Kas, mainoskissan paksuhkot posket

Kissani on paistatellut viime päivinä julkisuuden valoläikässä. Joo, näin varmaan voi sanoa, kun kattimus on ollut esillä Twitterissä, siitä on tykätty, se on mukana suosikeissa, sitä klikkailtu eteenpäin muiden tykättäväksi ja tähdellä merkittäväksi. Kun tällainen valoilmiö kohdalle osuu, silloin ei sovi rötkähtää siihen lepäilemään, ei ei, vaikka se sujuisikin niin vietävän hyvin!

Euroviisuja tässä on kiittäminen. Viime lauantaina Suomen edustuspaikkaa tavoitteli MIAU, jota en voinut bloggaamatta sivuuttaa. Justus oli  tuolloin vielä muissa tehtävissä. (Luultavasti nukkumassa. Tai jos ei nukkumassa, niin syömässä. Tai jos ei syömässä, niin ruokailun jälkeisillä unilla. Tai ehkä sittenkin välipalalla tai välipalansulatustorkuilla.)

Mutta mitä ihmettä tapahtuu lauantai-iltana kesken jännittävän kuumottavan ja monilla muilla adjektiiveilla kuvailtavan finaalilähestyksen? Muuan tv-katsoja nappaa kissan, nappaa liidun, nappaa kuvan, nappaa puhelimen ja lappaa menemään twiitin:

 Jes, kyllä tämä mainoskolli hommansa osaa.

Juu-u, mä NIIN tiedän. Eihän tuollaista valkoista hurrrrmuria voi vastustaa, ei Twitterissä(kään), eikä kyllä myöskään kesken suoran tv-lähetyksen.

No, mitä sitten tapahtui?

Kuluu päivä, kuluu kaksi:

Toi MIAU'han on ihan myyty. :-D Tällä kokemuksella kokeilen lisää. Tuleva kissanmielisille suunnattu verkkosivusto kaipaa ennakkomarkkinointia. Justus, kis kis, mites olisi taas pienet mainos-, markkinointi-, kannatusposeeraukset? 

No joo. 

Pysypäs hetki paikallasi, niin otan äkkiä vielä yhden. Noin.

Tuota noin. 

Jäikö kuvallinen viestimme epäselväksi? Täten paljastan, että sivusto ei ole Justuskas, tärähtänytkas eikä opettelenottamaankissakuviakas.

Kas, taidamme kokeilla tätä joskus vielä uudemman kerran.

Blues-kissan euroviisuennustus

Ohoi, onko Tanskaan menijöitä? Toukokuun puolivälin kieppeille olisi yksi aika kiinnostava paikka vapaana.

Lauantaina, siis jo huomenna, tiedetään, kuullaanko Kööpenhaminan euroviisuareenalla helsinkiläistynyttä trioa, jonka juuret ovat indierockissa ja pää popin pilvilinnoissa.

kuva: Teea Aarnio

Kissaihmisten - tai ainakin minun - huomio kiinnittyi ensimmäisenä bändin nimeen. Voiko MIAU:ta olla ilman kissoja? Annetaan rummuista ja osansa laulamisesta huolehtivan Anu Kaukolan kertoa. 

- Olemme ehdottomasti kissarakkaita ihmisiä. Ihastuksemme kaikkeen suloiseen ja pörröiseen ei kuitenkaan rajoitu pelkästään kissoihin. :)

Jokaisella MIAU-laisella on jossain elämänsä vaiheessa ollut kissoja. Anun kotona kehrää kaksi maatiaiskissaa, Kaneli ja Nyyti.

- Ne ovat samasta poikueesta, joten ovat tosi läheisiä ja puuhastelevat paljon yhdessä. Toki sisaruksille ominaista nahisteluakin välillä nähdään, mutta enimmäkseen viihtyvät toistensa seurassa hyvin. Molemmat ovat myös hellyydenkipeitä sylikissoja, joita saa paijata nin paljon kuin vaan jaksaa.

MIAU, miten ihmeessä bändistä tuli MIAU? Onko se johtanut kissoiin liittyviin kyselyihin ja ihmettelyihin? (En taida suinkaan olla ensimmäinen ja ainoa kissamaisuuksista uteleva.)

