maanantai 19. elokuuta 2013

Erittäin erityinen ja eritteinen kodintekstiili

Asuuko perheessämme kissa, jolla on maukumisen, kehräämisen, nukkumisen ja syömisen lisäksi ennaltanäkemisen kyky? Saanen esitellä viimeisen noin puolen vuorokauden aikana kerääntynyttä todistusaineistoa.

Eilisilta, pikkasta vaille nukkumaanmenoaika. Valkoinen kissa luikahtaa kissanluukusta vessaan, tuohon pieneen tilaan, jossa kaksijalkaiset harjaavat hampaansa (kuten nyt) ja nelijalkainen tekee tarpeensa. Toki Justukselle on aiemminkin tullut hätä samaan aikaan muiden kanssa, mutta tällä kertaa se jää kiehnäämään pohkeisiini. Jatkan hampaiden harjaamista. Justus jatkaa jaloissa pyörimistä. Kohta se asettuu matolle aivan jalkojeni taakse. Jos hammasharja ei surisisi suussani, ihmettelisin ihan ääneen kissaa, joka osoittaa ensimmäisen kerran viiteentoista vuoteen tällaista kiinnostusta, läsnäoloa hampaidenharjaajaa kohtaan. En näe peilistä lemmikkiä, mutta siellä se on, istumassa takanani maton päällä.

Eilisilta, vielä lähempänä nukkumaanmenoaikaa. Surrr-surrr-surrrinan läpi kuulen aivan erityisen äänen. Se tulee takaani...se on kakova Justus. Hammasharja lentää käsienpesualtaaseen, kaappaan kissan kiireesti pois matolta ja antaa mennä.... (Huh, kerkesinpäs!)

Ensimmäinen oksennus. (Mikä haju!)

Pidän kissasta kiinni. Tavoilleen uskollisena Justus kakoo ja lopulta yökkää toisen, pienemmän oksennuksen. (Mikä haju x 2!)

Ja tarkalleen siinä, missä Justus hetkeä aiemmin ilahdutti hampaidenharjaajaa läsnäolollaan, on melkoinen kakkakasa. (Haju, haju, haju, yökötys, ääh, puuh...!!!)

Mielelläni tarjoilen blogissani kuvallista todistusaineistoa milloin mistäkin, mutta nyt teen poikkeuksen. Uskon kuitenkin lukijoiden päättelykyvyn, mielikuvituksen ja joillakin myös kokemuksen suoman taidon auttavan tässä asiassa.

Eilisilta, nukkumaanmenoaika ohitettu, lattia pesty ja putsattu, wc-matto myös. Nyt nukkumaan!

Tämän päivän aamu. Näky kylppärissä, tämä tällainen siis....


...ja tämäkin....

Ei mattoa ilman valkoista kissankarvaa.

...saa pohtimaan tätä tiettyä eräästä ruotsalaisesta huonekalujätistä ostettua kodintekstiiliä. Itse asiassa se on harvinainen näky meidän vessassa, mutta sitäkin yleisempi ilmestys täällä kylpyhuoneessa kuivumassa. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Justus on pitänyt sitä hiekkalaatikkonaan. (Mutta ensimmäinen kerta lähes samanaikaisille oksennuksille ja kakoille ja vieläpä ihmisen läsnäollessa.)

Tämä päivä, puolen päivän kieppeillä. Löydän postilaatikosta jotain. Ehei, se ei ole mikä tahansa mainosläpyskä, vaan erään ruotsalaisen huonekalujätin uusin kuvasto. Tuota noin, ehkä kissallamme onkin sisustusvietti, joka toteutuakseen vaatii tällaisia eritepitoisia toimenpiteitä.

Voisinkin jättää kuvaston vessaan. Tiedä vaikka löydän valkoisen kissan istumassa sen päällä ja suositus wc:n uudeksi kodintekstiiliksi on ihan siinä hännän alla.

