Haluan oman netti-ilmiön!

No niin, tunkea nyt kissa leukaan!

Moniko mietti näin, kun kuuli/luki/näki kuvia alkukesän kissamaisesta netti-ilmiöstä? Siis siitä, jossa oman leuan tilalla oli kissan leuka viiksineen päivineen ja sitten *räps* ja kuva nettiin.

Ainakin jokunen (kissa)ihminen innostui ja otti tällaisia kuvia. Ja vielä useampi ihminen innostui tahi hämmästyi niin, että klikkasi tykkäävänsä kuvista ja/tai jakoi näitä kissaleukapartakuvia eteenpäin. Alkuperäisestä kissapartakuvakollaasista on tykännyt tähän mennessä melkein 109 000 ihmistä, ja toukokuun 21. päivä julkaistua Ilta-Sanomien juttua on suositeltu lähes 1,3 tuhatta kertaa. Hmm, olisinkohan ihan hullu, jos kokeilisin itsekin (Ilta-Sanomat on luokitellut kissapartakuvat Hulluihin juttuihin) tai ihan hullu ja ihan jo out?

Grumpy Catista näyttää tulleen netti-ilmiö, joka viettelee yrmeydellään yhä edelleen. Ensimmäinen Crumpy Cat -kuva julkaistiin viime vuoden syyskuussa, ja yrmykuvat saavat aina vain uusia versioita. (Mene vaikkapa Googlen kuvahakuun ja näpyttele "Grumpy Cat" - saat yrmeyttä ainakin seuraavan parin viikon tarpeiksi. ;-) ) Hmm, mitäs jos minäkin kokeilisin kehitellä jotain vihaisen kissan ajatusmailmaan sopivaa lausahdusta?

Kotoisampi versio Grumpy Catista on tietysti Some Awards -voittaja Seppo. Seppo hurmaa (tai ihmetyttää, kummin tahansa) myös äänellään ja tätä ihan kansainvälisesti. Hmm, moiseen en taida pystyä - eikä pysty Justuskaan, ei videoitse eikä muutenkaan.
 
Kissanetti-ilmiöistä voisi kirjoitella ja rupatella enemmänkin, mutta ei nyt tällä kertaa. Minä kuulkaas ja vallankin nähkääs haluan kokeilla ihan itse!

Minulla on kissa [check], minulla on kamera [check] ja minulla on netti [check].

Mitä muuta vielä tarvitaan mainioon kissamaiseen netti-ilmiöön? Semmoiseen, jota on kiva ja helppo tehdä ja soveltaa? Semmoiseen, joka saa aikaan hymyjä, ehkä ihmetystäkin? Semmoiseen, joka ei haittaa eikä häiritse itse pääotusta eli kuvattavaa kissaa?

Niin ja onhan minulla idea [check] ja yritystä (kivasti on tullut tykkäyksiä Kissannimigalleriassa, siispä sekin [check].)
 

Jep, viekoitellaan some ja valloitetaan netti minikissoilla! :-D

Neljä kissaa - yksi sääntö

Yksi kissa, kaksi kissaa, kolme kissa, neljä kissaa ja siihen sitten STOP!

Neljän kissan sääntö, nääs. Yhdysvaltalainen Henri sen tietää ja Henri on kertonut suomalaissyntyiselle Matille ja nyt tiedän minäkin, kiitos Ilta-Sanomien.

Heti näin alkuun on tunnustettava, että olen kyllä vähän huono sanomaan asiasta oikein mitään. Kissoja minulla on ollut enimmillään kaksi, siispä kenenkään ei ole tarvinnut olla vuokseni varuillaan, ei miesten, ei naisten, ei kissojen.

Kiinnostavaa olisi kyllä kuulla, mistä tällainen sääntö on peräisin. Ja miksi juuri neljä kissaa? Ai että kolme ei merkitse varuillaanolon kannalta vielä mitään, mutta annas olla, kun naisen huushollista löytyy neljä kehrääjää? Raja siihen ja - tadaa - neljän kissan sääntö on valmis!