- Nimemme on luonnollisesti herättänyt viittauksia kissoihin ja kissa-aiheisia kysymyksiä. Nimi syntyi eräissä bänditreeneissä tuotteliaan brainstormauksen tuloksena. Heitimme ilmoille useita nimivaihtoehtoja, mutta heti kun MIAU oli mainittu, tiesimme, että tässä on nyt se oikea.

kuva: Katri Naukkarinen

Kun laulatte, soitatte, treenaatte, mitäs kissat ovat mieltä moisesta? Kotona musikaalisia katteja?

- Kaneli ja Nyyti eivät ole musisoinnista moksiskaan. Meillä kotona soitetaan pianoa, kitaraa, lauletaan ja kuunnellaan musiikkia paljon. Joskus jos sähköpianoon unohtuu virrat päälle, niin myös kissat käyvät soittamassa pianoa. :)

- Kanelille iskee toisinaan niin sanottu blues-kausi päälle. Silloin selvästi harmittaa jokin asia ja hän ilmaisee sen moukumalla surumielisesti. Kuulostaa ihan blues-laululta kissan suusta.

Viime viikot ovat olleet teillä melkoista pyöritystä. On UMK-lähetyksiä, niiden harjoituksia ja MIAU on aikamoisessa vauhdissa. Millaiset ovat kotonapyörähtämisfiilikset, puolin ja toisin? Ketä lepytellään ja miten?

- Olen joutunut välillä lepyttelemään kisuja. Etenkin Nyyti saattaa ottaa nokkiinsa, jos olen liian pitkään poissa kotoa. Silloin normaalisti aina jaloissa pyörivä kisu esittää ettei hän huomaisikaan minua ja jos antautuu syliin niin pitää huolen että ei vahingossakaan ala kehräämään. Onneksi nämä mykkäkoulut eivät kestä ikinä kovin kauaa. Kuitenkin tiedän, että kisut kannustavat meitä voittoon, koska aina kun kysyn Nyytiltä ja Kanelilta, kuka voittaa UMK, he vastaavat: MIAU.

Ei MIAU:n kissamaisuuksista mihinkään pääse! Esimerkiksi MIAU Köpikseen - Waterloo -jingle sisältää monenlaisia kissamaisuuksia. Paljastakaa teidän parhaat/pahimmat kissamaisuutenne.

- Kuten kissat, tykkäämme myös ottaa päiväunia. Treeneissä saatamme joskus ottaa torkut pehmeissä soitinpusseissamme.

Jos voitatte Uuden Musiikin Kilpailun ja teidät nähdään toukokuussa edustamassa Suomea, mitä kissamaista on luvassa?

- Luulen, että yhtyeemme nimi MIAU murtaa pitkälti kielimuurit ja avautuu monelle viisujen seuraajalle äidinkieleen katsomatta. Näin ollen varmasti kissa-aiheisia kysymyksiä meille olisi luvassa.

Missä kissa, siellä viisaus

Jokaisessa kissakuvassa piilee viisauden siemen. Näin väitän mä - ja nyt testaamaan!

Muutama hetki sitten näin näyn, jota en voinut olla ikuistamatta. Imuri on ties kuinka monennetta päivää olohuoneen lattialla, ja kuka lie huovan levitellyt ja sittemmin mytännyt sen kupeeseen. Ja kun tarkkaan katsoo, löytyy sieltä muutakin.

Ja tuon muun lisäksi karvan verran viisautta.

Parasta siivouspäivässä on mahdollisuus ohittaa se. Jos et voi tehdä niin, hanki sopiva maastoutumishuopa.

Kätkeytyykö kissaviisautta varhaisempiin valokuviin? Heinäkuun kuudentena vuonna 2004 elämä näytti tältä.

Jos et voi maastoutua, valtaa kuitenkin paras paikka.

Paras paikka 20. syyskuuta 2010 oli tällainen. Viisautta, toki sitäkin löytyy.

Parhaan paikan tunnistat siitä, että sinne on tunkua.

Myös neljäs elokuuta 2010 oli perin viisas päivä. Tein viisaasti, kun ikuistin sen.

Kun väkeä on liikaa, siirry ylemmäs.  Kun siivouspäivä uhkaa, siirry ylemmäs. Paras paikka on siellä minne sen itse teet.

