Toimii, pyörii, romahtaa

Oli harmaa ja tylsähkö maanantai. Talviloma takana, arki edessä, mieli ei kovinkaan korkealla ja sormet tutusti näppiksellä.

Mitähän tapahtuu, jos yhdistää kissat ja Putouksen?

Tuota voisi muuten kokeilla! Ihan vaikka näin maanantaita kuluttaakseen. Ja sunnuntaita haikaillakseen.

Eipä olisi onnistunut vuosi sitten, eikä kaksi vuotta sitten eikä koskaan aikaisemmin. Kissakuvia minulta löytyy suht hyvä kokoelma eli ei se siitä ole kiinni, vaan tuota Putousta tarkoitin. Sehän on viihdyttänyt jo ties kuinka monena vuotena, mutta en ole tullut sitä katsoneeksi. Tiedä sitten miksi tämä vuosi meni toisin. Himoseuraajaa minusta ei ole tullut, mutta nyt osaan todeta, että Slaikasta en tykännyt, Ymmi on hassun höpsön huvittava ja suosikkini on Antsku (vaikka Ymmi on alkanut kiriä kohti kärkeä). Kaikkien hokemat tiedän, tunnen ja osaan.

Joo, on minusta siihen.

Hetkonen, siis kissat + Putous + jotain ankeaan maanantaihin/ihanaan sunnuntaihin liittyvää. On yhtä kuin mitä?

Otetaan ensiksi yksi kissa.

Noinnikkää.

Sitten lisätään siihen sopiva ripaus Putousta. Tai no laitetaan ihan kunnolla. Semmoinen määrä, että maistuukin joltain.

Klik, jakoon Kissakkaan FB-sivun kautta. Sitten Kissannimigalleriaan (joka muuten täytti ihan näinä päivinä neljä vuotta!) ja pariin muuhun kissa-aiheiseen FB-ryhmään. Enkä unohda Kissojen Suomi -kirjan FB-sivua. Täytyyhän siitäkin tykkäävien tietää, miten yhteiskunta ei toimi - paitsi kissoilla, tietty.

Tsup, tsup, tsup tai jotain siihen suuntaan, kun peukut nousevat ylös. Viuh, viuh, viuh kuvaa jaetaan eteenpäin. Uskomatonta, miten paljon kissaväkeä on Facebookin ääressä harmaana tylsähkönä maanantaisena aamupäivänä. Tsup, viuh, tsup, viuh, tsup, viuh.

Eihän semmoisessa tsuppien ja viuhien rytäkässä malta edes vessassa käydä! Hmm, eikö näillä ihmisillä ole maanantaisin - joka on jo puoleksipäiväksi ennättänyt - töitä, sellaisia oikeita töitä? Ja samalla kummasti hivelee itsetuntoa. Tiedättehän sen tunteen, kun huomaa, että on saanut tehtyä jotain, mistä toisetkin tykkäävät ja ettei oma idea ja kokeilu nyt mikään mahdottoman hölmö ollutkaan.

Kävin juuri kurkkaamassa lukemia. Kissakkaan sivuilla näkyy, että kuvaa on jaettu 120 kertaa. Ja ne jaot, jotka minä pystyn näkemään, ovat saaneet monet, paikoin jopa kymmenet, peukut pystyyn. Aikamoista, sanon mä, tuommoisesta hetken mielijohteesta ja muutamien minuuttien tekeleestä.

Sitten jossain vaiheessa maanantaipäivää, joka ei ole enää yhtään niin tylsä ja harmaa, kun täytyy seurata ja jännätä tykkäyksiä ja jakoja, tajuan sen. Eihän se Ymmin yhteiskunta toimi, vaan se pyörii. Ja mulla se tuossa toimii, vaikka siis pitäisi pyöriä.

Noloa.

Miten mä en heti sitä huomannut?

Tätä kirjoittaessa lähes 9 000 ihmistä on nähnyt julkaisuni, jossa on virhe. Noloa, noloa, noloa!

Olen nyt sulatellut ja nolostellut tätä nelisen päivää. Siellä on nolo kömmähdys, tiedetään, mutta ei se ole tainnut kenenkään tykkäämistä haitata. Eikä se ole estänyt ihmisiä jakamasta kuvaa kavereilleen. Voin siis todeta, että kissat ja Putous ne yhteen soppii.

Jopa niin mainiosti, että annoin eilen samalle kuvalle antskumaisen vivahteen.

Tsuppeja ja viuhahduksia sai aikaan tämäkin. Aivan samaan suosioon se ei ole yltänyt ensimmäisen kuvakokeiluni kanssa, mutta hitokseen tyytyväinen olen.

Tai ehkä nuo Jesperin raidalliset "pussihousut" olivatkin SE juttu, ja yhteiskunnan toimiminen ja hitoksiallinen romahtaminen pikkasen avittivat kissanmielistä kansakuntaa tykkäämään ja jakamaan? Joo, sovitaan niin!

Tykkäys, tykkäys, tykkäys, osa 2

Mitkä asennot ja ilmeet! Mikä ylivoima! Mikä Vladimir Punikki!

Ni-in, että mitä mitä mitä?! No tätä tätä tätä:

Viime vuoden loppupuolella intouduin listaamaan Kissojen Suomi -kirjan FB-sivun viisi tykätyintä kuvaa. Vladimir Punikki oli tuon listauksen ehdoton ykkönen ja kakkonen ja kolmonen ja nelonen ja vitonen.

