arvoitus. 

Sinulla on nyt mahdollisuus ratkaista mysteeri kertomalla, mikä kappale on lymyilee äsken paljastetussa kissakuvassa.

Onpa sinulla tarjota varma vastaus tai villi veikkaus, kirjaa se kommenttiosioon. Voit myös linkittää vastauksesi musiikkivideollisena linkkinä. Ja muistathan, että kaikkien vastanneiden kesken arvomme kassillisen kehräystä. 

Näin mukaviin tunnelmiin päättyy Justuksen Kuvalevyraadin uusin jakso. Virittäydy seuraavallakin kerralla tälle oikealle taajuudelle ja parhaimmalle kanavalle. Tiedä vaikka pääset jälleen mukaan mitä mahtavimpaan ja melkoisen mysteeripitoiseen Justuksen Kuvalevyraatiin!

Kis kis ja kiitos!

Valkoinen kohtaa Punaisen - katso huippuhetket!

Olin viikkaamassa pyykkiä, kun ohitseni suhahti jotain punaista. Sitten jotain valkoista. Sitten viikkaamisesta ei tullutkaan mitään, koska jäin seuraamaan punaista ja valkoista.

Suhahdin minäkin, kun hain kameran. Ja mitä sitten tapahtui? Tässä kuvakooste tämän illan jännittävästä Valkoinen vastaan Punainen -ottelusta:

Oho! Sitten joku sammutti valot.

Heeiii....minne se nyt meni?!?!

Ottelu taisi siis päättyä tähän. Kiitos sangen tasaväkisestä ja perin viihdyttävästä matsista!

Minä jatkan viikkaamista. Älkääkä unohtako kutsua minua seuraavallakin kerralla. Ja muistakaa: voitto ei ole tärkein, vaan se meno ja se meininki. Valkoisen kotikentällä se tarkoittaa suhahteluja kera Punaisen.

Teille on saapunut paketti, Herr Justus

Ovikello soi. Justus tulee eteiseen vastaan, kuten sillä on monesti tapana tehdä. Sisään ei lampsikaan vieraita. No, mutta jotain sentään.

Montakohan tullivirkailijaa tämä paketti on tavannut matkalla Saksasta Suomeen? Tiedä häntä, mutta veikkaanpa, että ensimmäinen tullikissa on aina ensimmäinen tullikissa.

Jaahas, mitäs täältä oikein löytyykään? Etwas Gutes?

Njääh.

Muutamia päiviä aiemmin vessanovessa oleva kissanluukku sai kokea kovia. Kiukustuneella 4-vuotiaalla on kuulkaa ihmeen paljon voimaa. Ja tämän vanhemmilla oli kuin olikin kärsivällisyyttä löytää prikulleen samankokoinen uusi luukku. Klik. Aus Deutschland.

Oikeastaan Justuksen hiekkalaatikkokin pitäisi uusia. Mistään vain ei ole löytynyt prikulleen samankokoista uutta sellaista. Paitsi nyt, klik, aus Deutschland.

Kappas, siellä olisi tuommoiset jännät ruokakupitkin, tuommoinen korokkeellinen. "Mahdollistaa syömisen mukavassa asennossa." Sopis hyvin meille. Tai siis Justukselle. Klik.

Vielä pitäisi jotain tilata, että saisi ilman postituskuluja. Otetaan vaikka noita senioriraksuja. Klik klik.

Pahviloota ei ole vielä tyhjä. Kissannameja, joissa kiitellään ainakin viidellä eri kielellä. Tämähän oli Pirkkaniksien Pirkkaniksi: tee kuten me teimme ja luot kätevästi helmikuiseen iltapäivään joululahjapenkojaistunnelmaa. Okei okei, ja ripaus karkkipäivää, tässä pari namipalaa. Oho, ne katosivatkin jo!

Kerrotaan, että kissat ovat kovia stressaamaan, jep, ihan pienestä ja ihan pienistäkin muutoksista. Olkoon tässä tarpeeksi järkytystä tälle päivälle ja huomenna jotain muuta.

Kuten uudet ruokakupit. Voilà! Ja uusia senioriraksuja. Njam njam!

Mullistusviikkomme jatkuu taas huomenna. Uusi kissanluukku, Herr Justus, vai uusi hiekkalaatikko, Herr Justus? Ei auta muu kuin entten tentten und so Weiter.