Arkipäivän meowia

Ai että minä niin tykkään tästä. Ja sama sisältö kuvakaappauksellisin keinoin esitettynä:

Ai että, ai että, ai että! Tämä on niin lempparini netin kissamaisesta tarjonnasta ainakin viimeisen 12 tunnin sisään. (Menneeseen vuorokauteen mahtuu eräs toinen kissoihin liittyvä nettiasia, johon palaan myöhemmin. Enkä malta olla paljastamatta, että kissavideoita siinä joutuu katselemaan. ;-) )  

Näytin cat:n ja me:n välisen keskustelun miehelle. Saatesanoina hykertelin, että katsopas tätä, on niin hauska. Mutta kun ei kuulemma ollut hauska. Ei kuulemma ymmärtänyt. Kuulemma vain kissaihmiset siellä netissä ymmärtävät. 

Ja minä, kuule, en sitten ymmärtänyt, miten joku voi olla ymmärtämättä.  

Olin jo puolivälissä sillä tiellä, että selittämällä minä tästä sulle hauskuuden näytän. Onneksi oivalsin, että olkoon sitten. Hetken harmittelin, ettei minulla ole kanssahykertelijää ja sitten jatkoin omaa itsenäistä ilonpitoani. 

Julkaisin cat:n ja me:n vuoropuhelun Facebookissa kavereilleni. Huh, onneksi jokunen peukalo nousi pystyyn. En taida sittenkään olla ainoa noita rivejä naama virneessä tavaava. Myöhemmin lisäsin kommentteihin tälviisiin:

"Yleensä en pääse edes tähän asti. a) Täytyy siis vielä petrata perussanastoa ja arkipäivän keskustelutilanteita. b) Keskustelukumppanini luovuttaa aivan liian pian. c) Molempia."

Justus ei juuri rupattele. Mahdolliset meowit liittyvät tyhjään ruokakuppiin tai samaisen kupin vääränlaiseen sisältöön. Myös suljetut ovet voivat antaa aihetta meowiin tai pariin. Justuksen kieli on enemmän elekieltä, jota minun on rupatellessani tulkittava. 

Arkipäivän keskustelutilanteissa on petrattavaa. Ja kyllä, sanastoon voi aina kiinnittää huomiota. Ja ei, luovuttaa ei kannata liian herkästi. Siispä jatkan harjoituksia. Kuka ties vielä jonain päivänä I speak cat and my man ja me kaikki sujuvan sutjakkaasti solkkaamme keskenämme, oh my lord.

  

Maailman pienin Justus ever!

Terveisiä twiittiwirran pyörteistä! Muutama päivä sitten sieltä tarttui mieleeni ja mukaani kuva, tämä tällainen näin: 

Mitäs tykkäät? Minulla meni näin: ensiksi ihastelua (Uih!), sitten hämmästelyä (Oho!) ja lopulta epäuskoa (Täytyy olla photoshopattu!).

Tarvittiin muutama vuorokausi ja sitten tuli välähdys (Tsädäm!):

Viime kesäkuussa haaveilin minikissoja vilisevästä netti-ilmiöstä. Jahas, olen näemmä ollut kovasti aikaani edellä ja vieläpä ilman kuvankäsittelyohjelmia.

Hyvät naiset ja hyvät herrat, tässä kerran vielä Justus, tuo hellyttäväksi minikissaksi luomusti muuntautuva kotikissa: 

 Jep, samat sanat kuin puoli vuotta sitten: viekoitellaan some ja valloitetaan netti minikissoilla!

Olisiko se kitsuli?

Eilen siis alkoi vihdoin arki. Tavalliseen arkeen kuuluu kissakuvien katselua ja postaamista, mutta eilen oli toisin. Läppärin näytöllä viihtyi koko joukko lehmiä, lampaita ja sikoja. Taisi siellä jokunen heppakin olla. Pääsin kurkkaamaan myös navetoihin, lampoloihin, sikaloihin ja ihastelemaan peltomaisemia ja ylipäätään maalaisnäkymiä. Ja farmareita.