Sain palautetta, että tokihan kuvia katselisi enemmänkin. Ja tokihan minä seuraavat listasijoitukset tsekkasin ja nyt ne tänne näkyville asettelen. Tässä samaisen kirjan samaisen FB-sivun viime vuoden tykätyimmät kuvat 6 - 20, olkaapa hyvä:


20. sija
- tykkäyksiä 125
- julkaistu 23.3.2013
- kuvateksti

Joko muuten olette lukeneet Eskosta? Olkoonpa hämeenlinnalaisen palvelutalon tassuterapeutti antamassa terapiaa tai ansaituilla päiväunilla, ilmaantuu se aina työvuorojen vaihtuessa tarkistamaan uudet hoitajat. Maukaisu tai pari riittää. Esko on myös hiirikissa ja se on hoitanut yhden tilauskeikankin. Eipä ole enää viereisessä dementiayksikössä siimahäntiä!

 

19. sija

- tykkäyksiä 126

- julkaistu 8.5.2013

- kuvateksti

Kukkuu! Kissojen Suomi ei ole mitään ilman Vladimir Punikkia. Millaisia piiloja sinun kissasi on keksinyt?

 

18. sija

- tykkäyksiä 128

- julkaistu 11.5.2013

- kuvateksti

Onnea kaikille äideille!

Herättikö kissa sinut? Millaisia herättäjiä teidän kissanne oikein ovatkaan?

Ps. Kuvassa Kissojen Suomen kissatapaus Vladimir Punikki, jolta saisi näemmä aika hiekkaisen herätyksen.

 

17. sija

- tykkäyksiä 131

- julkaistu 30.8.2013

- kuvateksti

Vladimir hoi, yritätkö kenties piiloutua? Hyvä yritys...kyllä me sinut kuitenkin nähdään! Ja muuten, Kissojen Suomi -kirjassa sinut huomataan ihan kokonaan.

Jos sinulla on kissa, mikä on sen paras piilo? Millaisia piilopaikkoja teillä suositaan?

 Sija 16
- tykkäyksiä 137
- julkaistu 27.6.2013
- kuvateksti

Miltä tuoksuu kesäsateen jälkeen? Sanopa se, Vladimir Punikki.

 

Sija 15

- tykkäyksiä 138

- julkaistu 8.8.2013

- kuvateksti

Jos sinulla siellä on (liian) kuuma, niin apuun tulee World's Coolest Cat! Vladimir Punikki on saanut moisen tittelin ja onpa sama katti myös Kissojen Suomen kissatapaus. Ei ollenkaan hullummin äänekoskelaiskollilta, vai mitä?

Sija 14
- tykkäyksiä 140
- julkaistu 26.5.2013
- kuvateksti

Tältä muuten näyttää, kun Kissojen Suomesta tuttu Neiti Ylppö tutustuu ruohosipuliin.

 Sija 13
- tykkäyksiä 149
- julkaistu 3.10.2013
- kuvateksti

Hyvää maailman eläinten päivää ja alkavaa eläinten viikkoa!

 

Sija 12

- tykkäyksiä 151

- julkaistu 2.12.2013

- kuvateksti

Joka kuuseen kurkottaa, se koivusta Kissojen Suomen kissatapauksen eli Vladimir Punikin löytää.

Pörhäkkää uutta viikkoa Kissojen Suomesta!

Sija 11
- tykkäyksiä 172
- julkaistu 16.10.2013
- kuvateksti

Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme...ei vaan Vladimir se täällä taas! Edellinen Vladdy-kuva sai monen peukut pystyyn. Saas nähdä, miten Kissojen Suomen kissatapauksen käy tällä kertaa.

 

Sija 10

- tykkäyksiä 179

- julkaistu 11.12.2013

- kuvateksti

Tiedätkös, tehtiin Vladimir Punikin kanssa sopimus. Se menee näin:

Mahdollisimman moni tykkää tästä ja kuvailee kommentteihin, mikä tässä kissassa on niin ihanaa ja kaikenlaiset muutkin ylistävät adjektiivit otetaan vastaan. Sen jälkeen Vladimir kutsutaan paikalle ja tiedä vaikka Kissojen Suomen kissatapaus ja Äänekosken kuuluisin katti ja maailman cooleimmaksi kissaksi valittu kolli puntaroi ja valitsee parhaimmat kommentit.

Sija 9
- tykkäyksiä 184
- julkaistu 2.5.2013
- kuvateksti

Kuka ei ole vielä kyllästynyt katselemaan kuvia kissasta, joka on Kissojen Suomen kissatapaus ja joka asuu Äänekoskella ja joka kävi meillä täällä verkkovieraana ja joka rakastaa katkarapuja ja inhoaa imuria ja joka näyttää juurikin tältä:

Sija 8
- tykkäyksiä 190
- julkaistu 17.11.2013
- kuvateksti

Tanssii Kissojen Suomen kissatapauksen kanssa! Sinä olet tähtioppilas ja opettajana pyörähtelee Vladimir Punikki.

Sija 7
- tykkäyksiä 196
- julkaistu 1.11.2013
- kuvateksti

Kun ulkona on pimeää, pimeää ja vielä lisää pimeää, on hyvä kytkeä pitkät päälle.