Kas, mainoskissan paksuhkot posket

Kissani on paistatellut viime päivinä julkisuuden valoläikässä. Joo, näin varmaan voi sanoa, kun kattimus on ollut esillä Twitterissä, siitä on tykätty, se on mukana suosikeissa, sitä klikkailtu eteenpäin muiden tykättäväksi ja tähdellä merkittäväksi. Kun tällainen valoilmiö kohdalle osuu, silloin ei sovi rötkähtää siihen lepäilemään, ei ei, vaikka se sujuisikin niin vietävän hyvin!

Euroviisuja tässä on kiittäminen. Viime lauantaina Suomen edustuspaikkaa tavoitteli MIAU, jota en voinut bloggaamatta sivuuttaa. Justus oli  tuolloin vielä muissa tehtävissä. (Luultavasti nukkumassa. Tai jos ei nukkumassa, niin syömässä. Tai jos ei syömässä, niin ruokailun jälkeisillä unilla. Tai ehkä sittenkin välipalalla tai välipalansulatustorkuilla.)

Mutta mitä ihmettä tapahtuu lauantai-iltana kesken jännittävän kuumottavan ja monilla muilla adjektiiveilla kuvailtavan finaalilähestyksen? Muuan tv-katsoja nappaa kissan, nappaa liidun, nappaa kuvan, nappaa puhelimen ja lappaa menemään twiitin:

 Jes, kyllä tämä mainoskolli hommansa osaa.

Juu-u, mä NIIN tiedän. Eihän tuollaista valkoista hurrrrmuria voi vastustaa, ei Twitterissä(kään), eikä kyllä myöskään kesken suoran tv-lähetyksen.

No, mitä sitten tapahtui?

Kuluu päivä, kuluu kaksi:

Toi MIAU'han on ihan myyty. :-D Tällä kokemuksella kokeilen lisää. Tuleva kissanmielisille suunnattu verkkosivusto kaipaa ennakkomarkkinointia. Justus, kis kis, mites olisi taas pienet mainos-, markkinointi-, kannatusposeeraukset? 

No joo. 

Pysypäs hetki paikallasi, niin otan äkkiä vielä yhden. Noin.

Tuota noin. 

Jäikö kuvallinen viestimme epäselväksi? Täten paljastan, että sivusto ei ole Justuskas, tärähtänytkas eikä opettelenottamaankissakuviakas.

Kas, taidamme kokeilla tätä joskus vielä uudemman kerran.

Arkipäivän meowia

Ai että minä niin tykkään tästä. Ja sama sisältö kuvakaappauksellisin keinoin esitettynä:

Ai että, ai että, ai että! Tämä on niin lempparini netin kissamaisesta tarjonnasta ainakin viimeisen 12 tunnin sisään. (Menneeseen vuorokauteen mahtuu eräs toinen kissoihin liittyvä nettiasia, johon palaan myöhemmin. Enkä malta olla paljastamatta, että kissavideoita siinä joutuu katselemaan. ;-) )  

Näytin cat:n ja me:n välisen keskustelun miehelle. Saatesanoina hykertelin, että katsopas tätä, on niin hauska. Mutta kun ei kuulemma ollut hauska. Ei kuulemma ymmärtänyt. Kuulemma vain kissaihmiset siellä netissä ymmärtävät. 

Ja minä, kuule, en sitten ymmärtänyt, miten joku voi olla ymmärtämättä.  

Olin jo puolivälissä sillä tiellä, että selittämällä minä tästä sulle hauskuuden näytän. Onneksi oivalsin, että olkoon sitten. Hetken harmittelin, ettei minulla ole kanssahykertelijää ja sitten jatkoin omaa itsenäistä ilonpitoani. 

Julkaisin cat:n ja me:n vuoropuhelun Facebookissa kavereilleni. Huh, onneksi jokunen peukalo nousi pystyyn. En taida sittenkään olla ainoa noita rivejä naama virneessä tavaava. Myöhemmin lisäsin kommentteihin tälviisiin:

"Yleensä en pääse edes tähän asti. a) Täytyy siis vielä petrata perussanastoa ja arkipäivän keskustelutilanteita. b) Keskustelukumppanini luovuttaa aivan liian pian. c) Molempia."

Justus ei juuri rupattele. Mahdolliset meowit liittyvät tyhjään ruokakuppiin tai samaisen kupin vääränlaiseen sisältöön. Myös suljetut ovet voivat antaa aihetta meowiin tai pariin. Justuksen kieli on enemmän elekieltä, jota minun on rupatellessani tulkittava. 