Mutta tietäkää, että sama sujuu myös toisinpäin. Kissanomistajanainen jos kuka on varuillaan ja neljän kissan omistajanainen on luonnollisesti nelinkertaisesti varuillaan.

Onko mies varmasti sellainen, joka tulee toimeen seuraavien kanssa:

a) kissa (x 4)
b) kissankarvat (x ainakin miljoona)
c) kissanlelut (x ties kuinka paljon)
d) kissanraapimapuu (x tarvittava määrä)
e) kissanoksennus (x aina yllättävä määrä)
f) jalkapohjia hierova kissanhiekka (x tarpeeksi)
g) kaikki muu kissatalouden arkeen kuuluva?

Jälkiviisaana on hyvä todeta, että miesten olisi kannattanut olla ainakin puoliksi varuillaan. Minulla on ollut kaksi kissaa ja sehän on jo sentään puolet neljästä! ;-)

Akka ja kissa ja minä

Missä kissa, siellä koti.

En mene takuuseen, onko tällainen tokaisu ihan virallisesti ja ihan oikeasti olemassa. Kun aloin pohtia kesälomareissaamista, nämä sanat sattuivat vain ryöpsähtämään mieleeni juuri tässä järjestyksessä. (Aineksia "viralliseksi kissamaiseksi tokaisuksi" tuossa kyllä on, myönnettäköön! :-) )

Ja tyrkyllä olisi myös tällainen:
Missä kissa, sinne on mentävä.

Niin, tekeekö kissanmieliseksi tunnustautuva kesälomareissaaja kesälomareissuunsa ylimääräisen pysähdyksen tai kymmenien kilometrien koukkaisun, jos tiedossa on maalattuja, veistettyjä tai ihan muuten vaan kissoja?

Puolisentoista vuotta sitten keräsin Kissojen Suomi -kirjaa varten materiaalia maamme museoista. Eikä tietenkään mistä tahansa museoista, vaan juuri niistä, joista löytyy jotain kissamaista, kissoihin liittyvää, kissaihmisiä kiinnostavaa. Yllättävän monta museon nimeä ja kissamaisuutta kirjasin muistiin ja osa niistä pääsi lopulta kirjan sivuille.

Kävin museoihmisten kanssa mielenkiintoista sähköpostikirjeenvaihtoa. Ja viimeistään kissamaisuuksia näppiksen äärellä kuvaillessa olisin halunnut päästä itse näkemään ja kokemaan kaikki nuo kissamaisuudet.

Olisihan se ollut aivan toista kohdata vaikkapa Gallen-Kallelan Akka ja kissa ihan silmästä silmään. (Ja olisiko tapahtunut se, mitä olen monelta Mona Lisa -teoksen nähneeltä kuullut: kuuluisa taulu on luonnossa paljon paljon pienempi kuin mitä on odottanut?) Ja mistä vetoa, etten olisi malttanut olla silittämättä tätä kissaa, joka löytyy Heinolan kaupunginmuseon pihamaalta:

Nyt kesän kynnyksellä pääsin uudestaan museoiden kissamaisuuksien ääreen (en siis oikeasti mutta tekstien ja kuvien välityksellä). Lopputuloksen voi lukea viime viikolla ilmestyneestä Reviiri-lehdestä. Ja kyllä, yhä ja edelleen ja vieläkin haluaisin nähdä kaikki nuo kissat ja kissamaisuudet!

Kesälomareissulainen täällä harmittelee, että tiedossa ei ole silitystuokiota heinolalaisen Kalakissan kanssa, enkä pääse morjenstamaan akkaa enkä kissaa. Menomatkalla kuitenkin huomasin, että ohitin Kissakiven ja lähempänä määränpäätä äkkäsin kyltin "Kollinkankaantie". Muuta ei taida paluumatkalla oleva kissanmielinen pysähtyäkseen tarvitakaan. Ja isompi seisaus sitten kotona, josta löytyy kaikkien kissamaisuuksien kissamaisuus.