- Tikru, Kissojen Suomen kansikuva-Onnin seuraaja

Sija 6
- tykkäyksiä 198
- julkaistu 30.7.2013
- kuvateksti

Tanssii susien kanssa...eiku tanssii tähtien kanssa...eiku juoksee Vladimir Punikin kanssa.

Ota kiinni, jos saat tämän Kissojen Suomen hurrrrmaavan kissatapauksen!

Nyt se on siis tilastollisestikin selvää, että Vladimir Punikki on kissakuvien kunkku, kingi ja voittamaton valtias. Ja onnittelut Eskolle, Neiti Ylpölle ja Niemi-Kapeen tilan Tikrulle hienoista sijoituksista kissakuvien parhaimmistossa!

Kyllä tällaisia otoksia kelpaa katsella myös tänä vuonna, eiköstä joo?! 


Ps. Entäs loput kuvat? Taidat haluta nähdä lisää Kissojen Suomen kuvakavalkadista? Selvä! Viisi viime vuoden tykätyintä kuvaa ovat täällä. 

Peukut nostattavin vuonna 2013

Hurrr, hurrr ja purrr, purrrr. Kohta (no, kohta ja kohta) on kehrätty 365 päivää tätä vuotta. Millainen oli vuosi 2013? Mitä oli eniten? Mitä vähiten? Muistatko nämä ja nuo? Älä unohda tätä ja tuota! Menneitä pengotaan ja löydöistä väkerretään listoja (kuten nyt vaikkapa Ilta-Sanomien tyyliin).

Mitäs tässä turhia kainostelemaan. Minäkin haluan listan. Ja mitäs tässä turhia odottelemaan vuoden viimeisen päivän viimeisiin hetkiin. Minäkin haluan listan nyt ja heti.

TOP 100 tuntuu pitkältä ja mahtavalta, jopa rehvastelevalta. Selvä, pistetään puoliksi. TOP 50, olisihan se jotain, mutta on siinäkin paljon pläräiltävää. TOP 10 tai ihan semmonen näpäkkä TOP 5 riittää vallan mainiosti.

Siispä hommiin!

Olen hääräillyt Kissojen Suomi -kirjan FB-sivulla puolisentoista vuotta. Aikamoinen tulisi listasta "Nämä kissakuvat katselin ja ihastelin vuonna 2013". Pituutta olisi tälläkin, "Nämä kissakuvat julkaisin ja myös ne, jotka olivat vähällä tulla julkaistuiksi vuonna 2013". 

Minäpä aionkin keskittyä peukkujen laskemiseen. Eli mitkä ovat kissakirjan FB-sivun peukutetuimmat, siis tykätyimmät kuvat vuonna 2013?

Oletko valmiina? Minä olen.

TOP 5 tykätyimmät kuvat ovat nämä:


5. sija
- tykkäyksiä 207
- julkaistu 21.1.
- kuvateksti: 

"Eipä olisi Kissojen Suomi mitään ilman Äänekosken kuuluisinta kattia, katkarapuja rakastavaa ja imuria vihaavaa Vladimir Punikkia! Kissakirjan sivuilla voi ihailla World's Coolest Cat -kuvakilpailun lumista voittokuvaa. No mutta ei ole hassumpi tämäkään otos! Mitä muuten mahtaa Vladdy miettiä? Onko ehdotuksia?"

 

4. sija
- tykkäyksiä 208
- julkaistu 9.12.
- kuvateksti:

Hups, ja niin taas kävi, ettei päästy tätä(kään) viikkoa tämän pidemmälle ilman ihanaa Kissojen Suomen kissatapausta, pörheän parasta Vladimir Punikkia!

3. sija
- tykkäyksiä 216
- julkaistu 20.10.
- kuvateksti:

Peukku pystyyn, jos havaitset kuvassa muutakin kuin mahtavan ensilumimaiseman!

Ps. Okei okei, tekstissä suorastaan innostan laittamaan peukut yläasentoon. Väitän, että tämä(kin) kuva olisi tykätyimpien joukossa, vaikka sen yhteydessä olisi lukenut mitä tahansa. Tai ei yhtään mitään.

2. sija
- tykkäyksiä 222
- julkaistu 25.11.
- kuvateksti:

No, näettehän tämän itsekin: Suomen alkava talvi, Kissojen Suomen mahtava kissa ja mahtavan kissan mahtavan hännän pörheysaste ties mitä.

Ja nyt vuoden 2013 kaikkein tykätyin, peukutetuimmista peukutetuin, kissakuva Kissojen Suomen FB-sivulla! Siinä on kissa, tarkemmin sanottuna punainen kissa. Ja siinä on sitä jotain. (Ja siinä on houkuteltu, maaniteltu, oikein vikitelty tykkäämään.)

1. sija
- tykkäyksiä 343
- julkaistu 9.12.
- kuvateksti:

Peukku pystyyn, jos havaitset kuvassa muutakin kuin mahtavan syysmaiseman! :-)

Onnitelut Vladimir Punikille! Toivon, että viihdyt, loikit, vaanit ja poseeraat meille myös vuonna 2014. Me niin tykätään - ja tykättiin - sinusta!


Ps. Tiedoksi niille, joille Kissojen Suomi FB:ssa ja kirjana ei ole tuttu: vakuutan ja vannon, että kummastakin löytyy myös muita kissoja. Vieläpä kattava kokoelma kaikenmoisia katteja. Vladimir nyt sattuu olemaan ylivoimainen, näemmä.

Palvelutalon Reino kohtaa Catmanin

Hys, hiljaisuus!

