Lauantai on meidän perheessä karkkipäivä. Tällä viikolla sen tuntua oli jo tiistaina, kun luin, että Fazer ja Vallila tekevät yhteistyötä. Jos ikkunoitani koristaisivat Kettukarkki-verhot, voisin jo melkein pyyhkiä sokeria suupielistäni. Ja ehkä pahimpaan salmiakinhimoon saisin apua Karkkipäivä-verhoja tuijottamalla.
Kettukarkit eli virallisemmin Pihlaja-karkit ovat Fazerin vanhin yhä myynnissä oleva tuote. Ensimmäiset kettukuvioisiin papereihin käärityt pihlajanmarjamarmeladit valmistettiin 1895. Mutta ei mennyt kuin kaksi vuotta, kun tuli - tattadadaa - kissojen vuoro. Kissat ovat aina leikkineet tai soittaneet Kiss kiss -makeisten kääreissä ja kun Kiss-Kiss rekisteröitiin vuonna 1901, siitä tuli Suomen ensimmäinen tuotemerkki. Eikä tässä vielä kaikki. Kun makeisteollisuus vietti 100-vuotisjuhlavuotta (tämä vuonna 1991), Kiss-Kiss -kissat koristivat sen kunniaksi julkaistuja postimerkkejä. Ei ollenkaan hassummin karkkikissoilta!
Sitten eräänä päivänä, taisi olla toukokuuta ja elettiin vuotta 2013, eräs kissanmielinen henkilö mietti blogilleen nimeä. Jotain kissamaista siinä olisi ehdottomasti oltava. Juu-u. Ei kuitenkaan mitään liian simppeliä, muttei turhan monimutkaistakaan. Jos löytäisi nimen, jossa on jokin jännä juju, niin miu ja mau sitä bloginimimiettijän onnea!
Pitkulainen kuori, joka rasahtaa hampaissa - siis jos ei malta ja yleensä kun ei malta rauhassa imeskellä - ja sisällä venyvää täytettä, melkein kuin toffeeta. Kaiken tämän päällä jo mainitut kissat. Ja mainoksessa "Kiss-Kiss, pus- pussissa".
Kis kis blog blogissa.
Kis kis Vallilan ja Fazerin väki! Samainen blog-blogi tarjoaa teille mah-mahtavan vin-vinkin: Kiss-kiss -verhot. Omaan makuuni ne olisivat aivan liian söpöt, mutta jos kangasvalikoima täydentyy karkkikissoilla, lupaan nauttia sen kunniaksi Kiss-Kiss -karkkeja kerrankin oikein hitaaaasti nautiskellen.
En muuten taida malttaa odotella siihen asti.
Enkä edes lauantaihin.
* * *
Ps. Millaisia muita kissoja löytyy kotimaisista postimerkeistä? Kirjoita Postimuseon postimerkkihaun aihe-kohtaan sana, joka alkaa k:lla, päättyy a:han, i-kirjain siinä on ja pari ässääkin sisällä suhahtaa. ;-)
torstai 31. lokakuuta 2013
tiistai 29. lokakuuta 2013
Ensimmäisen osan jatko-osan jatko-osa
Kissauutisia, kissauutisia, kissauutisia, kissauutisia! Nelinkertaiset kissauutiset miukaistaan Temosen perheen suunnalta Iitistä.
Jaa että keneltä? Ja jaa että miten minä tähän liityn?
Tehdään loikkaus viime kesään. Heinäkuun helteisenä (muistaakseni helteisenä) päivänä päädyin pienestä paperinpalasta Temosten nimettömään kissaan. Pari vuorokautta myöhemmin oli jatko-osan vuoro, kun päädyin samaisesta kissasta Temosten koko eläinkatraaseen.
Tänään lokakuisen tuulisena päivänä sain lukea, että Temosten kissajoukko on kasvanut, vahingossa ja yllättäen mutta kumminkin. Onnittelut!
Jaa että keneltä? Ja jaa että miten minä tähän liityn?
