Peukut nostattavin vuonna 2013

Hurrr, hurrr ja purrr, purrrr. Kohta (no, kohta ja kohta) on kehrätty 365 päivää tätä vuotta. Millainen oli vuosi 2013? Mitä oli eniten? Mitä vähiten? Muistatko nämä ja nuo? Älä unohda tätä ja tuota! Menneitä pengotaan ja löydöistä väkerretään listoja (kuten nyt vaikkapa Ilta-Sanomien tyyliin).

Mitäs tässä turhia kainostelemaan. Minäkin haluan listan. Ja mitäs tässä turhia odottelemaan vuoden viimeisen päivän viimeisiin hetkiin. Minäkin haluan listan nyt ja heti.

TOP 100 tuntuu pitkältä ja mahtavalta, jopa rehvastelevalta. Selvä, pistetään puoliksi. TOP 50, olisihan se jotain, mutta on siinäkin paljon pläräiltävää. TOP 10 tai ihan semmonen näpäkkä TOP 5 riittää vallan mainiosti.

Siispä hommiin!

Olen hääräillyt Kissojen Suomi -kirjan FB-sivulla puolisentoista vuotta. Aikamoinen tulisi listasta "Nämä kissakuvat katselin ja ihastelin vuonna 2013". Pituutta olisi tälläkin, "Nämä kissakuvat julkaisin ja myös ne, jotka olivat vähällä tulla julkaistuiksi vuonna 2013". 

Minäpä aionkin keskittyä peukkujen laskemiseen. Eli mitkä ovat kissakirjan FB-sivun peukutetuimmat, siis tykätyimmät kuvat vuonna 2013?

Oletko valmiina? Minä olen.

TOP 5 tykätyimmät kuvat ovat nämä:


5. sija
- tykkäyksiä 207
- julkaistu 21.1.
- kuvateksti: 

"Eipä olisi Kissojen Suomi mitään ilman Äänekosken kuuluisinta kattia, katkarapuja rakastavaa ja imuria vihaavaa Vladimir Punikkia! Kissakirjan sivuilla voi ihailla World's Coolest Cat -kuvakilpailun lumista voittokuvaa. No mutta ei ole hassumpi tämäkään otos! Mitä muuten mahtaa Vladdy miettiä? Onko ehdotuksia?"

 

4. sija
- tykkäyksiä 208
- julkaistu 9.12.
- kuvateksti:

Hups, ja niin taas kävi, ettei päästy tätä(kään) viikkoa tämän pidemmälle ilman ihanaa Kissojen Suomen kissatapausta, pörheän parasta Vladimir Punikkia!

3. sija
- tykkäyksiä 216
- julkaistu 20.10.
- kuvateksti:

Peukku pystyyn, jos havaitset kuvassa muutakin kuin mahtavan ensilumimaiseman!

Ps. Okei okei, tekstissä suorastaan innostan laittamaan peukut yläasentoon. Väitän, että tämä(kin) kuva olisi tykätyimpien joukossa, vaikka sen yhteydessä olisi lukenut mitä tahansa. Tai ei yhtään mitään.

2. sija
- tykkäyksiä 222
- julkaistu 25.11.
- kuvateksti:

No, näettehän tämän itsekin: Suomen alkava talvi, Kissojen Suomen mahtava kissa ja mahtavan kissan mahtavan hännän pörheysaste ties mitä.

Ja nyt vuoden 2013 kaikkein tykätyin, peukutetuimmista peukutetuin, kissakuva Kissojen Suomen FB-sivulla! Siinä on kissa, tarkemmin sanottuna punainen kissa. Ja siinä on sitä jotain. (Ja siinä on houkuteltu, maaniteltu, oikein vikitelty tykkäämään.)

1. sija
- tykkäyksiä 343
- julkaistu 9.12.
- kuvateksti:

Peukku pystyyn, jos havaitset kuvassa muutakin kuin mahtavan syysmaiseman! :-)

Onnitelut Vladimir Punikille! Toivon, että viihdyt, loikit, vaanit ja poseeraat meille myös vuonna 2014. Me niin tykätään - ja tykättiin - sinusta!