Melkein voisi luulla, että nuo sanat on kirjattu plakaattiin ja plakaatti nakuteltu näkyvälle paikalle läppärini viereen. Ja ei, en ole siirtynyt kirjastoonkaan, esimerkiksi kissakirjallisuuden ääreen. (Se muuten olisi erinomainen idea. Siispä kannatetaan!)

Läheltä liippaa. Kiskisblogblogin hiljaisuuteen on ollut syynsä ja tutustukaamme niistä yhteen tarkemmin:

Marraskuun alkupuolella ystäväni lähetti minulle linkin Vantaan Sanomien juttuun. Siinä Tuula Korolainen kertoo uudesta kirjastaan. Mutta mikä sykähdyttävintä, kirjailija toteaa, että vuosi sitten luettu Kissojen Suomi -kirja aktivoi kaikki kissamuistot. Ja että minun ja Harrin kirja toimi yhtenä sytykkeenä Kissa kissa kissa -runokirjaan. Vähemmästäkin leijuu pari päivää yläilmoissa ja käy vähän väliä lukemassa tuon kohdan uudestaan. :-)

Sain runoteoksen sen kustantajalta ja lukuapua ja eläytymisjelppiä Justukselta.

Kainalossani viihtyivät myös 6- ja 4-vuotiaat lapset. Heitä Tuula Korolaisen runojen kieli innosti kuuntelemaan ja myös kyselemään ja miettimään. Ja mikä kuvitus, nuo ihanan värikkäät ja kissanystävän silmiin sopivat kuvat ovat Virpi Talvitien käsialaa.

61 sivua, 50 kissarunoa ja ties kuinka monta kissaa. Ja millaisia kissoja?

Kissoilla kerrotaan olevan yhdeksän elämää. Tämän kirjan luettuani olen varma, että niitä on oltava enemmän. Niin mainiosti Tuula Korolainen ja Virpi Talvitie esittelevät moninaisia kissoja kissoja kissoja.

Sinuhe on kissa muinaisesta Egyptistä, ja "Mau-uu-uuu! Mou-uu-uu!" kuuluu erään kissan kevätaaria. Veikkaan, ettei aiemmin kotimaisessa runoudessa ole tavattu kissaa, jota loukkaa se, että kirjastoissa on koiria mutta ei kissoja. (Tosin jo seuraavalla sivulla Felix perustaa Siirin kanssa kissojen lukupiirin. Ja jos minulta kysyttäisiin, niin lukupiirillä voisi olla blogi - minusta saisitte seuraajan, totta kai!) 

Kuinka monessa runossa oleillaan kissanäyttelyssä? Kasimir on taas kerran Best in Show. Omat runonsa ovat saaneet venäjänsininen ja ragdoll ja sivuilla kohtaavat myös sukulaiset, kotikissa ja Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin.

Riehakkaampaa puolta esittelee (tidi-tidi tidi-tidi) Catman, joka on taivaalla kiitävä, viittaansa liehuttava Superkissa. Kissanpolkkakin runokissoilta sujuu, vaan mitä tekee nörttikissa? Se nettiä kokeilee, sillä tabletin kosketusnäyttö myös tassua tottelee. "Verkko vapaaksi eläimille!"

Kissojen Suomi -kirjaa tehdessä sain tavata Eskon, hämeenlinnalaisen palvelutalon tassuterapeutin.

Kissa kissa kissa -kirjassa Palvelutalo Taivaisen hoitaja kertoo Reinosta. Eskon kollega on harmaa kuin villasukka, pehmeä ja tosi kotoinen, siis oikein mukava hoitokeino mummoille ja papoille. Reinokin tekee saattotyötä...ja runo, se tuo minulle kyyneleet silmiin.

Ps. Samainen kirja on luettu myös mm. Amman lukuhetkessä, Sinisellä keskitiellä ja Helsingin Sanomissa.


Tuula Korolainen, Virpi Talvitie:
Kissa kissa kissa
Lasten keskus 2013.
61s.
Arvostelukappale

Mitä kuuluu, Katti Matikainen?

Voi miten mieltä lämmittää! Pistää suorastaan kehrätyttämään! Nämä ovat näitä hetkiä, kun saan kertoa aloittamiini tarinoihin mukavia jatko-osia, iloisia käänteitä ja onnellisia loppuja.

Melkeinpä tarkalleen kaksi vuotta sitten ryhdyin hahmottelemaan ja kirjoittamaankin ensimmäisiä tarinoita Kissojen Suomi -kirjaan. Seuraavien kuukausien aikana aamuisin tietokonetta (tai kirjaston tai arkiston ovea) avatessani en tiennyt, millaisiin kissoihin törmäisin, millaisia katteja tapaisin. Ja aina iltaisin iloitsin kaikista sen päivän uusista kissatuttavuuksista.

Toisinaan harmitti. Jouduin valitsemaan, kenelle sanon hyvästit juuri kun olin päässyt tekemään lähempää tuttavuutta. Usein päätös tuli kustantajan puolelta: ulkopuolisen oli helpompi poimia parhaat ja kiinnostavimmat kissatarinat kaiken kissapaljouden keskeltä. Hyvä niin. Kissoista olisin saanut aikaiseksi useita kirjoja, vaikka jokaisesta moukujasta omansa. Niin että kenen yöpöydälle tai kirjahyllyyn tällainen kirjasarja olisi muka mahtunut? ;-)

Voi sitä mielihyvän ja kehräyksen määrää, kun sain valmiin kirjan käsiini. Kansikuva-Onni vastaanotti monet monituiset silitykset, eivätkä sisäsivujenkaan kissat jääneet ilman huomiota.