Tehdään loikkaus viime kesään. Heinäkuun helteisenä (muistaakseni helteisenä) päivänä päädyin pienestä paperinpalasta Temosten nimettömään kissaan. Pari vuorokautta myöhemmin oli jatko-osan vuoro, kun päädyin samaisesta kissasta Temosten koko eläinkatraaseen.
Tänään lokakuisen tuulisena päivänä sain lukea, että Temosten kissajoukko on kasvanut, vahingossa ja yllättäen mutta kumminkin. Onnittelut!
lauantai 26. lokakuuta 2013
Kirje Paulille
Hei Pauli!
Monet kerrat, jo vuosien ajan, olen kuullut ja kuunnellut sinua radiosta. Valehtelisin jos väittäisin, että äänesi ei olisi kajahdellut CD-levyiltä ja C-kaseteilta. Viime viikkoina olen päässyt seuraamaan toimiasi myös tv:n välityksellä - kiitos Vain elämää -ohjelman. Hyvin sää vedät!
Hämmästyn, kun huomaan, että olen rustaamassa kirjettä juuri sinulle. Jos sepustuksen vastaanottajaa olisi udeltu ennen eilisiltaa, olisin henkäissyt aivan toisen nimen. Sen, jonka veli oli pienenä tuonut salaa kissan kotiin ja myöhemmin Sami oli saanut pentuja.
Se, mitä tapahtui eilen nähdyssä jaksossa, muutti kaiken. Nyt haluan lähestyä juuri Sinua, Pauli. Laulu- ja esiintymistaitosi ovat vakuuttaneet minut jo kauan sitten. Eilen minulle näytettiin jotain sellaista, että olen täysin vakuuttunut kyvystäsi kissatulkkina.
Muistinvirkistykseksi tässä koko eilinen jakso, mutta pyydän sinua siirtymään ajassa suoraan kohtaan 37:00.
Eilen joku totesi Twitterissä näin:
"Pauli Hanhiniemi myös dubbaa eläimiä simultaanina".
Niin sen täytyi olla, niin se oli.
Ja vielä samana iltana Facebookin puolella Kissannimigalleriassa ihastelimme tulkkaustasi ja liikutuimme masentuneesta Mikko-kissasta. Oli ilo huomata, miten sinä ja kollegasi Maarit ymmärsitte Mikkoa.
Täten esitän sinulle kutsun saapua meille kotiin tulkkauskeikalle. Varsinkin minä ja Justus-kissa odotamme kovasti - ja varaamme eturivin paikat. Kyllä muukin perhe innostuu, ja jos haluat, saamme paikalle muitakin tulkattavia kissayksilöitä.
Hyvää ja kaunista sinulle toivottaen,
Minna
Ps.
Oma kitara mukaan!
Monet kerrat, jo vuosien ajan, olen kuullut ja kuunnellut sinua radiosta. Valehtelisin jos väittäisin, että äänesi ei olisi kajahdellut CD-levyiltä ja C-kaseteilta. Viime viikkoina olen päässyt seuraamaan toimiasi myös tv:n välityksellä - kiitos Vain elämää -ohjelman. Hyvin sää vedät!
Hämmästyn, kun huomaan, että olen rustaamassa kirjettä juuri sinulle. Jos sepustuksen vastaanottajaa olisi udeltu ennen eilisiltaa, olisin henkäissyt aivan toisen nimen. Sen, jonka veli oli pienenä tuonut salaa kissan kotiin ja myöhemmin Sami oli saanut pentuja.
Se, mitä tapahtui eilen nähdyssä jaksossa, muutti kaiken. Nyt haluan lähestyä juuri Sinua, Pauli. Laulu- ja esiintymistaitosi ovat vakuuttaneet minut jo kauan sitten. Eilen minulle näytettiin jotain sellaista, että olen täysin vakuuttunut kyvystäsi kissatulkkina.