Arkipäivän keskustelutilanteissa on petrattavaa. Ja kyllä, sanastoon voi aina kiinnittää huomiota. Ja ei, luovuttaa ei kannata liian herkästi. Siispä jatkan harjoituksia. Kuka ties vielä jonain päivänä I speak cat and my man ja me kaikki sujuvan sutjakkaasti solkkaamme keskenämme, oh my lord.

  

Maailman pienin Justus ever!

Terveisiä twiittiwirran pyörteistä! Muutama päivä sitten sieltä tarttui mieleeni ja mukaani kuva, tämä tällainen näin: 

Mitäs tykkäät? Minulla meni näin: ensiksi ihastelua (Uih!), sitten hämmästelyä (Oho!) ja lopulta epäuskoa (Täytyy olla photoshopattu!).

Tarvittiin muutama vuorokausi ja sitten tuli välähdys (Tsädäm!):

Viime kesäkuussa haaveilin minikissoja vilisevästä netti-ilmiöstä. Jahas, olen näemmä ollut kovasti aikaani edellä ja vieläpä ilman kuvankäsittelyohjelmia.

Hyvät naiset ja hyvät herrat, tässä kerran vielä Justus, tuo hellyttäväksi minikissaksi luomusti muuntautuva kotikissa: 

 Jep, samat sanat kuin puoli vuotta sitten: viekoitellaan some ja valloitetaan netti minikissoilla!

Olisiko se kitsuli?

Eilen siis alkoi vihdoin arki. Tavalliseen arkeen kuuluu kissakuvien katselua ja postaamista, mutta eilen oli toisin. Läppärin näytöllä viihtyi koko joukko lehmiä, lampaita ja sikoja. Taisi siellä jokunen heppakin olla. Pääsin kurkkaamaan myös navetoihin, lampoloihin, sikaloihin ja ihastelemaan peltomaisemia ja ylipäätään maalaisnäkymiä. Ja farmareita.

Twitteristä poimimani linkki johdatti Felfie-sivustolle, jonne viljelijät eri puolilta maailmaa lähettävät selfie- eli omakuviaan. Jep, juuri niitä käsivarren mitan päästä otettuja otoksia, joita teinitytöt ja sittemmin myös valtaapitävät harrastavat. Idean keksijä ja sivuston perustaja on brittiläinen Will Wilson, joka toivoo, että farmari-selfiet, tuttavallisemmin felfiet, vahvistavat viljelijöiden ammattiylpeyttä ja yhteishenkeä. Jiihaa, erinomainen idea, sanon mä!

Mutta en ennätä sanoa edes kissaa, kun on kaapattava Justus syliin, ja se on sitten nähkääs selfie-kokeilun aika!

Ja vielä kerran *räps*, nyt peilin kautta:

No jaa, kyllä noista kissan ainakin tunnistaa. Silti on tunnustettava, että brittiläinen lehmä, samalla suunnalla käyskentelevä alpakka ja jopa hyytävässä kylmyydessä poseeraava herefordilainen Kanadan maaperältä näyttävät omakuvissaan leppoisammilta ja tyytyväisemmiltä kuin suomalainen Justus.

Hyvä yritys silti. Ehkä jatkamme joskus harjoituksia.

Hetkonen, mitä sitä tulikaan tehtyä? Selfie on omakuva, felfie farmarimalli siitä, mutta mitä ovat kissaversiot? Selfielle on etsitty suomenkielistä vastinetta ja ehdotuksia ovat muun muassa omakuva, omsku, itsari ja itsuli.

Upotan kynteni itsuliin. Kissa + itsuli = kitsuli. 

Olipas mukava kierros viljelijöiden ja näiden elikoiden parissa. Mutta niin mielelläni palaan takaisin kissakuvien ääreen. Siispä kis kis, nyt tahtoo nähdä muiden kitsuleita.

AJV ja VAH

A niin kuin Arki ja J niin kuin Justuksella. Ja V niin kuin Vihdoinkin, taitaa katti tuumata.

Ensiksi oli joulu, sitten uusi vuosi ja viime viikonlopun kumpaisenakin päivänä vietettiin tytön 7-vuotissynttäreitä.

Joulukuusi ei Justusta hetkauttanut. Hänen Kissallisuutensa ei tiettävästi käynyt edes nuuhkaisemassa vierailevaa tähtilatvaista tapausta. Ei ainakaan niin että minä olisin moista päässyt todistamaan. Uuden vuoden raketit eivät Justusta hetkauttaneet. Hänen Kissallisuutensa unet saattoivat hieman häiriintyä, mistä osoituksena korvien tavanomaista aktiivisempi liikehdintä, mutta siinä se.

