lauantai 29. maaliskuuta 2014

Selitys nimeltä Kissakas

Näinhän ei missään nimessä saisi tehdä. Ei ei ei.

Että ensiksi sortuu piiiiitkään hiljaisuuteen omassa blogissaan ja sitten *viuh* porhaltaa paikalle ja alkaa ladella kaikenmoisia selityksiä tapahtuneesta. Tai oikeammin tapahtumattomuudesta. Siis siitä hiljaisuudesta, joka syntyy, kun ei julkaise aikoihin postauksia, mikä ei ole ollenkaan sitä toimintaa, mitä blogin menestyksekäs tai edes jonkinmoinen pitäminen kirjoittajaltaan vaatisi.

Ja näinhän ei missään nimessä varmaan myöskään taisi tehdä. Ei ei ei. Että alkaa *viuh vauh vouh* selitellä selittelemisiään. Että on ollut aivan liian pitkään postaamatta ja sitten *iso viuh vauh vouh ja vielä väyh* alkaa ladella semmoista kyytiä tekstipitoista selittelypainotteista sisältöä aiempiin selityksiinsä, että ei ole lukijalla silloinkaan oikein hyvä.

Mutta entäs jos blogipostaamattomuusselitys on hyvä? Jopa erittäin hyvä? Kyllä se yhteiskunta vaan välillä sillä tavalla pyörii, että minä voin tässä sulle yhdeksi hirmuisen erittäin hyväksi selityksesi muuttua.

Kas, kun minulla on ollut melkein parin viikon ajan tällainen:



Olen haaveillut, miettinyt, suunnitellut vuoden verran sivustoa, sellaista kissanmielisille suunnattua sivustoa. Ja tosiaan, muutama viikko sitten - tarkemmin sanottuna sunnuntaina 16.3. - klikkasin Julkaise-nappia.

Sinne ne sitten menivät, koko kissakansan luettavaksi ideoimani ja toteuttamani uutiset, artikkelit, pienet makupalat ja vierailevien kirjoittajien kolumnit sekä runokilpailu ja mahdollisuus kysellä asiantuntijalta kaikenmoista kissannimistä. 

Samaan aikaan jännitti, ilostutti ja helpotti. Skumpan olin laittanut aiemmin päivällä jäähtymään. Jo heti ensimmäisenä iltana paljastui säädettävää ja korjattavaa. Säätö- ja korjaushommat jatkuivat seuraavanakin päivänä. No vihdoin maanantai-iltana kuohuviinilasit kilisivät, vaikka myönnettävä se on, että toisella silmällä piti kuikuilla Kissakkaan verkkosivun elämää, Kissakkaan Facebook-sivun elämää ja Kissakkaan Twitter-tilin elämää. Kyllä ne pystyssä pysyivät - siispä toinen ja kolmaskin lasillinen kuplivaa, kiitos!

Kuplinta on vaihtunut tasaiseksi kehräämiseksi. Kyllä Kissakkaassa käy väkeä, toiset nopeasti etusivulla pyörähtäen, toiset kymmeniäkin minuutteja kissoihin liittyvien tekstien ja kuvien parissa viihtyen. 

Minä viihdyn tällaisten aiheiden parissa, viihdyn kehitellä ideoita ja toteuttaa juttuja. Olen yllättynyt, miten voinkaan viihtyä näin hyvin myös kävijätilastoja pläräilemässä. Alkuhuumaa vai mitä, mutta voi mennä tuntejakin, etten käy Kissakkaan verkkosivulla, vaan jumitun katselemaan kävijöiden tietoja.

Ahaa, tuo juttu on erityisen suosittu. Joo-o, Facebookin kautta tullaan noin usein ja Googlen kautta tämän verran ja Koko lailla kissamaisesti on monen pysähdyspaikka ennen reissun jatkamista Kissakkaaseen.



 Ai, tuo kävijä on Ruotsista ja tuo Italiasta. Oho, tämä vierailija on klikannut kolme kertaa samaa juttua ja sitten hän on mennyt takaisin etusivulle. Hmm, kissavideobingoa on nyt klikkailtu reippaasti ja kyllä kissarunokilpailukin kiinnostaa ja ja ja....

Elän ah niin kiinnostavia Kissakas-aikoja. Elän ah niin mukavia Kissakas-aikoja. Toivon, että edes karvan verran kiinnostavuutta ja mukavuutta välittyy myös Kissakkaan lukijoille. Ja nyt myös blogin lukijoille.

Näin ei varmaan saisi missään nimessä tehdä, että piiiiiitkän tauon jälkeen lupaa postaavansa useammin. No en niin lupaakaan. Mutta jos tauosta uhkaa taas muodostua erityisen monipäiväinen, niin tiedät, että selitys ja selityksen selitys on hirmuisen erittäin hyvä ja sen nimi on Kissakas.