Muistinvirkistykseksi tässä koko eilinen jakso, mutta pyydän sinua siirtymään ajassa suoraan kohtaan 37:00.
Eilen joku totesi Twitterissä näin:
"Pauli Hanhiniemi myös dubbaa eläimiä simultaanina".
Niin sen täytyi olla, niin se oli.
Ja vielä samana iltana Facebookin puolella Kissannimigalleriassa ihastelimme tulkkaustasi ja liikutuimme masentuneesta Mikko-kissasta. Oli ilo huomata, miten sinä ja kollegasi Maarit ymmärsitte Mikkoa.
Täten esitän sinulle kutsun saapua meille kotiin tulkkauskeikalle. Varsinkin minä ja Justus-kissa odotamme kovasti - ja varaamme eturivin paikat. Kyllä muukin perhe innostuu, ja jos haluat, saamme paikalle muitakin tulkattavia kissayksilöitä.
Hyvää ja kaunista sinulle toivottaen,
Minna
Ps.
Oma kitara mukaan!
torstai 24. lokakuuta 2013
Mitä kuuluu, Katti Matikainen?
Voi miten mieltä lämmittää! Pistää suorastaan kehrätyttämään! Nämä ovat näitä hetkiä, kun saan kertoa aloittamiini tarinoihin mukavia jatko-osia, iloisia käänteitä ja onnellisia loppuja.
Melkeinpä tarkalleen kaksi vuotta sitten ryhdyin hahmottelemaan ja kirjoittamaankin ensimmäisiä tarinoita Kissojen Suomi -kirjaan. Seuraavien kuukausien aikana aamuisin tietokonetta (tai kirjaston tai arkiston ovea) avatessani en tiennyt, millaisiin kissoihin törmäisin, millaisia katteja tapaisin. Ja aina iltaisin iloitsin kaikista sen päivän uusista kissatuttavuuksista.
Toisinaan harmitti. Jouduin valitsemaan, kenelle sanon hyvästit juuri kun olin päässyt tekemään lähempää tuttavuutta. Usein päätös tuli kustantajan puolelta: ulkopuolisen oli helpompi poimia parhaat ja kiinnostavimmat kissatarinat kaiken kissapaljouden keskeltä. Hyvä niin. Kissoista olisin saanut aikaiseksi useita kirjoja, vaikka jokaisesta moukujasta omansa. Niin että kenen yöpöydälle tai kirjahyllyyn tällainen kirjasarja olisi muka mahtunut? ;-)
Voi sitä mielihyvän ja kehräyksen määrää, kun sain valmiin kirjan käsiini. Kansikuva-Onni vastaanotti monet monituiset silitykset, eivätkä sisäsivujenkaan kissat jääneet ilman huomiota.
Valmis tarkoitti myös luopumista, yhteydenpidon lopettamista kissatuttavuuksien kanssa. Ni-in, ainakin minua kiinnostaa, mitä Katti Matikaiselle nykyään mahtaa kuulua. Entä Koskenkorvan tilalla asuvalle Kossu-kissalle? Huristeleeko Sissi yhtä innokkaasti juoksupyörällä kuin kirjan kuvassa? Millainen Vladimir Punikki oikeasti on, jos siis kissalta itseltään sitä kysyttäisiin? Ja mikä on tuo ensimmäisen luvun aloitusaukeaman kissa, joka on kavunnut ylös korkeaan mäntyyn?
Sanon, tunnustan, henkäisen ja ilosta kiljaisten tokaisen, että onneksi on Facebook ja Kissojen Suomen sivu! Siellä kirjan tarinat saavat jatkoa. Sormet innosta täristen olen päässyt näyttämään kuvallista todistusaineistoa Kossu-kissan kiipeilytaidoista ja siitä, että Sissi malttaa antaa juoksupyörän välillä perheen muiden kissojen käyttöön. Kovin helposti ei unohdu ilta, jolloin Vladimir Punikki loikkasi kissakirjan sivulle verkkovieraaksi. Ja sekin on selvinnyt, mikä on tuo salaperäinen kissa ensimmäisen luvun alussa. Windy Walloittaja se siinä.