Juhannustaikoja viiksistä ja mourunasta

Valoa ja keskikesää! Näitä on juhlittu, mutta päätin, että voin vielä palata aiheiseen, pikkasen myöhässä mutta kummiskin.

Vaan mitä teki Justus vuoden valoisimpina päivinä ja vuoden valoisimpina öinä?

Juuri tuota. 15-vuotias karvakasa päätyi siis viettämään juhannusta tavoilleen uskollisena nukkumalla, nukkumalla ja nukkumalla. Ei ollut tyynyn alla seitsemän eri kukkaa (ei ollut minullakaan) eikä superkuu häirinnyt (ei minuakaan).

Pohdiskelin aattona Kissojen Suomen FB-sivulla, että jos Kissojen Suomi -kirjan sujauttaa tyynyn alle, mahtaako silloin nähdä unessa tulevan kissansa. Tähän mennessä kukaan ei ole kommentoinut kokeilleensa. ;-)

Kissat + taikuus = yhdistelmä, josta on puhuttu ja jota on kokeiltu vuosisatoja, vuosituhansia. Samaisen kissakirjan paperisilta sivuilta voi lukea monenlaisia esimerkkejä ja tarinoita. Kuten että kissan avulla vastahakoinen mies painostettiin avioliittoon ja Viipurin linna on pelastunut kissataian ansiosta. Ja mustia kissoja, niitä tassuttelee yhdessä sun toisessa kissoihin liittyvässä taiassa. 

Millaiset olisivat juhannustaiat tai taiat ylipäätään nykyajan kissallisessa huushollissa? Tasa-arvon nimissä niiden tulisi olla sellaisia, että kissan värillä ei ole väliä. Lisäksi kissoille niistä ei saisi tulla minkäänlaista harmia ja taikojen tekeminen tapahtuu ehdottomasti pilke silmäkulmassa. 

No niin, kokeilllaan: 

Jos juhannusaattona löydät lattialta kissanviiksen, laita se tyynysi alle, niin juhannusyönä voit nähdä unessa tulevan kissasi. (Tunnustan, tämä taika mukailee Kissojen Suomi -taikaa, mutta minkäs teet, jos tuleva kissa päättää näyttäytyä myös tällä tavalla. ;-) ) 

Jos juhannussaunan jälkeen heittää saunavastan saunan katolle, niin suunta, mihin vastan puinen pää osoittaa, kannattaa painaa mieleensä. Jos kissasi kesän aikaan lähtee omille luvattomille reissuilleen, niin tuolta suunnasta se saattaa löytyä. 

Jos juhannusyönä kuulet erityisen syvää mourunaa. Niin monta kertaa kun kuulet mouraisuja, niin monta vuotta on tulevan kissasi saapumiseen.  

Kissoille ja kissaihmisille tiesi juhannuksena kertoa, että kissankelloja on olemassa viisi eri alalajia.
Siispä jos keräät kaikkia tyynyn alle, eikä kissasi ennätä niitä maistella ja hyvässä tapauksessa oksentaakin, näyttäytyvät tulevat kissasi unessa. Sovitaan niin, että jokainen löydetty kissankellon alalaji tyynyn alla tarkoittaa yhtä uutta tulevaa kissaa.


Jos kesken juhannusjuhlinnan tulee mahdoton ikävä kissaasi, tarkoittaa se sitä, että on palattava kissasi luo ja saat viettää keskikesän juhlaa mitä parhaimmassa seurassa. :-)

Kissoja jääkaapissa

Montako kissaa mahtuu jääkaapinoveen?

Joskus taannoin kyselin Facebookissa Kissannimigalleria-ryhmässä, mitä kaikkea ryhmäläiset keräävät. Kommenttien määrästä pystyi lyhyelläkin matematiikalla (eli siis jopa minä!) päättelemään, että jos kissaihmiset ovat jossain aikaansaavia, niin ainakin kissoihin liittyvien esineiden haalimisessa. (Siis kissakuvien ihastelemisen ja kissakuvien julkaisemisen ja kissakuvien tykkäämisen ja kissakuvien jakamisen ja ja ja... lisäksi.)