Ps. Tiedoksi niille, joille Kissojen Suomi FB:ssa ja kirjana ei ole tuttu: vakuutan ja vannon, että kummastakin löytyy myös muita kissoja. Vieläpä kattava kokoelma kaikenmoisia katteja. Vladimir nyt sattuu olemaan ylivoimainen, näemmä.

Piparkakkukissat uunista ulos

Mistä on pienet kissat tehty? Kanelista, inkivääristä, neilikasta, kardemummasta. Muun muassa niistä on pienet kissat tehty.

Ai, et usko vai?

Annas kun näytän.

Aivan ensiksi tarvitsemme kissoja. Niitä, tähän tarkoitukseen soveltuvia sellaisia, minulla on kolme erilaista. Nuo kaksi oikealla ovat jo jokusen vuoden vanhoja, ja tämä uusin hämää koollaan. Se on ollut huushollissamme vasta muutaman kuukauden. No mutta hyvin näyttävät tulevan toimeen keskenään. Hyvä hyvä! 

Erityistä näissä kaneli-inkivääri-neilikka-kardemumma-yms-kissoissa on se, että ne ovat tavattoman nopeita lisääntymään. Kaulimella suit sait ja niinpä niin, kissat ovat valloillaan ja jollei pidä varansa, vallattomat kissat voivat valloittaa koko taikinan!

Uusin kissatulokas herätti varsinkin pienimpien leipojien keskuudessa ihmetystä. Oravahan se on! Eipäs kun kissa! Orava! Kissa! Orava! Kissa!

Onneksi piparimuottikokoelmassa asustaa myös orava. Ero on selvä, vai mitä?! (Kröhöm, minä olin koko ajan kissan kannalla.)

Se, joka erehtyy näitä katteja laiheliineiksi haukkumaan, saa vartoa hetken. Uuni tekee ihmeitä!

Kyllä siinä kuulkaa tarkkana sai olla, ettei hännät kärvähdä. Niin ja hmmm, tuoksukissoiksikin näitä voisi kuvailla. Tsot tsot, ei oteta vielä...

...sillä nyt on koristelemisen aika. Millaisia kissoja tässä kahden pellin pentueessa voisikaan olla? Jep, ainakin tällaisia:

Vielä yhteisposeeraus:

Ja kerran vielä sillä tavalla, että varmasti kaikki ovat samassa kuvassa:

Mauskista ja rouskista, hyvää joulua, vaikkakin näin joulupäivän vaihtuessa tapaninpäiväksi!

Palvelutalon Reino kohtaa Catmanin

Hys, hiljaisuus!

Melkein voisi luulla, että nuo sanat on kirjattu plakaattiin ja plakaatti nakuteltu näkyvälle paikalle läppärini viereen. Ja ei, en ole siirtynyt kirjastoonkaan, esimerkiksi kissakirjallisuuden ääreen. (Se muuten olisi erinomainen idea. Siispä kannatetaan!)

Läheltä liippaa. Kiskisblogblogin hiljaisuuteen on ollut syynsä ja tutustukaamme niistä yhteen tarkemmin:

Marraskuun alkupuolella ystäväni lähetti minulle linkin Vantaan Sanomien juttuun. Siinä Tuula Korolainen kertoo uudesta kirjastaan. Mutta mikä sykähdyttävintä, kirjailija toteaa, että vuosi sitten luettu Kissojen Suomi -kirja aktivoi kaikki kissamuistot. Ja että minun ja Harrin kirja toimi yhtenä sytykkeenä Kissa kissa kissa -runokirjaan. Vähemmästäkin leijuu pari päivää yläilmoissa ja käy vähän väliä lukemassa tuon kohdan uudestaan. :-)

Sain runoteoksen sen kustantajalta ja lukuapua ja eläytymisjelppiä Justukselta.

Kainalossani viihtyivät myös 6- ja 4-vuotiaat lapset. Heitä Tuula Korolaisen runojen kieli innosti kuuntelemaan ja myös kyselemään ja miettimään. Ja mikä kuvitus, nuo ihanan värikkäät ja kissanystävän silmiin sopivat kuvat ovat Virpi Talvitien käsialaa.

61 sivua, 50 kissarunoa ja ties kuinka monta kissaa. Ja millaisia kissoja?