14 kommenttia:

  1. Sellaista se välillä on! Täälläkin on pesty nyt kylpyhuoneen lattiaa enemmän kuin koskaan. Toivottavasti teillä oli vain ohimenevä ongelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätähän tämä, kissanomistajan (-orjan) arki on. Tuo musta matto tuntuu olevan aivan erityisen "hyvä" kakkamagneetti. Ja kun sitä yrittää suihkutella puhtaaksi (ei tietenkään kestä konepesua), se alkaa haista todella pahalta. (Mitä ihmettä siihen tungetaan mattotehtaassa, jotain semmoista, mikä aktivoituu kosteudessa?!?) Aikansa kun sitä sitten tuulettelee ja soodaa ripottelee ja imuroi pois ja taas tuulettelee, haju ei tunnu ihmisnenään. Mutta Justus, se taitaa olla aina protestivalmiudessa, kun tämä matto on tassujen alla.

      Poista
    2. Niin ja Mamma N, luulen, että kovasti helpottaa, jos musta karvamatto pysyy poissa vessasta. ;-)

      Poista
  2. No jopas Justuksella on ollut huono päivä, yäk. Joko valkkasit uuden maton nimeltä mainitsemattoman tavaratalon valikoimista?

    Mä kävin viikonloppuna katsomassa naapurissa 1kk:n ikäisiä kissanpentuja. Heillä oli koko valtavan suuri kylppäri kokonaan kissojen valtakuntana! Ei tarvitse pelätä haisevia mattoja... (tämä ratkaisu onnistuu heillä kesällä, kun rantasauna on kaksijalkaisten käytössä)

    Oli kyllä suloisia nyyttejä! Erityisesti kokonaan harmaa raidaton kisuli vei sydämen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, en aio vielä luovuttaa tuon maton suhteen. Katsotaan sitten mahdollisten seuraavien pökäleiden jälkeen.... ;-)

      Ja jos teille ei ole tulossa naapurista kohta kissaa, niin onneksi on lyhyt ihastelumatka. :-)

      Poista
    2. Pakko vielä palata tähän aiheeseen, kun meillekin tupsahti tulla se nimeltä mainitsemattoman ruotsalaisketjun kuvasto: huomasitko erään merkittävän eläimen kuvan heti alkusivuilla...?

      Poista
    3. Kyllä, Sanna, huomasin. :-) Ja oletkos nähnyt tämän:
      http://www.stara.fi/2010/09/11/100-kissaa-paastettiin-yoksi-ikea-kauppaan-tassa-tulos/

      Poista
    4. Ohoh mitä touhua, mutta lopputuloksena hienoa videokuvaa!

      Poista
  3. Meillä on pikantti lisä näihin oksu-siivouksiin. Se on se saaliseläinten veri. Ja ne suolenpätkät ja sisuskalut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Ehkä sittenkin onnea on ihan tavalliset ruoka-karva-ruohosilppu-lima-oksennukset. ;-D

      Poista
    2. Hei! Opin viime viikolla sellaisesta aineesta kuin Pissi pois. Kehuttiin kovasti hajunpoistajana mm. tekstiileistä. Itse en ole vielä kokeillut, että tämä on ihan muiden kertoman perusteella. Tepsisiköhän mattoonkin?

      Poista
    3. Kiitos, Anja, vinkistä! Tähän mennessä meillä on käytetty etikkaa ja soodaa hajujen poistamiseen. (Ilmeisesti Justuksen mielestä ei ole kaikkein toimivimmat konstit.)

      Höm höm, kustantajat lähettävät kirjabloggaajille uusia kirjoja arvosteltavaksi, niin samahan toimisi myös kissapuolella. Kun kyseessä ovat erilaiset kissatalouksiin suunnatut palvelut ja tuotteet (kuten puhdistus- ja hajunpoistoaineet), niin täällä ilmoittautuu oikein hyvä testaajapari, Justus & minä! :-D

      Poista
  4. Oksennus ei kysy aikaa eikä paikkaa, se tulee kun on tullakseen. Kirjavat matot, kirjavat matot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, niinpä. Tulee mieleen aikaempi asuntomessu-postaukseni. Ehkä mun olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota mattoihin ja varsinkin sen ilmeisesti ainoan kissatalouden mattoihin. :-)

      Eniten hätkähdytti Justuksen kakkakasa, joka syntyi jalkojeni juureen ihan mun huomaamatta. Vieressä olisi kyllä ollut hiekkiskin. Ja jos jotain hyvää, niin oksennukset "valvovan silmän alla" kylppärissä maton ulkopuolelle ei keskellä yötä on sittenkin tosi jees. ;-)

      Poista