Yksi oli mieltynyt Happy Cat -viinipulloihin (en tiennytkään, että niitä on NIIN monia eri värejä), toisella oli mittava - ja ilmeisesti ei vielä läheskään täydellinen - posliinikissakokoelma, kolmatta kiehtoi kaikki tiettyyn kissarotuun liittyvä, esineet, tavarat, kaikki mahdollinen (ja tuo rotu oli tietysti oman kissan rotu). Ja lisäksi ne monet monet muut kissamaiset keräilykohteet.

Edellisessä blogipostauksessa kerroin missanneeni Strömsön, mutta Vaasassa tuli kuitenkin piipahdettua. Saman päivän aikana autonnokka suunnattiin myös Kristiinankaupunkiin. Ja sehän ei ollut turha reissu, ei todellakaan. Paikallisen ABC:n valikoimista löytyi tällainen:

Totta, kuja on saanut karmaisevan nimen. Eikä tuossa näy kissan kissaa. Ei edes semmosta pientä tai edes tassua tai tassunjälkeä tai jäljestä puolikastakaan. Silti tämä magneetti päätyi jääkaapinoveeni. (Ehkä nimen karmaisevuus on lieventynyt, sillä olen kuullut tuon nimen ja tuosta nimestä niin monta kertaa näiden vuosien aikana.)

Tällä kertaa minut valtasi ilahtuneisuus: kristiinankaupunkilainen huoltsikka (korjaan: liikennemyymälä) tarjosi jotain oikeasti paikallista ja juuri kissamaista paikallista. Huoltoasemat ovat loistavia paikkoja kissoihin liittyvien pienten esineiden shoppailuun. Mutta kun on tsekannut x:nnen liikennemyymälän matkamuistoehdokkaat, huomaa, että ne samat löytyivät 100 kilometriä sitten edellisestä liikennemyymälästä.

Hyvä Kristiinankaupungin ABC:n magneeteista vastaava ihminen! Et pelästynyt kotikaupunkisi kuuluisimman kujan hurjaa nimeä ja näin soit minulle täydennyksen kokoelmaani - ja oivan keskustelunaiheen, jos joku jääkaapilla vieraileva magneettiuutuuden huomaa.

Niin, montako kissaa olen saanut mahdutettua jääkaapinoveen? En ole laskenut. Enkä aio laskea. Sen saa tehdä vaikka se jääkaapilla vieraileva taho, joka avaa suunsa ja "Mikä/missä tämä Kissanpiiskaajankuja oikein on?!?!". ;-)

Mutta se on varmaa, että kyllä siellä vielä on tilaa. Ainakin kissoille.

Sittenkin niinku Strömsössä

Voi miksi en piipahtanut siellä?! Kun viime päivien tekemiset eivät ole menneet ihan suunnitellusti ja toivotusti, pistää ihan tosissaan harmittamaan, etten poikennut Strömsössä. Viime viikolla vierailin Vaasassa, josta olisi ollut matkaa onnistuneiden tekemisten paikkaan vain noin 10 kilometriä.

Piipahdin kuitenkin Ei menny niinku Strömsössä -ryhmässä Facebookissa. Vertaistuessa kun on voimaa. Latasin sinne valokuvan viime vapulta, kuvan, jossa mikroon ängetty pullataikina on intoutunut kohoamaan vähän liiankin kanssa. Se sai peukut nousemaan ja kirvoitti muutamia kommentteja.

Olisikohan ollut seuraavana päivänä, kun löysin itseni taas epäonnistuneiden paistosten, nikkarointien ja muiden tekemisten ryhmästä. Päätin, että nyt on kissakuvan aika! Tällainen oli Justuksen ensiesiintyminen yli 10 000 jäsenen silmien edessä:

Meillä Afrikan tähden pelaaminen(kin) sujuu vähän eri malliin kuin Strömsössä.

