Lempipaikoillanne, valmiina, nyt!

On asioita, joita kissallisena ihmisenä tekee silloin tällöin. Sitten on niitä asioita, jotka olivat tällaisia harvakseltaan tehtäviä, mutta kohta huomaakin, että puuhailee niiden parissa yhä useammin....kunnes niitä voi kutsua jokapäiväisiksi askareiksi. Suoraan sanottuna arjeksi.

Meillä erottamattomaksi osaksi kissallisen talouden arkea on muodostunut kissan häätäminen pois lasten tyynyiltä. Viimeksi tänään ja vieläpä monta kertaa.

Tyynyjähän meillä riittää: aikuisten sängyllä, sohvalla, lasten leikeissä ja ties missä muualla. Mutta mitä tekee Justus? No Justuspa tekee sitä, että koisaa yhä useammin juuri ja nimenomaan ja justiinsa joko tytön (6 v) tai pojan (4 v) tyynyllä.

Tälviisiin se Justus sijoittaa itsensä nukkumaan lapsen sänkyyn ja pää sievästi tyynyllä. Kuva on tältä iltapäivältä.

Aiemmin, jos on pitänyt löytää kissa jostain nyt äkkiä johonkin hätään, on kannattanut tsekata aikuisten makuuhuoneen parisänky. Siellähän se Justus tykkää peiton päällä niin makoilla. No, niinpä se 15-vuotiaankin kissan mieli ja maku muuttuu. Ja niinpä ne lapsetkin oppivat siirtämään tyynynvaltaajaa sen verran varovaisesti pois nukkumasijaltaan, ettei tule räpsäisyä tai edes vihaista mulkaisua. ;-)

Otetaas vielä yksi kuva tältä iltapäivältä:

 

Toki tällä kissalla on muitakin lempipaikkoja, joiden suosituimmuusjärjestys tuppaa vaihtelemaan.

Aikoinaan Justuksen hento (ja toisinaan ei ihan niin hento) kuorsaus kantautui sohvalta. Nyt kun tilalle tuli nahkainen versio, kissan unipaikat ovat löytyneet muualta. Mutta niin se vaan on, että poikkeus vahvistaa säännön:

Niin, kyllä nahkakin kelpaa nukkumasijaksi, jos välissä on jotain pehmeää. Tai sitten vappuhuuma oli niin huumaavaa, ettei kissaparka yksinkertaisesti jaksanut etsiä mieleisempää paikkaa vaipua päiväunille.

Ja kun lempipaikkojen ehdottomasta eliitistä on puhe ja kirjoitus, niin tätä tällaista ei sovi unohtaa:

En yhtään liioittele, jos väitän, että Justus on elämänsä aikana matkustanut kanssamme tuhansia kilometrejä. Parasta kaikessa reissaamisessa taitaa sittenkin olla kotiutunut porukka, joka ei jaksa tyhjentää kaikkia kasseja vielä saman päivän tai seuraavan päivän tai oikein hyvässä lykyssä vielä sitä seuraavankaan päivän aikana. ;-)

Lötkähdetään Justuksen kanssa taas sängylle. Jotta me kaikki mahdumme sinne, otetaan suunta aikuisten makkariin. Parisänkymme päältä kissan tapasi ennen muinoin löytää - ennen tätä Lasten tyynyt on ihan parasta -villitystä.

Ja jos kissa sattuu sille päälle, että mikä tahansa viltti tahi vastaava kelpaa, niin sittenhän se kelpaa. Olkoon se vaikka varattuna lasten Karhunpoika sairastaa -leikkeihin.

En ole vielä kokeillut semmoista temppua, että kun kissa on löydettävä, tällään keskelle olohuoneen lattiaa tyhjän pahvilaatikon ja odotan, kunns "saalis" menee "ansaan". Voin kyllä kuvitella, että tulos on jotakuinkin tällainen:

Hyvät naiset ja hyvät herrat, saanen vihdoin näyttää teille, mikä on lasten tyynyjä, parisängyn peittoa, kasseja, huopia ja pahvilootia rakastavan kissan lempipaikka numero yksi!