Kissojen Suomen Facebook-sivu on kuin samaisen opuksen jatko-osa. Tai oikeastaan kissakirjan jatko-osien hieno kavalkadi, joka parhaimmillaan monesti viikossa tarjoaa tietoa mutta myös viihdyttää iloisilla käänteillä ja onnellisilla lopuilla.
Viimeksi tänään mieltäni lämmitti ja oikein pisti kehrätyttämään linkittämäni uutinen. Yle kertoi, että Katti Matikainen tapasi vihdoin piirtäjätytön. Kun haastattelin Katti Matikaista eli Silja Sillanpäätä kirjaa varten, hän paljasti kissahahmon saaneen alkunsa pienen katsojan lähettämästä kissapiirustuksesta. Olen niin iloinen, että he tapasivat näin monien monien vuosien jälkeen. Tästä jos mistä voi alkaa aivan uusi kissatarina.
Melkeinpä tarkalleen kaksi vuotta sitten ryhdyin hahmottelemaan ja kirjoittamaankin ensimmäisiä tarinoita Kissojen Suomi -kirjaan. Seuraavien kuukausien aikana aamuisin tietokonetta (tai kirjaston tai arkiston ovea) avatessani en tiennyt, millaisiin kissoihin törmäisin, millaisia katteja tapaisin. Ja aina iltaisin iloitsin kaikista sen päivän uusista kissatuttavuuksista.
Toisinaan harmitti. Jouduin valitsemaan, kenelle sanon hyvästit juuri kun olin päässyt tekemään lähempää tuttavuutta. Usein päätös tuli kustantajan puolelta: ulkopuolisen oli helpompi poimia parhaat ja kiinnostavimmat kissatarinat kaiken kissapaljouden keskeltä. Hyvä niin. Kissoista olisin saanut aikaiseksi useita kirjoja, vaikka jokaisesta moukujasta omansa. Niin että kenen yöpöydälle tai kirjahyllyyn tällainen kirjasarja olisi muka mahtunut? ;-)
Voi sitä mielihyvän ja kehräyksen määrää, kun sain valmiin kirjan käsiini. Kansikuva-Onni vastaanotti monet monituiset silitykset, eivätkä sisäsivujenkaan kissat jääneet ilman huomiota.
Valmis tarkoitti myös luopumista, yhteydenpidon lopettamista kissatuttavuuksien kanssa. Ni-in, ainakin minua kiinnostaa, mitä Katti Matikaiselle nykyään mahtaa kuulua. Entä Koskenkorvan tilalla asuvalle Kossu-kissalle? Huristeleeko Sissi yhtä innokkaasti juoksupyörällä kuin kirjan kuvassa? Millainen Vladimir Punikki oikeasti on, jos siis kissalta itseltään sitä kysyttäisiin? Ja mikä on tuo ensimmäisen luvun aloitusaukeaman kissa, joka on kavunnut ylös korkeaan mäntyyn?
Sanon, tunnustan, henkäisen ja ilosta kiljaisten tokaisen, että onneksi on Facebook ja Kissojen Suomen sivu! Siellä kirjan tarinat saavat jatkoa. Sormet innosta täristen olen päässyt näyttämään kuvallista todistusaineistoa Kossu-kissan kiipeilytaidoista ja siitä, että Sissi malttaa antaa juoksupyörän välillä perheen muiden kissojen käyttöön. Kovin helposti ei unohdu ilta, jolloin Vladimir Punikki loikkasi kissakirjan sivulle verkkovieraaksi. Ja sekin on selvinnyt, mikä on tuo salaperäinen kissa ensimmäisen luvun alussa. Windy Walloittaja se siinä.
Kissojen Suomen Facebook-sivu on kuin samaisen opuksen jatko-osa. Tai oikeastaan kissakirjan jatko-osien hieno kavalkadi, joka parhaimmillaan monesti viikossa tarjoaa tietoa mutta myös viihdyttää iloisilla käänteillä ja onnellisilla lopuilla.