Peukkuja on tähän mennessä noussut pystyyn yli 70 ja kommenttejakin on ropissut ihan mukavasti. Moni on kertonut, että heilläkin kissat (ja muut lemmikit) osallistuvat usein liiankin innolla emäntiensä ja isäntiensä tekemisiin.

Eikö silloin mene niinku Strömsössä, kun kissa on mukana pelaamassa lautapeliä? Tai lukemassa sanomalehteä? Tai vaikka antamassa IT-tukea, kuten Afrikan tähti -sankari -Justus?

Eikös silloin elämä kissallisessa kodissa ole aikalailla mallillaan? Ja miten arkipäivän tekemiset olisivatkaan tylsiä ilman kissankarvaista seuralaista. Kun kissa tietää levitetyn sanomalehden perimmäisen idean tai innostuu kokeilemaan myös lautapeliä makoilupaikkana, niin sehän menee sitten tismalleen niinku Strömsössä. 

Ilonaamainen kissa, kis kis!

Kis kis, ensimmäiset kisittelyt!

Ja näin minä sen suunnittelin:

Ensimmäinen blogipostaus alkaisi sillä, että pohdin blogikirjoittamisen syntyjä syviä - tai karvoja karkeita/koreita/kiiltäviä, näin kun kissamaisuusblogissa ollaan - ja miettisin minä sitäkin, mistä ovat hyvät kissablogit tehty. Ja totta kai aina mukavin väliajoin hoksaisin toitottaa, että tässähän se on se aivan ensimmäinen postaus, juhuu! Ja juuri SINÄ olet sitä lukemassa.

Niin kuin nuo seikat tässä parin rivin matkalla jonnekin muka unohtuisivat. ;)

No, näin minä tämän sittenkin toteutan:

Kis kis Seppo ja Grumpy Cat! Ensi netissä levisivät yrmeän Grumpy Catin kuvat ja nyt olemme jo jonkin aikaa saaneet tutustua kotimaiseen kissayrmeyteen, Seppoon. Eikä tämä Kouvolassa elävä persialaiskatti kovin äkkiä poistu julkisuudesta, kiitos muutaman päivän takaisen Some Awards -voiton.

Muutama päivä on siitäkin, kun olin seuraamassa passikuvien ottamista. Sanopa alle kouluikäisille, että katso suoraan kameraan ja nyt ei sitten saa hymyillä eikä varsinkaan nauraa. Kuulostaa Sepolle ja Grumpy Catille soveltuvalta poseeraamiselta. Mutta toisaalta ei saa olla liian Sepolta tai Grumpylta näyttäväkään. No mutta lapset onnistuivat ja passikuvat onnistuivat.

Harvoin tulee otettua kissoista passikuvia (lainausmerkeillä tai ilman). Siis että katse on suoraan kameraan ja pää ehdottomasti suorassa, hartiat hyvin, kasvoilla ei ole varjoja ja mitä näitä muita passikuvasääntöjä nyt onkaan. Kissakuvien säännöt kun tuntuvat suosivan varsinkin...

...lötkötystä (eri asennot sallittuja, jopa toivottuja),

...nukkumista (eri asennot sallittuja, jopa toivottuja),

...muuten epäpassimaista olemista (joo, asentoja milloin mitenkin),

...unohtamatta tietenkään laatikoita!

Jos sinulla on kissa ja kamera ja saat ikuistettua ihan virallisen passikuvan oloisen kuvan, niin pistäpä vinkkiä ja linkkiä tulemaan. Minä ainakin yritän!

Ripaus anti-seppoa ja anti-grumpya, kiitos! Justuksen perusilme on hymyileväinen, kun kohdetta tiirailee reilusti alakulmasta.

Ilonaamainen mikä ilonaamainen, sanon mä!

Kenen kotona asuu ilonaamainen kissa (muualtakin kuin alakulmasta), josta olisi tuleva seuraava  internetin valtaava ilmiö? Yrmykissat saavat hymyn ihmiskasvoille, mutta olen varma, että ilonaamakatit pystyvät samaan. Ja jopa paremmin.