Twitteristä poimimani linkki johdatti Felfie-sivustolle, jonne viljelijät eri puolilta maailmaa lähettävät selfie- eli omakuviaan. Jep, juuri niitä käsivarren mitan päästä otettuja otoksia, joita teinitytöt ja sittemmin myös valtaapitävät harrastavat. Idean keksijä ja sivuston perustaja on brittiläinen Will Wilson, joka toivoo, että farmari-selfiet, tuttavallisemmin felfiet, vahvistavat viljelijöiden ammattiylpeyttä ja yhteishenkeä. Jiihaa, erinomainen idea, sanon mä!

Mutta en ennätä sanoa edes kissaa, kun on kaapattava Justus syliin, ja se on sitten nähkääs selfie-kokeilun aika!

Ja vielä kerran *räps*, nyt peilin kautta:

No jaa, kyllä noista kissan ainakin tunnistaa. Silti on tunnustettava, että brittiläinen lehmä, samalla suunnalla käyskentelevä alpakka ja jopa hyytävässä kylmyydessä poseeraava herefordilainen Kanadan maaperältä näyttävät omakuvissaan leppoisammilta ja tyytyväisemmiltä kuin suomalainen Justus.

Hyvä yritys silti. Ehkä jatkamme joskus harjoituksia.

Hetkonen, mitä sitä tulikaan tehtyä? Selfie on omakuva, felfie farmarimalli siitä, mutta mitä ovat kissaversiot? Selfielle on etsitty suomenkielistä vastinetta ja ehdotuksia ovat muun muassa omakuva, omsku, itsari ja itsuli.

Upotan kynteni itsuliin. Kissa + itsuli = kitsuli. 

Olipas mukava kierros viljelijöiden ja näiden elikoiden parissa. Mutta niin mielelläni palaan takaisin kissakuvien ääreen. Siispä kis kis, nyt tahtoo nähdä muiden kitsuleita.

AJV ja VAH

A niin kuin Arki ja J niin kuin Justuksella. Ja V niin kuin Vihdoinkin, taitaa katti tuumata.

Ensiksi oli joulu, sitten uusi vuosi ja viime viikonlopun kumpaisenakin päivänä vietettiin tytön 7-vuotissynttäreitä.

Joulukuusi ei Justusta hetkauttanut. Hänen Kissallisuutensa ei tiettävästi käynyt edes nuuhkaisemassa vierailevaa tähtilatvaista tapausta. Ei ainakaan niin että minä olisin moista päässyt todistamaan. Uuden vuoden raketit eivät Justusta hetkauttaneet. Hänen Kissallisuutensa unet saattoivat hieman häiriintyä, mistä osoituksena korvien tavanomaista aktiivisempi liikehdintä, mutta siinä se.

Syntymäpäiväjuhlallisuudet x 2. No niin, mistä aloitetaan? Ei ollut K:ta eli Kunnon eikä U:ta eli Unia. Ja jos yritystä oli, niin se tapahtui S niin kuin Sängyn ja A niin kuin Alla. S&A-yhdistelmä toimi myös Y:hyn ja I:hin, siis Yli-innokkaisiin Ihailijoihin. M ja R on ehdottomasti mainittava eli Muuttunut Ruokapaikka. Keittiöstä se siirtyi makuuhuoneen puolelle, siis lähemmäksi ruokailijaa. Puolustukseksi todettakoon sekin, että näin vältyttiin kaatuneilta ruoka- ja juomakipoilta sekä pienimpien vierailijoiden tekemiltä maistelukokeiluilta.

Onnea on arki ilman H:n H:ta, häiriön häiriötä.

Ps.
Kissanruoan sijaan vieraille tarjoiltiin mm. tällaisia:

Ja onhan minulla leipomuksellisen kakku/keksitikkarillinen ja perin näyttävän makea ja eittämättä maistuva haave: saada tuollaisten tikkujen päihin kissoja.

Aina silloin tällöin - tai oikeastaan aika usein - käyn ihastelemassa netin kissakakkutikkaritarjontaa, kuten Justuksen ulkonäkökaimoja kera tummempien versioiden ja enemmän Pekka Töpöhäntä -lookia ja Crumpy Cat -versioita sekä tietysti Hello Kittyjä ja Karvisia. Tällaisen ohjeenkin löysin, joten ehkä uskaltaudun kokeilemaan. Onneksi on V A H = Vuosi Aikaa Harjoitella.