Kissoilla kerrotaan olevan yhdeksän elämää. Tämän kirjan luettuani olen varma, että niitä on oltava enemmän. Niin mainiosti Tuula Korolainen ja Virpi Talvitie esittelevät moninaisia kissoja kissoja kissoja.

Sinuhe on kissa muinaisesta Egyptistä, ja "Mau-uu-uuu! Mou-uu-uu!" kuuluu erään kissan kevätaaria. Veikkaan, ettei aiemmin kotimaisessa runoudessa ole tavattu kissaa, jota loukkaa se, että kirjastoissa on koiria mutta ei kissoja. (Tosin jo seuraavalla sivulla Felix perustaa Siirin kanssa kissojen lukupiirin. Ja jos minulta kysyttäisiin, niin lukupiirillä voisi olla blogi - minusta saisitte seuraajan, totta kai!) 

Kuinka monessa runossa oleillaan kissanäyttelyssä? Kasimir on taas kerran Best in Show. Omat runonsa ovat saaneet venäjänsininen ja ragdoll ja sivuilla kohtaavat myös sukulaiset, kotikissa ja Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin.

Riehakkaampaa puolta esittelee (tidi-tidi tidi-tidi) Catman, joka on taivaalla kiitävä, viittaansa liehuttava Superkissa. Kissanpolkkakin runokissoilta sujuu, vaan mitä tekee nörttikissa? Se nettiä kokeilee, sillä tabletin kosketusnäyttö myös tassua tottelee. "Verkko vapaaksi eläimille!"

Kissojen Suomi -kirjaa tehdessä sain tavata Eskon, hämeenlinnalaisen palvelutalon tassuterapeutin.

Kissa kissa kissa -kirjassa Palvelutalo Taivaisen hoitaja kertoo Reinosta. Eskon kollega on harmaa kuin villasukka, pehmeä ja tosi kotoinen, siis oikein mukava hoitokeino mummoille ja papoille. Reinokin tekee saattotyötä...ja runo, se tuo minulle kyyneleet silmiin.

Ps. Samainen kirja on luettu myös mm. Amman lukuhetkessä, Sinisellä keskitiellä ja Helsingin Sanomissa.


Tuula Korolainen, Virpi Talvitie:
Kissa kissa kissa
Lasten keskus 2013.
61s.
Arvostelukappale

Smokkikuvioinen Cheek alas kattokruunusta

"Kis kis, Cheek, tulehan jo!"


Kokeillaas tätä:

"Cheek, ei saa raapia mattoa!!"


Ja tämäkin täytyy testata:

"Nyt pois sieltä pöydältä/kaapista/perintökattokruunusta, Cheek, ja vähän äkkiä! CHEEK!!!"


Ainakin yhdessä suomalaisessa taloudessa kisitellään ja komennellaan Aristotelesta. Ehkä tuohon malliin kehotetaan myös erästä Cleopatraa ja muutamia Elvis-nimen saaneita kissoja.

Edellisten tapaan kissat Mahatma G, Ramses ja Kekkonen sekä useampi Frodo, Rambo ja Rölli ovat saaneet nimensä kuuluisan esikuvan mukaan. Mutta veikkaan, että viime viikkoina eniten mediahuomiota saaneella artistilla ei ole nimikaimaa kissojen joukossa. Tarkistan nyt kumminkin:

- lähes 3 000 nimen kissannimikokoelmani - tsekattu!

- kolmen kissannimiä käsittelevän gradun (joista yksi, se omani, löytyy täältä), nimilistat - tsekattu!

- muutaman minuutin pyörähdys hakukoneella netissä - tehty!

Kyllä sieltä Calvin ja Cisse löytyivät, myös Cosmo ja Cupido oli mainittu ja moni muu, mutta cheekitöntä, niin kovin cheekitöntä oli.

Antaa nyt kissalle nimeksi Cheek! Ensiksi on saatava rauhassa hihitellä kaikelle sille, mitä tällainen kissallinen elämä toisi tullessaan:

"Käviskö joku nyt vihdoin tyhjentämässä Cheekin hiekkalaatikon?"

"Ai niin, unohdin ostaa Cheekille matolääkekuurin!"