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Lataa mut

Valoläikkä on mukava asia. Se on sitä isoille kissoille, se on sitä pienemmille kissoille.

Joskus valoläikkä saa huomion siirtymään läikän viereen. Tuohon noin:



Kun malttaa tiirailla valoläikän lähiseutuja, voi havaita uusia kohteita. Mutta koskea ei saa, katsoa ainoastaan. Haluan nimittäin nähdä, minne läikänvierustapaukset johtavat.



Valoläikkä saa maaston näyttämään eri kulmista hieman erilaiselta. Selvää on, että tästä se jokin on mennyt ja suunnannut tuonne eteenpäin noin. 


Ja tänne se on päätynyt, monilatauksellinen eläin, joka näyttää toimivan sekä aurinko- että sähköenergialla.


Ja ei, ei tarvitse käpertyä kyhjöttävämpään asentoon eikä näyttää myrtsimpää naamaa. Minä tulen ja laitan töpselin seinään! ;-)

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Tervetuloa Kuvalevyraatiin!

Tulitkin juuri sopivasti paikalle! Olemme juuri aloittelemassa lähetystä täältä Justuksen Kuvalevyraadista. Paikalla ovat kaikki osallistujat eli Sinä ja Justus.

Jos Kuvalevyraadin säännöt eivät ole sinulle entuudestaan tutut, niin sehän ei haittaa. On siis pikaisen kertauksen aika:

Sinä saat kohta nähtäväksesi kuvan. Se ei ole mikä tahansa kuva. Se on kuva Justuksesta ja siihen kätkeytyy arvoitus. Se ei ole mikä tahansa arvoitus. Se on Justuksen kuvaan piilotettu musiikillinen esitys. Se ei ole mikä tahansa musiikillinen esitys. Se on Justuksen kuvaan piilotettu musiikillinen esitys, joka sinun on selvitettävä kuvaa katsomalla.

Ja nyt! Nyt saat nähdä tuon arvoituksellisen kuvan, jonka kamera on hetki sitten ikuistanut. Sinun tehtäväsi on löytää oikea musiikkikappale.




Oletko valmis?




Än. Yy. Tee. NYT:



  

Ja näin tuli esille Justuksen Kuvalevyraadin tämän kerran musiikillinen kuva-arvoitus. 

Sinulla on nyt mahdollisuus ratkaista mysteeri kertomalla, mikä kappale on lymyilee äsken paljastetussa kissakuvassa.

Onpa sinulla tarjota varma vastaus tai villi veikkaus, kirjaa se kommenttiosioon. Voit myös linkittää vastauksesi musiikkivideollisena linkkinä. Ja muistathan, että kaikkien vastanneiden kesken arvomme kassillisen kehräystä. 

Näin mukaviin tunnelmiin päättyy Justuksen Kuvalevyraadin uusin jakso. Virittäydy seuraavallakin kerralla tälle oikealle taajuudelle ja parhaimmalle kanavalle. Tiedä vaikka pääset jälleen mukaan mitä mahtavimpaan ja melkoisen mysteeripitoiseen Justuksen Kuvalevyraatiin!

Kis kis ja kiitos!

torstai 27. helmikuuta 2014

Toimii, pyörii, romahtaa

Oli harmaa ja tylsähkö maanantai. Talviloma takana, arki edessä, mieli ei kovinkaan korkealla ja sormet tutusti näppiksellä.

Mitähän tapahtuu, jos yhdistää kissat ja Putouksen?

Tuota voisi muuten kokeilla! Ihan vaikka näin maanantaita kuluttaakseen. Ja sunnuntaita haikaillakseen.

Eipä olisi onnistunut vuosi sitten, eikä kaksi vuotta sitten eikä koskaan aikaisemmin. Kissakuvia minulta löytyy suht hyvä kokoelma eli ei se siitä ole kiinni, vaan tuota Putousta tarkoitin. Sehän on viihdyttänyt jo ties kuinka monena vuotena, mutta en ole tullut sitä katsoneeksi. Tiedä sitten miksi tämä vuosi meni toisin. Himoseuraajaa minusta ei ole tullut, mutta nyt osaan todeta, että Slaikasta en tykännyt, Ymmi on hassun höpsön huvittava ja suosikkini on Antsku (vaikka Ymmi on alkanut kiriä kohti kärkeä). Kaikkien hokemat tiedän, tunnen ja osaan.

Joo, on minusta siihen.

Hetkonen, siis kissat + Putous + jotain ankeaan maanantaihin/ihanaan sunnuntaihin liittyvää. On yhtä kuin mitä?

Otetaan ensiksi yksi kissa.


Noinnikkää.

Sitten lisätään siihen sopiva ripaus Putousta. Tai no laitetaan ihan kunnolla. Semmoinen määrä, että maistuukin joltain.