Viimeksi tänään mieltäni lämmitti ja oikein pisti kehrätyttämään linkittämäni uutinen. Yle kertoi, että Katti Matikainen tapasi vihdoin piirtäjätytön. Kun haastattelin Katti Matikaista eli Silja Sillanpäätä kirjaa varten, hän paljasti kissahahmon saaneen alkunsa pienen katsojan lähettämästä kissapiirustuksesta. Olen niin iloinen, että he tapasivat näin monien monien vuosien jälkeen. Tästä jos mistä voi alkaa aivan uusi kissatarina.
maanantai 7. lokakuuta 2013
Kas näin heiluu kissakassi
Terkkui tois pualt jokke! Silt kirjamessupuolt!
Aikamoinen opus tuo Kissojen Suomi. Se vei toisen tekijänsä eiliseksi päiväksi Turkuun. Tosin melkein olin siellä jo edellispäivänä, mikä tapahtui näppärästi pyytämällä ja saamalla kustantajan tiedottaja-Mintulta kuvallista todistusaineistoa messuosastolta. Ja niin kansikuvakissa-Onni pääsi jälleen kissakirjan FB-tykkääjien ihasteltavaksi.
Julkinen rupattelutuokio samaisen Mintun kanssa taisi sujua ihan OK. Puhuimme ainakin kissojen saapumisesta Suomeen, keskiajan kissavainoista, kissannimistä ja siitä, miksi juuri kissa. Totesin siihen, että olen jäävi sanomaan mitään, sillä totta kai kissa. ;-)
Niin ja olipa minullakin kamera mukana, mutta yhtään kuvaa en kerennyt, muistanut, älynnyt napata.
Mutta nappaan nyt! Ja sinä nappaa hihasta henkilöä, jolla on tällainen kassi. Se on minun kissatapahtumakassini, joka keikkuu ja roikkuu mukanani aina silloin, kun olen Kissojen Suomi -asioissa liikkeellä.
Mitä kassista löytyy? Lapsille kirjatuliaisia ja itselle pari postikorttia Sammakon osastolta, musta kissa ja Mummon kissa leikkimässä lankakerällä.
Täytyykin tyhjentää edustuskissakassi, sillä tiedä, milloin ja minne kirja tekijänsä seuraavaksi vie.
Aikamoinen opus tuo Kissojen Suomi. Se vei toisen tekijänsä eiliseksi päiväksi Turkuun. Tosin melkein olin siellä jo edellispäivänä, mikä tapahtui näppärästi pyytämällä ja saamalla kustantajan tiedottaja-Mintulta kuvallista todistusaineistoa messuosastolta. Ja niin kansikuvakissa-Onni pääsi jälleen kissakirjan FB-tykkääjien ihasteltavaksi.
Julkinen rupattelutuokio samaisen Mintun kanssa taisi sujua ihan OK. Puhuimme ainakin kissojen saapumisesta Suomeen, keskiajan kissavainoista, kissannimistä ja siitä, miksi juuri kissa. Totesin siihen, että olen jäävi sanomaan mitään, sillä totta kai kissa. ;-)
Niin ja olipa minullakin kamera mukana, mutta yhtään kuvaa en kerennyt, muistanut, älynnyt napata.
Mutta nappaan nyt! Ja sinä nappaa hihasta henkilöä, jolla on tällainen kassi. Se on minun kissatapahtumakassini, joka keikkuu ja roikkuu mukanani aina silloin, kun olen Kissojen Suomi -asioissa liikkeellä.
Mitä kassista löytyy? Lapsille kirjatuliaisia ja itselle pari postikorttia Sammakon osastolta, musta kissa ja Mummon kissa leikkimässä lankakerällä.
Täytyykin tyhjentää edustuskissakassi, sillä tiedä, milloin ja minne kirja tekijänsä seuraavaksi vie.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)