Valmis tarkoitti myös luopumista, yhteydenpidon lopettamista kissatuttavuuksien kanssa. Ni-in, ainakin minua kiinnostaa, mitä Katti Matikaiselle nykyään mahtaa kuulua. Entä Koskenkorvan tilalla asuvalle Kossu-kissalle? Huristeleeko Sissi yhtä innokkaasti juoksupyörällä kuin kirjan kuvassa? Millainen Vladimir Punikki oikeasti on, jos siis kissalta itseltään sitä kysyttäisiin? Ja mikä on tuo ensimmäisen luvun aloitusaukeaman kissa, joka on kavunnut ylös korkeaan mäntyyn?

Sanon, tunnustan, henkäisen ja ilosta kiljaisten tokaisen, että onneksi on Facebook ja Kissojen Suomen sivu! Siellä kirjan tarinat saavat jatkoa. Sormet innosta täristen olen päässyt näyttämään kuvallista todistusaineistoa Kossu-kissan kiipeilytaidoista ja siitä, että Sissi malttaa antaa juoksupyörän välillä perheen muiden kissojen käyttöön. Kovin helposti ei unohdu ilta, jolloin Vladimir Punikki loikkasi kissakirjan sivulle verkkovieraaksi. Ja sekin on selvinnyt, mikä on tuo salaperäinen kissa ensimmäisen luvun alussa. Windy Walloittaja se siinä. 

Kissojen Suomen Facebook-sivu on kuin samaisen opuksen jatko-osa. Tai oikeastaan kissakirjan jatko-osien hieno kavalkadi, joka parhaimmillaan monesti viikossa tarjoaa tietoa mutta myös viihdyttää iloisilla käänteillä ja onnellisilla lopuilla.

Viimeksi tänään mieltäni lämmitti ja oikein pisti kehrätyttämään linkittämäni uutinen. Yle kertoi, että Katti Matikainen tapasi vihdoin piirtäjätytön. Kun haastattelin Katti Matikaista eli Silja Sillanpäätä kirjaa varten, hän paljasti kissahahmon saaneen alkunsa pienen katsojan lähettämästä kissapiirustuksesta. Olen niin iloinen, että he tapasivat näin monien monien vuosien jälkeen. Tästä jos mistä voi alkaa aivan uusi kissatarina.

Kas näin heiluu kissakassi

Terkkui tois pualt jokke! Silt kirjamessupuolt!
 
Aikamoinen opus tuo Kissojen Suomi. Se vei toisen tekijänsä eiliseksi päiväksi Turkuun. Tosin melkein olin siellä jo edellispäivänä, mikä tapahtui näppärästi pyytämällä ja saamalla kustantajan tiedottaja-Mintulta kuvallista todistusaineistoa messuosastolta. Ja niin kansikuvakissa-Onni pääsi jälleen kissakirjan FB-tykkääjien ihasteltavaksi.

Julkinen rupattelutuokio samaisen Mintun kanssa taisi sujua ihan OK. Puhuimme ainakin kissojen saapumisesta Suomeen, keskiajan kissavainoista, kissannimistä ja siitä, miksi juuri kissa. Totesin siihen, että olen jäävi sanomaan mitään, sillä totta kai kissa. ;-)

Niin ja olipa minullakin kamera mukana, mutta yhtään kuvaa en kerennyt, muistanut, älynnyt napata.
Mutta nappaan nyt! Ja sinä nappaa hihasta henkilöä, jolla on tällainen kassi. Se on minun kissatapahtumakassini, joka keikkuu ja roikkuu mukanani aina silloin, kun olen Kissojen Suomi -asioissa liikkeellä.

Mitä kassista löytyy? Lapsille kirjatuliaisia ja itselle pari postikorttia Sammakon osastolta, musta kissa ja Mummon kissa leikkimässä lankakerällä.

Täytyykin tyhjentää edustuskissakassi, sillä tiedä, milloin ja minne kirja tekijänsä seuraavaksi vie.

Kissuudet mielessä

Toki toki, mielessä on, myönnetään! Kissuudet on huomannut myös kielenhuoltaja Laura Niemi. Hän on nostanut kissuudet pöydälle ja kirjoittanut niistä postauksen Kotimaisten kielten keskuksen Kotus-blogiin.

Hieman hämäävästi otsikkona on "Koiruudet mielessä", mutta klikkaan silti ja onneksi klikkaan. Niemi pohtii, miksi lemmikkieläimeen viitataan ilmauksella, joka kuvaa sen ominaislaatua tai olemusta. Monille koiranomistajille koira on koiruus ja kissat saavat kuulla olevansa kissuuksia.

Kissuus vieköön, tässä on nyt selvästi aika pikaiselle googletukselle! Koiruus => 194 000 tulosta, kissuus => 7 020 tulosta. Totta, ainakin tuon perusteella tämä on enemmän koirien ja niiden omistajien juttu.

Kielenhuoltaja kyselee, tahtooko koiranomistaja sanavalinnallaan korostaa lemmikkinsä erityistä koiramaista luonnetta. Tai ehkä se tuo mukanaan leikittelevää tai hellittelevää vivahdetta? Ja kun koira on paljastanut keppostelevan ja jekkuilevan luonteensa, koiruus on tehnyt kirjaimellisesti koiruuksia.