Klik, jakoon Kissakkaan FB-sivun kautta. Sitten Kissannimigalleriaan (joka muuten täytti ihan näinä päivinä neljä vuotta!) ja pariin muuhun kissa-aiheiseen FB-ryhmään. Enkä unohda Kissojen Suomi -kirjan FB-sivua. Täytyyhän siitäkin tykkäävien tietää, miten yhteiskunta ei toimi - paitsi kissoilla, tietty.

Tsup, tsup, tsup tai jotain siihen suuntaan, kun peukut nousevat ylös. Viuh, viuh, viuh kuvaa jaetaan eteenpäin. Uskomatonta, miten paljon kissaväkeä on Facebookin ääressä harmaana tylsähkönä maanantaisena aamupäivänä. Tsup, viuh, tsup, viuh, tsup, viuh.

Eihän semmoisessa tsuppien ja viuhien rytäkässä malta edes vessassa käydä! Hmm, eikö näillä ihmisillä ole maanantaisin - joka on jo puoleksipäiväksi ennättänyt - töitä, sellaisia oikeita töitä? Ja samalla kummasti hivelee itsetuntoa. Tiedättehän sen tunteen, kun huomaa, että on saanut tehtyä jotain, mistä toisetkin tykkäävät ja ettei oma idea ja kokeilu nyt mikään mahdottoman hölmö ollutkaan.

Kävin juuri kurkkaamassa lukemia. Kissakkaan sivuilla näkyy, että kuvaa on jaettu 120 kertaa. Ja ne jaot, jotka minä pystyn näkemään, ovat saaneet monet, paikoin jopa kymmenet, peukut pystyyn. Aikamoista, sanon mä, tuommoisesta hetken mielijohteesta ja muutamien minuuttien tekeleestä.

Sitten jossain vaiheessa maanantaipäivää, joka ei ole enää yhtään niin tylsä ja harmaa, kun täytyy seurata ja jännätä tykkäyksiä ja jakoja, tajuan sen. Eihän se Ymmin yhteiskunta toimi, vaan se pyörii. Ja mulla se tuossa toimii, vaikka siis pitäisi pyöriä.

Noloa.

Miten mä en heti sitä huomannut?

Tätä kirjoittaessa lähes 9 000 ihmistä on nähnyt julkaisuni, jossa on virhe. Noloa, noloa, noloa!

Olen nyt sulatellut ja nolostellut tätä nelisen päivää. Siellä on nolo kömmähdys, tiedetään, mutta ei se ole tainnut kenenkään tykkäämistä haitata. Eikä se ole estänyt ihmisiä jakamasta kuvaa kavereilleen. Voin siis todeta, että kissat ja Putous ne yhteen soppii.

Jopa niin mainiosti, että annoin eilen samalle kuvalle antskumaisen vivahteen.




Tsuppeja ja viuhahduksia sai aikaan tämäkin. Aivan samaan suosioon se ei ole yltänyt ensimmäisen kuvakokeiluni kanssa, mutta hitokseen tyytyväinen olen.

Tai ehkä nuo Jesperin raidalliset "pussihousut" olivatkin SE juttu, ja yhteiskunnan toimiminen ja hitoksiallinen romahtaminen pikkasen avittivat kissanmielistä kansakuntaa tykkäämään ja jakamaan? Joo, sovitaan niin!


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Valkoinen kohtaa Punaisen - katso huippuhetket!

Olin viikkaamassa pyykkiä, kun ohitseni suhahti jotain punaista. Sitten jotain valkoista. Sitten viikkaamisesta ei tullutkaan mitään, koska jäin seuraamaan punaista ja valkoista.

Suhahdin minäkin, kun hain kameran. Ja mitä sitten tapahtui? Tässä kuvakooste tämän illan jännittävästä Valkoinen vastaan Punainen -ottelusta:






Oho! Sitten joku sammutti valot.

















Heeiii....minne se nyt meni?!?!

Ottelu taisi siis päättyä tähän. Kiitos sangen tasaväkisestä ja perin viihdyttävästä matsista!

Minä jatkan viikkaamista. Älkääkä unohtako kutsua minua seuraavallakin kerralla. Ja muistakaa: voitto ei ole tärkein, vaan se meno ja se meininki. Valkoisen kotikentällä se tarkoittaa suhahteluja kera Punaisen.


perjantai 14. helmikuuta 2014

Olet *pim* ystävänpäivätoivotus

Kyllä ystävänpäiväaamu sujuu näinkin:  Facebookissa sydämiä siellä, Facebookissa sydämiä täällä, herttaisia tekstejä, söpöjä kissoja - ja samaan aikaan etsin kissankakkakuvaa.