Syntymäpäiväjuhlallisuudet x 2. No niin, mistä aloitetaan? Ei ollut K:ta eli Kunnon eikä U:ta eli Unia. Ja jos yritystä oli, niin se tapahtui S niin kuin Sängyn ja A niin kuin Alla. S&A-yhdistelmä toimi myös Y:hyn ja I:hin, siis Yli-innokkaisiin Ihailijoihin. M ja R on ehdottomasti mainittava eli Muuttunut Ruokapaikka. Keittiöstä se siirtyi makuuhuoneen puolelle, siis lähemmäksi ruokailijaa. Puolustukseksi todettakoon sekin, että näin vältyttiin kaatuneilta ruoka- ja juomakipoilta sekä pienimpien vierailijoiden tekemiltä maistelukokeiluilta.

Onnea on arki ilman H:n H:ta, häiriön häiriötä.

Ps.
Kissanruoan sijaan vieraille tarjoiltiin mm. tällaisia:

Ja onhan minulla leipomuksellisen kakku/keksitikkarillinen ja perin näyttävän makea ja eittämättä maistuva haave: saada tuollaisten tikkujen päihin kissoja.

Aina silloin tällöin - tai oikeastaan aika usein - käyn ihastelemassa netin kissakakkutikkaritarjontaa, kuten Justuksen ulkonäkökaimoja kera tummempien versioiden ja enemmän Pekka Töpöhäntä -lookia ja Crumpy Cat -versioita sekä tietysti Hello Kittyjä ja Karvisia. Tällaisen ohjeenkin löysin, joten ehkä uskaltaudun kokeilemaan. Onneksi on V A H = Vuosi Aikaa Harjoitella.  
 

Kaikki mitä tarvitsen -kissa, kotikissa ja kuningatarkissa

Reissuun lähtiessä meillä oli mukana yksi kissa. Kun tulimme takaisin, 5-tiellä Juvan kohdalla kissojen määrä kasvoi (näin on käynyt aiemminkin ja tapaukset eivät rajoitu ainoastaan Etelä-Savon kulmille). Nyt kun ollaan kotona, kissoja on enemmän ja vähemmän ja rehellisesti sanottuna enimmäkseen enemmän.

No, Justus nyt tietenkin ja uusimpina tulokkaina kotikissa, kuningatarkissa ja kaikki mitä tarvitsen -kissa.

Ja kiitos kysymästä, hyvin meillä menee. Näin hienosti tulokkaat ovat kotiutuneet muiden joukkoon:

Pikainen analyysi paljastaa, että jääkaappikissat ovat valloittajia, korkea-arvoisia, kuin jumalia, lähes täydellisiä. Toisaalta ne ovat myös nälkäisiä ja laiskoja. Ja karvaisiakin tuppaavat olemaan ja/mutta niin rakastettavia.

Yksi Justuksen lempimakoilupaikoista on sängyllä. Tismalleen siinä kohdassa ja sellaisessa asennossa, että mennessäsi siitä muka vaivihkaa ohi, mielesi tekeekin kevyesti silittää tätä täydellisen laiskan ja nälkäisen karvaista kissaeläintä.

Ja näin olen tehnyt. 

"Älä kulje kissasi ohi silittämättä sitä."

En tiedä, olenko kuullut tai lukenut tuon jostain vai onko se oikeasti ja ihan tosissaan omaa keksintöäni. Mutta sen tiedän, että ovessa on tilaa tällaisellekin kissalle.

Heja Jösse!

Åh Justus, jos tietäisit...mutta jatka toki aamu-unien jälkeisiä aamupäivätorkkuja näin kun vielä ehdit ennen keskipäivähorrosta. Sillä välin minä kerron noille muille.

Tämän päivä aikana Facebook-kaveripiirissäni on käynyt sinikeltainen jos ei nyt viuhahdus niin ainakin tuiverrus. On Matilda "Maybe" Tidstedtia, Sara "Gittan" Erlandssonia och så vidare. Suosittua Helsingin Sanomien suomenruotsalaistavaa nimikonetta ehätti kokeilemaan myös Helmi Orvokki Naukula från Naukulan perhe.

Justus från meidän perhe vaihtaa nukkuma-asentoaan. Silmät aukeavat, mutta vain hetkeksi. Voin siis jatkaa, mutta kuiskitaan, varmuuden vuoksi.