"En tiedä mitä tolle naapurin Cheekille pitäis tehdä, kun aina käy mouruamassa tuossa meidän kuistilla."

Kun ilonkyyneleet on pyyhitty, voi ryhtyä miettimään, miten  paljon kissa-Cheekissä olisi esikuvaansa. Sopiiko nimi parhaiten kokomustalle, lilakilpikonnalle vai smokkikuvioiselle? Onko lemmikki-Cheek rodultaan korkeaposkipäinen ja lihaksikas Maine Coon, hurmaava maailmaa valloittava burma vai sittenkin älykäs ja leikkisä bengali?

Varmaa on se, että arki koittaa myös Cheekin ja tämän palvelusväen perheeseen. Nimi alkaa maistua suussa ja kuulostaa korvissa yhä enemmän oman kissan nimeltä. Ja kun ensi kesänä joku mainitsee menevänsä stadionille konserttiin, hiekkalaatikon tyhjentäjä ihmettelee, mites se meidän Cheek nyt siellä muka...kattokruunussa se on tähän asti tykännyt oleilla. Ahh!

Ei liian tiukkaan solmuun, kiitos!

"Ja laitetaanko pakasteet pussiin?"

Kyllä, vastaukseni kaupan kassalla esitettyyn kysymykseen on aina myönteinen. En sillä, että haluaisin kuormittaa maailmaa tai kotiani turhalla muovilla, vaan sillä, että näillä juuri sopivankokoisilla muovipusseilla on taloudessamme erityisen tärkeä tehtävä.

Jossain vaiheessa iski epäilys. Joo laitetaan! -huudahdukseni taitaa kajahtaa turhan innokkaasti. Nehän ovat todellakin vain pakasteiden ympärille sujautettavia läpinäkyviä kahvallisia pussukoita. "Nämä ovat niin käteviä kissankakkapusseja," huikkaan ja jatkan puolentoista litran maitotölkkien lastaamista hihnalle. "Äiti, sinä sanoit VESSASANAN!!!" kihertää junioriosasto.

Ja minä mietin kolmannen maitopurkin kohdalla, olisiko sittenkin pitänyt ostaa enemmän pakasteita. Kerrankin helppoa, maistuvaa ja kätevää arkimatematiikkaa: 1 litra suklaajäätelöä + 1 litra lakritsijäätelöä + 1 litra vaniljajäätelö = 3 muovipussia kissallisen perheen kissan tarpeisiin, kirjaimellisesti.

Jos ostaisikin jäätelön sijaan yhden mahdollisimman ison paketin kissanruokaa + yhden mahdollisimman ison säkillinen kissanraksuja + yhden mahdollisimman painavan lootan kissanhiekkaa. Luulisi kenen tahansa tajuavan, että kyllä sillä on kissa ja muovipussille on aivan varmasti erittäin hyvä uusiokäyttötoiminto, kun sillä kerran on se kissa ja näyttää se kissa syövän ja pissaavankin, niin ehdottomasti muovipussi on hyvä olla olemassa.


Mutta kun ei noita löydy meidän lähikaupasta pakasteina. Minut löytää siis jatkossakin jäätelöaltaan liepeiltä. Jotain kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Nykyään myönteinen vastaukseni sisältää myös toiveen: "Ethän laita liian tiukkaan solmuun?".

Kaipaako pyyntöni selityksiä? Sen yritän päätellä kassaihmisen ilmeestä.

"No kun en meinaa saada auki solmuja, jos ne ovat kovin tiukkoja. Nämä ovat niin hyviä kissankakkapusseja."

Tulihan se sieltä. Antaa lapsien ja jonossa takanani seisovien kihertää. Minäpä se jaksan syödä jäätelöä ja iloita muovipusseista, joissa on tarpeeksi löysät solmut.

Kaikki mitä tarvitsen -kissa, kotikissa ja kuningatarkissa

Reissuun lähtiessä meillä oli mukana yksi kissa. Kun tulimme takaisin, 5-tiellä Juvan kohdalla kissojen määrä kasvoi (näin on käynyt aiemminkin ja tapaukset eivät rajoitu ainoastaan Etelä-Savon kulmille). Nyt kun ollaan kotona, kissoja on enemmän ja vähemmän ja rehellisesti sanottuna enimmäkseen enemmän.