Meillä asuu kissa, jota ei kissuudeksi kutsuta. (Okei, kokeilen. Justus-kissuus. Kissuus-Justus. Justus kissuutemme, kissuutemme Justus. Kieltämättä noissa olisi aineksia aikamoiseen riimittelyyn.) Ja kun Justus jää kiinni koiruuksista, ei se kuule olevansa kissuus vaan JUSTUS (erittäin painokkaalla äänensävyllä kajautettuna ja ässiä sähäkästi suhauttaen) ja tekstissä sama kissa olisi katti, rontti tai otus.

Eipäs kun joo, erään kissamaisuuden muistan. Kun tuli aika miettiä nimeä tulevalle kissakirjalle (joka sittemmin sai nimen "Kissojen Suomi"), yksi ehdotukseni oli Kissuuksien kissuus.

Pinnattujen kissamaisuuksien koti

Näistä lähdetään: 

1) Kissafaniutta 37 vuoden ajan,

2) yhteiseloa kissan/kissojen kanssa enemmän kuin 15 vuotta,

3) Facebookissa yli 4 vuotta (sis. mm. kissa-aiheisen ryhmän ja sivun perustaminen ja ylläpito),

4) oma kissanmielinen blogi eli tämä tässä muutaman kuukauden ajan,

5) tutkivaa mournalismia Asuntomessuilla 2013 ja tästä kirjoitettu blogipostaus hieman yli viikko sitten (erityishuomio siitä virinneeseen mielenkiintoiseen keskusteluun!),

6) sosiaalisen median palveluja käsittelevä luento eilen illalla (osa Helsingin avoimen yliopiston verkkoviestinnän harjoituskurssia),

7) edellisen kohdan seurauksena liittyminen Pinterestiin tunti pari tai oikeastaan jo kolme tuntia sitten.

Kun kohdat ykkösestä seitsemään ammennetaan yhteen ja samaan henkilöön, sekoitetaan (muttei ravistella), lopputuloksena on kissamaisuuksia pinnattujen kuvien muodossa kissalliseen kotiin kissablogissa vinkkinä. Ja linkkinä.

8) Näkyvätkö linkin tarjoamat kuvat sinulle? Erittäin uusi Pinterestin käyttäjä ei tiedä tämän sosiaalisen median palvelun tarkemmista asetuksista, näkymisistä tai oikein mistään muustakaan (vielä) mitään, mutta toivoo, että kaikki pääsevät kurkistamaan "Tämmöinen pitäisi messutalon olla -taloon".

9) Tämä "messutalo" on aina auki. Veikkaan, että se on aina myös vähän kesken, mutta ei anneta sen häiritä. Tervetuloa vierailemaan nyt ja myöhemmin!

Märän kissan paskut posket

Rop rop. Ei äkkiä uskoisi, mitä sateenropina saa aikaan tällaisena elokuisen keskiviikkoisena päivänä.

Rop rop. Hmm, siellä näköjään sataa. Eikös mulla muuten ole jossain kuva märästä Vladimir Punikista? Näpy näpy. Onhan mulla!

Tarkastelen kuvaa pitkän tovin. Märkyys...ilme....viikset...korvat...posket...tassut....häntä... märkyys. Mutta nuo posket tosiaan. Märät posket.

Tulee mieleen kielijumpparenkutus "Mustan kissan paksut posket". Just se, joka mahdollisimman nopeasti mahdollisimman monta kertaa peräkkäin toistettuna muuttuu tässä suussa tällä kielellä ja näillä huulilla paskuiksi poskiksi.

Märän kissan paksut posket! Pakko on kokeilla: märän kissat paksut posket, märän kissan paksut posket, märän kissan paskut posket, märän kissan paKSut poSKet.

Vladimir näyttää entistä märemmältä. Ja vihaisemmalta. Anteeksi. Lopetan paskut poskettelut.

Uutisten mukaan tänään rop rop ropisee muillakin. Minä näen märässä Vladimirissa potentiaalia sadepäivän piristykseksi. Siispä märän kissan paksut posket...näpy näpy ja enterin painallus...ja jään toivomaan, että  Kissojen Suomen FB-sivun ihmiset piristyvät ropisten. (Ja eivät saa kieliään umpisolmuun.)

Rop rop. Kirjoitan hakukoneeseen "mustan kissan paksut posket". Yli 28 000 tulosta, joista valitsen Finnish Tongue Twistersin. Muutkin kuin mustat kissat näyttävät sopivan kielivoimisteluun:

Kai kissa kaikissa joissa,
joissa se koittaa onkia,
se koittaa sekoittaa onkia.

Älä rääkkääkään kissaa.

- Älä rääkkää sitä kissaa!
- No enhän minä rääkkääkään!

Mustan kissan pitkät, paksut posket.

Märän kissan pitkät, paksut, pyöreän pulleat, vetisen kosteat, pörröisen punaiset posket.

Ropiskoon vaan. Minä kiitän Vladimiria sadepäivän piristävästä paskuposkisesta jumpasta!

Viehättävä, viehättävämpi, viehättävin kissakuva

Kissa edestä - tykkään! Kissa takaa - tykkään! Kissa sivulta - tykkään! Kissa makaa - tykkään!