Hmm, Helmi Orvokki eikun siis Helena "Hemppa" Orrskog, tämähän on perin tarttuvaa. En ehdi en katt, katten, katter, katterna -rimpsua sanoa, kun jo huomaan tuunaavani komeasti koisaavaa kolliani suomenruotsalaiseksi.

Kerron koko nimeksi Justuksen ja sukupuoli on mies. Klik. "Kerro ensi koko nimesi". Siis että sukunimi pitäisi olla? Mistä minä sem...en henno herättää nukkuvaa kissaeläintä, jotta tämä voisi Ei-vois-vähempää-kuule-kiinnostaa -katsellaan vilkaista hölmöjä kyselevää palveluskuntaa.

Tästä on selviydyttävä ihan itse. Ja se on nyt päätetty. Ja näin hätäpäissäni keksittynä se on Kissa.

Justus Kissa ja sukupuoli on edelleen mies. Klik.

Aavistaako se sittenkin jotain, kun heti vaihtaa kylkeä toiselle? Tuleeko tässä samalla testatuksi kissojen äärimmäisen tarkoiksi viritetyt aistit, jotka huomaavat netin nimikoneiden kautta tapahtuvat muutokset?

Silmät ovat auki. Meillä kummallakin. Oletko, Justus, valmis? Olenko minä valmis?

Tänään, marraskuun kuudentena päivänä ja Svenska Dagenin kunniaksi, sinä kolleista komein, karvaisin ja kummallisin, tulet olemaan Jonathan "Jösse" Kihlander. Ja jatko menee näin: "Jag bor i Östermark".

Huh hah hej, tässä onkin opeteltavaa yhdeksi päiväksi! Östermark on helppo muistaa, sillä mummu asuu Östermarkissa, tosin på finska mutta asuu kumminkin. Ja Kihlander, härregud mikä sukunimi! Se singahtaa makusteltavien lempinimien TOP 5 -listan kirkkaimpaan kärkeen.

Heja Jösse, jatka sinä uniasi ja jag försöka att toipua tästä.

Kirje Paulille

Hei Pauli!

Monet kerrat, jo vuosien ajan, olen kuullut ja kuunnellut sinua radiosta. Valehtelisin jos väittäisin, että äänesi ei olisi kajahdellut CD-levyiltä ja C-kaseteilta. Viime viikkoina olen päässyt seuraamaan toimiasi myös tv:n välityksellä - kiitos Vain elämää -ohjelman. Hyvin sää vedät!

Hämmästyn, kun huomaan, että olen rustaamassa kirjettä juuri sinulle. Jos sepustuksen vastaanottajaa olisi udeltu ennen eilisiltaa, olisin henkäissyt aivan toisen nimen. Sen, jonka veli oli pienenä tuonut salaa kissan kotiin ja myöhemmin Sami oli saanut pentuja. 

Se, mitä tapahtui eilen nähdyssä jaksossa, muutti kaiken. Nyt haluan lähestyä juuri Sinua, Pauli. Laulu- ja esiintymistaitosi ovat vakuuttaneet minut jo kauan sitten. Eilen minulle näytettiin jotain sellaista, että olen täysin vakuuttunut kyvystäsi kissatulkkina. 

Muistinvirkistykseksi tässä koko eilinen jakso, mutta pyydän sinua siirtymään ajassa suoraan kohtaan 37:00. 

Eilen joku totesi Twitterissä näin:
"Pauli Hanhiniemi myös dubbaa eläimiä simultaanina".

Niin sen täytyi olla, niin se oli. 

Ja vielä samana iltana Facebookin puolella Kissannimigalleriassa ihastelimme tulkkaustasi ja liikutuimme masentuneesta Mikko-kissasta. Oli ilo huomata, miten sinä ja kollegasi Maarit ymmärsitte Mikkoa.

Täten esitän sinulle kutsun saapua meille kotiin tulkkauskeikalle. Varsinkin minä ja Justus-kissa odotamme kovasti - ja varaamme eturivin paikat. Kyllä muukin perhe innostuu, ja jos haluat, saamme paikalle muitakin tulkattavia kissayksilöitä.

Hyvää ja kaunista sinulle toivottaen,
Minna 

Ps.
Oma kitara mukaan!

Kuuleeko hätäkeskus?

Meillä olohuoneen matosta on muodostunut Se Paikka. Sinne halutaan, sinne kasaudutaan, sinne tungeksitaan, joten sinne myös jonotetaan.