No, Justus nyt tietenkin ja uusimpina tulokkaina kotikissa, kuningatarkissa ja kaikki mitä tarvitsen -kissa.

Ja kiitos kysymästä, hyvin meillä menee. Näin hienosti tulokkaat ovat kotiutuneet muiden joukkoon:

Pikainen analyysi paljastaa, että jääkaappikissat ovat valloittajia, korkea-arvoisia, kuin jumalia, lähes täydellisiä. Toisaalta ne ovat myös nälkäisiä ja laiskoja. Ja karvaisiakin tuppaavat olemaan ja/mutta niin rakastettavia.

Yksi Justuksen lempimakoilupaikoista on sängyllä. Tismalleen siinä kohdassa ja sellaisessa asennossa, että mennessäsi siitä muka vaivihkaa ohi, mielesi tekeekin kevyesti silittää tätä täydellisen laiskan ja nälkäisen karvaista kissaeläintä.

Ja näin olen tehnyt. 

"Älä kulje kissasi ohi silittämättä sitä."

En tiedä, olenko kuullut tai lukenut tuon jostain vai onko se oikeasti ja ihan tosissaan omaa keksintöäni. Mutta sen tiedän, että ovessa on tilaa tällaisellekin kissalle.

Heja Jösse!

Åh Justus, jos tietäisit...mutta jatka toki aamu-unien jälkeisiä aamupäivätorkkuja näin kun vielä ehdit ennen keskipäivähorrosta. Sillä välin minä kerron noille muille.

Tämän päivä aikana Facebook-kaveripiirissäni on käynyt sinikeltainen jos ei nyt viuhahdus niin ainakin tuiverrus. On Matilda "Maybe" Tidstedtia, Sara "Gittan" Erlandssonia och så vidare. Suosittua Helsingin Sanomien suomenruotsalaistavaa nimikonetta ehätti kokeilemaan myös Helmi Orvokki Naukula från Naukulan perhe.

Justus från meidän perhe vaihtaa nukkuma-asentoaan. Silmät aukeavat, mutta vain hetkeksi. Voin siis jatkaa, mutta kuiskitaan, varmuuden vuoksi.

Hmm, Helmi Orvokki eikun siis Helena "Hemppa" Orrskog, tämähän on perin tarttuvaa. En ehdi en katt, katten, katter, katterna -rimpsua sanoa, kun jo huomaan tuunaavani komeasti koisaavaa kolliani suomenruotsalaiseksi.

Kerron koko nimeksi Justuksen ja sukupuoli on mies. Klik. "Kerro ensi koko nimesi". Siis että sukunimi pitäisi olla? Mistä minä sem...en henno herättää nukkuvaa kissaeläintä, jotta tämä voisi Ei-vois-vähempää-kuule-kiinnostaa -katsellaan vilkaista hölmöjä kyselevää palveluskuntaa.

Tästä on selviydyttävä ihan itse. Ja se on nyt päätetty. Ja näin hätäpäissäni keksittynä se on Kissa.

Justus Kissa ja sukupuoli on edelleen mies. Klik.

Aavistaako se sittenkin jotain, kun heti vaihtaa kylkeä toiselle? Tuleeko tässä samalla testatuksi kissojen äärimmäisen tarkoiksi viritetyt aistit, jotka huomaavat netin nimikoneiden kautta tapahtuvat muutokset?

Silmät ovat auki. Meillä kummallakin. Oletko, Justus, valmis? Olenko minä valmis?

Tänään, marraskuun kuudentena päivänä ja Svenska Dagenin kunniaksi, sinä kolleista komein, karvaisin ja kummallisin, tulet olemaan Jonathan "Jösse" Kihlander. Ja jatko menee näin: "Jag bor i Östermark".

Huh hah hej, tässä onkin opeteltavaa yhdeksi päiväksi! Östermark on helppo muistaa, sillä mummu asuu Östermarkissa, tosin på finska mutta asuu kumminkin. Ja Kihlander, härregud mikä sukunimi! Se singahtaa makusteltavien lempinimien TOP 5 -listan kirkkaimpaan kärkeen.

Heja Jösse, jatka sinä uniasi ja jag försöka att toipua tästä.