Jos kissakuvat viehättävät...kröhöm...KUN kissakuvat viehättävät, netti on aikamoinen kissakuva-
albumi.

Kokeillaanpas. Näpyttelen Googleen hakusanaksi "kissakuva" - noin 80 000 tulosta. "Cat picture" - noin 679 000 000 tulosta. Kuvahaku tyrkkää näpyttelijän suoraan valtavan kissapaljouden ääreen. Ja tältä näyttävät ensimmäiset kolme riviä miljooo.ooo.nista kissakuvista:

Mikä noista on lempparisi? Ja vain yhden saa valita.

(Jos multa kysyttäisiin - ja päätän, että nyt kysytään - niin peukuttaisin ehkä tuota alimman rivin keskellä olevaa kissakuvaa, tuota jossa kissa katsoo suoraan silmiin ja ei siis tuo kravattikatti, vaan sen vieressä. Syy: tuo mieleen Kissojen Suomi -kirjan kansikuvan.)

Jotkin kissakuvat viehättävät enemmän kuin toiset (jollet ole sellainen tapaus, joka valitsi just äsken nuo kaikki kuvat. Syy: ne kaikki ovat ihan oikeasti ihan parhaita.) ja sitten ovat ne kuvat, jotka ovat aivan hirmuisen ihanan parhaita.

Jäin miettimään enemmänkin kissakuvia ja niiden viehättävyyttä - kiitos Vladimir Punikin. Latasin viime tiistaina Kissojen Suomen FB-sivulle tämän tällaisen:

Saatteeksi se sai tekstin:

Tanssii susien kanssa...eiku tanssii tähtien kanssa...eiku juoksee Vladimir Punikin kanssa. Ota kiinni, jos saat tämän Kissojen Suomen hurrrrmaavan kissatapauksen!

Tykkäyksiä ropisi heti ensi sekunneista lähtien. Ensimmäisen tunnin aikana peukkuja oli noussut pystyyn nopeampaan tahtiin kuin yksi per minuutti. Eikä kauaakaan, kun hätyyteltiin jo sataa tykkäystä. Tätä kirjoittaessa ylhäällä on 193 peukkua ja kuva on levinnyt eteenpäin 13 jaon voimin.

Kyllä minä tämän arvasinkin. Aika monta Vladimirin kuvaa kissakirjan FB-sivulta löytyy ja joka ainoa ikinen kerta ääneskoskelaiskolli on hurmannut yleisön. On siellä toki kuvia muistakin kissoista, mutta Vladdy on tykkäyksien ehdoton kunkku. No joo, en ole pitänyt sen kummempia tykkäystilastoja, mutta tämä seuraava taitaa olla SE kuva, joka on vetänyt peukut nopeiten ja eniten kohti taivaita:

Niin, missä kissakuvien viehättävyys piilee? No, siinäpä on hyvä kyselyn aihe! Kissannimigallerian jäsenet ovat saaneet luvan toimia vastaajina nyt parin viimeisen päivän aikana. 

"Kuvassa on mahdollisimman söpö kissa." => ei yhtään ääntä

"Kissan lisäksi kuvassa on siihen sopiva humoristinen lausahdus tai muu teksti." => ei yhtään ääntä

"Kuvassa on mahdollisimman paljon samannäköinen kissa kuin itselläni." => ei yhtään ääntä

 No mutta haloo! Jos ei nuo kelpaa, niin mikä ihan oikeasti niissä kissakuvissa sitten viehättää?

"Kuvan kissa tekee jotain sellaista, mitä omakin kissani harrastaa." => yksi ääni

"Kuvan kissa on hassussa asennossa tai muuten hassusti." => kaksi ääntä

Hyvä, nyt taidetaan mennä jo hieman edes oikeaan suuntaan näiden selitysten kanssa.

"En osaa sen tarkemmin selittää...kissakuvissa on se jokin ja siksi tykkään." => kolme ääntä.

"Sellainen kuva, joka ei tule kaikkialla vastaan, hieman harvinaisempi kissakuva." => kuusi ääntä

Ja sitten eniten ääniä saanut kissakuvienviehätysselitys. 21 ääntä.

"Kun kuvassa on kissa. <3"

Siispä kissa edestä, kissa takaa, kissa sivusta, kissa makaa. Ja yksinkertaisimmillaan: kunhan kuvassa on se kissa.

Akka ja kissa ja minä

Missä kissa, siellä koti.

En mene takuuseen, onko tällainen tokaisu ihan virallisesti ja ihan oikeasti olemassa. Kun aloin pohtia kesälomareissaamista, nämä sanat sattuivat vain ryöpsähtämään mieleeni juuri tässä järjestyksessä. (Aineksia "viralliseksi kissamaiseksi tokaisuksi" tuossa kyllä on, myönnettäköön! :-) )

Ja tyrkyllä olisi myös tällainen:
Missä kissa, sinne on mentävä.

Niin, tekeekö kissanmieliseksi tunnustautuva kesälomareissaaja kesälomareissuunsa ylimääräisen pysähdyksen tai kymmenien kilometrien koukkaisun, jos tiedossa on maalattuja, veistettyjä tai ihan muuten vaan kissoja?

Puolisentoista vuotta sitten keräsin Kissojen Suomi -kirjaa varten materiaalia maamme museoista. Eikä tietenkään mistä tahansa museoista, vaan juuri niistä, joista löytyy jotain kissamaista, kissoihin liittyvää, kissaihmisiä kiinnostavaa. Yllättävän monta museon nimeä ja kissamaisuutta kirjasin muistiin ja osa niistä pääsi lopulta kirjan sivuille.