4-vuotias matonkäyttäjä tietää, että kymmenille pikkuautoille ei ole parempaa kaahailu-, kurvailu- ja parkkeerauspaikkaa. Samassa matonkäyttäjässä asuu myös innokas legoilija, joka *viuh* kippaa kahden ison muovilaatikon kaikki palikat samaiselle matolle (tuota ääntä en edes yritä kuvailla).

Löytyypä meiltä myös pari vuotta vanhempi mattoilija, joka pitää luumunväristä lattiaa peittävää tekstiiliä omien legojensa kokoontumis- ja hajaantumispaikkana. (Erotuksena aiemmin kipattuihin legoihin nämä ovat pienempiä ja pinkimpiä.) Matosta on myös mainioksi barbieryhmän treffauspisteeksi, paikalliseksi Stokkan kellon alapuoleksi. Ja kun barbiet tapaavat toisiaan, siinä on korkokenkää ja käsilaukkua jos jonkinlaista. Kaikki Siinä Paikassa.

Mutta hetkinen, tämähän on kissablogi, ei sisustus- eikä lapsiperhe-elämänkuvailublogi!

On aika kaivaa esille viikko sitten ikuistettua todistusaineistoa.

Ruuhka on ollut päivittäistä, joskus jopa öittäistäkin. Mutta tänään tapahtui selvä käänne.

 

Pitäisikö soittaa hätäkeskukseen? Nyt tänne palokunta ja ambulanssi ja poliisi! (Paitsi että viimeksi mainittu on jo paikalla.) Mutta auttaisiko se mitään? Tekisivätkö ne mitään? Tekisikö ruuhkaan jäänyt/ruuhkan aiheuttaja mitään?

Niin, ehkä Justus selviäisi tästä pelkällä huomautuksella. 

Joo-o, käpälästä meinasin saada. Tästedes annan ruuhkautumis-odottelu-röhnötys-levittäytymisrauhan. Mutta vain ja ainoastaan kissalle. Autot, legot, pienemmät legot, itse asiassa kaikki legot ja yhä myös ne autot, barbiet, kaikki barbien oheistarvikkeet ja vieläkin ne legot autoja unohtamatta, siis ihan kaikki on oltava viimeistään siivouspäivänä jossain muualla kuin Siinä Paikassa.

Justuksen kanssa neuvotellaan vielä.

Paljon onnea vaan!

Ajoissa huomattu on puoliksi tehty. 

Eilen huomattu...

 

...ja tänään lopputoteutus. Ensiksi juuri oikeanlaisen värin valitseminen. Nimipäiväsankari tökkää nenällään ja se on sitten siinä.

 

 Kun juhlakalu vihdoin tajuaa siirtyä toisaalle - mitä ilmeisimmin nukkumaan - on jatkotoimien aika.

Ja mistäs muusta  ne kissat oikein tykkäävätkään kuin kaloista?

 

 

Juu juu, Justus varmasti yllättyy!

Eikä Justuksen juhlallisuuksia ilman Justuksen lempiruokaa. 

 

No niin, kisitelkäämme sankarikissa paikalle! Sieltä se saapuu, mikä tyyli, mikä notkeus, mikä nopeus....

....ja mikä ruokahalu!

Mutta hetkinen, viettääkö Justus nimipäiväänsä myös kissakalenterin mukaan? Kissojen nimipäiväkirja esille, pläräys syyskuun kohdalle. 

1.9. Pimpula, Pompula
2.9. Boris
3.9. Madame, Madonna...

 Että mitä ja kuka ja kenen nimipäivä?!

Ja milloin sitten Justuksen? Kirjan lopusta löytyy lista, johon on koottu ensimmäisen virallisen kissojen nimipäiväkalenterin nimet nätisti aakkosjärjestykseen.

Jupin 26.9. ja Jusun 19.3. jälkeen on Juuson 19.3. vuoro ja sitten Jysky 13.7.

Kieltämättä tämä saa Justuksen henkilökunnan ja juhlallisuuskomitean jäsenistön hieman ymmälleen. Mutta mepä emme moista jää murehtimaan! Kun katkaravut on syöty, kortit ja piirustukset nuuhkittu, seremonia jatkuu iltaulkoilulla.

Muut poimivat, sankari seuraa aikansa ja lähtee sitten kohti ulko-ovea. Tottahan jonkun on varmistettava, ettei kupin pohjalle sittenkään jäänyt katkarapuja. Tiedä vaikka sinne tulisi niitä lisääkin. Ja jos ei muualle, niin uniin ainakin!