Kävin museoihmisten kanssa mielenkiintoista sähköpostikirjeenvaihtoa. Ja viimeistään kissamaisuuksia näppiksen äärellä kuvaillessa olisin halunnut päästä itse näkemään ja kokemaan kaikki nuo kissamaisuudet.

Olisihan se ollut aivan toista kohdata vaikkapa Gallen-Kallelan Akka ja kissa ihan silmästä silmään. (Ja olisiko tapahtunut se, mitä olen monelta Mona Lisa -teoksen nähneeltä kuullut: kuuluisa taulu on luonnossa paljon paljon pienempi kuin mitä on odottanut?) Ja mistä vetoa, etten olisi malttanut olla silittämättä tätä kissaa, joka löytyy Heinolan kaupunginmuseon pihamaalta:

Nyt kesän kynnyksellä pääsin uudestaan museoiden kissamaisuuksien ääreen (en siis oikeasti mutta tekstien ja kuvien välityksellä). Lopputuloksen voi lukea viime viikolla ilmestyneestä Reviiri-lehdestä. Ja kyllä, yhä ja edelleen ja vieläkin haluaisin nähdä kaikki nuo kissat ja kissamaisuudet!

Kesälomareissulainen täällä harmittelee, että tiedossa ei ole silitystuokiota heinolalaisen Kalakissan kanssa, enkä pääse morjenstamaan akkaa enkä kissaa. Menomatkalla kuitenkin huomasin, että ohitin Kissakiven ja lähempänä määränpäätä äkkäsin kyltin "Kollinkankaantie". Muuta ei taida paluumatkalla oleva kissanmielinen pysähtyäkseen tarvitakaan. Ja isompi seisaus sitten kotona, josta löytyy kaikkien kissamaisuuksien kissamaisuus.

Juhannustaikoja viiksistä ja mourunasta

Valoa ja keskikesää! Näitä on juhlittu, mutta päätin, että voin vielä palata aiheiseen, pikkasen myöhässä mutta kummiskin.

Vaan mitä teki Justus vuoden valoisimpina päivinä ja vuoden valoisimpina öinä?

Juuri tuota. 15-vuotias karvakasa päätyi siis viettämään juhannusta tavoilleen uskollisena nukkumalla, nukkumalla ja nukkumalla. Ei ollut tyynyn alla seitsemän eri kukkaa (ei ollut minullakaan) eikä superkuu häirinnyt (ei minuakaan).

Pohdiskelin aattona Kissojen Suomen FB-sivulla, että jos Kissojen Suomi -kirjan sujauttaa tyynyn alle, mahtaako silloin nähdä unessa tulevan kissansa. Tähän mennessä kukaan ei ole kommentoinut kokeilleensa. ;-)

Kissat + taikuus = yhdistelmä, josta on puhuttu ja jota on kokeiltu vuosisatoja, vuosituhansia. Samaisen kissakirjan paperisilta sivuilta voi lukea monenlaisia esimerkkejä ja tarinoita. Kuten että kissan avulla vastahakoinen mies painostettiin avioliittoon ja Viipurin linna on pelastunut kissataian ansiosta. Ja mustia kissoja, niitä tassuttelee yhdessä sun toisessa kissoihin liittyvässä taiassa. 

Millaiset olisivat juhannustaiat tai taiat ylipäätään nykyajan kissallisessa huushollissa? Tasa-arvon nimissä niiden tulisi olla sellaisia, että kissan värillä ei ole väliä. Lisäksi kissoille niistä ei saisi tulla minkäänlaista harmia ja taikojen tekeminen tapahtuu ehdottomasti pilke silmäkulmassa. 

No niin, kokeilllaan: 

Jos juhannusaattona löydät lattialta kissanviiksen, laita se tyynysi alle, niin juhannusyönä voit nähdä unessa tulevan kissasi. (Tunnustan, tämä taika mukailee Kissojen Suomi -taikaa, mutta minkäs teet, jos tuleva kissa päättää näyttäytyä myös tällä tavalla. ;-) ) 

Jos juhannussaunan jälkeen heittää saunavastan saunan katolle, niin suunta, mihin vastan puinen pää osoittaa, kannattaa painaa mieleensä. Jos kissasi kesän aikaan lähtee omille luvattomille reissuilleen, niin tuolta suunnasta se saattaa löytyä. 

Jos juhannusyönä kuulet erityisen syvää mourunaa. Niin monta kertaa kun kuulet mouraisuja, niin monta vuotta on tulevan kissasi saapumiseen.  

Kissoille ja kissaihmisille tiesi juhannuksena kertoa, että kissankelloja on olemassa viisi eri alalajia.
Siispä jos keräät kaikkia tyynyn alle, eikä kissasi ennätä niitä maistella ja hyvässä tapauksessa oksentaakin, näyttäytyvät tulevat kissasi unessa. Sovitaan niin, että jokainen löydetty kissankellon alalaji tyynyn alla tarkoittaa yhtä uutta tulevaa kissaa.


Jos kesken juhannusjuhlinnan tulee mahdoton ikävä kissaasi, tarkoittaa se sitä, että on palattava kissasi luo ja saat viettää keskikesän juhlaa mitä parhaimmassa seurassa. :-)