Löytyihän se, viime vuoden lokakuussa otettujen kuvien kansiosta.


Vilautin sitä kuopukselle. Jäbä 4-vee katseli kuvaa hetken ja totesi, että näyttää ihan kumiankalta.

Täh! Kumiankalta?!?!

Nooh, yhtenä päivänä vuodessa tämä kumiankka saa luvan muuttua joksikin aivan muuksi. Taikasauvan heilautus (eli kuvankäsittelyohjelman näpyttelyä) ja *pim*, olet kissanmielisten ystävänpäivätoivotus! (Ja pienoista ja hienoista Kissakas-ennakkomainontaa.)


Mitä parhainta ystävänpäivää Sinulle!

lauantai 8. helmikuuta 2014

Teille on saapunut paketti, Herr Justus

Ovikello soi. Justus tulee eteiseen vastaan, kuten sillä on monesti tapana tehdä. Sisään ei lampsikaan vieraita. No, mutta jotain sentään.



Montakohan tullivirkailijaa tämä paketti on tavannut matkalla Saksasta Suomeen? Tiedä häntä, mutta veikkaanpa, että ensimmäinen tullikissa on aina ensimmäinen tullikissa.



Jaahas, mitäs täältä oikein löytyykään? Etwas Gutes?



Njääh.

Muutamia päiviä aiemmin vessanovessa oleva kissanluukku sai kokea kovia. Kiukustuneella 4-vuotiaalla on kuulkaa ihmeen paljon voimaa. Ja tämän vanhemmilla oli kuin olikin kärsivällisyyttä löytää prikulleen samankokoinen uusi luukku. Klik. Aus Deutschland.

Oikeastaan Justuksen hiekkalaatikkokin pitäisi uusia. Mistään vain ei ole löytynyt prikulleen samankokoista uutta sellaista. Paitsi nyt, klik, aus Deutschland.


Kappas, siellä olisi tuommoiset jännät ruokakupitkin, tuommoinen korokkeellinen. "Mahdollistaa syömisen mukavassa asennossa." Sopis hyvin meille. Tai siis Justukselle. Klik.


Vielä pitäisi jotain tilata, että saisi ilman postituskuluja. Otetaan vaikka noita senioriraksuja. Klik klik.

Pahviloota ei ole vielä tyhjä. Kissannameja, joissa kiitellään ainakin viidellä eri kielellä. Tämähän oli Pirkkaniksien Pirkkaniksi: tee kuten me teimme ja luot kätevästi helmikuiseen iltapäivään joululahjapenkojaistunnelmaa. Okei okei, ja ripaus karkkipäivää, tässä pari namipalaa. Oho, ne katosivatkin jo!


Kerrotaan, että kissat ovat kovia stressaamaan, jep, ihan pienestä ja ihan pienistäkin muutoksista. Olkoon tässä tarpeeksi järkytystä tälle päivälle ja huomenna jotain muuta.

Kuten uudet ruokakupit. Voilà! Ja uusia senioriraksuja. Njam njam!


Mullistusviikkomme jatkuu taas huomenna. Uusi kissanluukku, Herr Justus, vai uusi hiekkalaatikko, Herr Justus? Ei auta muu kuin entten tentten und so Weiter.


keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kas, mainoskissan paksuhkot posket

Kissani on paistatellut viime päivinä julkisuuden valoläikässä. Joo, näin varmaan voi sanoa, kun kattimus on ollut esillä Twitterissä, siitä on tykätty, se on mukana suosikeissa, sitä klikkailtu eteenpäin muiden tykättäväksi ja tähdellä merkittäväksi. Kun tällainen valoilmiö kohdalle osuu, silloin ei sovi rötkähtää siihen lepäilemään, ei ei, vaikka se sujuisikin niin vietävän hyvin!

Euroviisuja tässä on kiittäminen. Viime lauantaina Suomen edustuspaikkaa tavoitteli MIAU, jota en voinut bloggaamatta sivuuttaa. Justus oli  tuolloin vielä muissa tehtävissä. (Luultavasti nukkumassa. Tai jos ei nukkumassa, niin syömässä. Tai jos ei syömässä, niin ruokailun jälkeisillä unilla. Tai ehkä sittenkin välipalalla tai välipalansulatustorkuilla.)

Mutta mitä ihmettä tapahtuu lauantai-iltana kesken jännittävän kuumottavan ja monilla muilla adjektiiveilla kuvailtavan finaalilähestyksen? Muuan tv-katsoja nappaa kissan, nappaa liidun, nappaa kuvan, nappaa puhelimen ja lappaa menemään twiitin:


 Jes, kyllä tämä mainoskolli hommansa osaa.


Juu-u, mä NIIN tiedän. Eihän tuollaista valkoista hurrrrmuria voi vastustaa, ei Twitterissä(kään), eikä kyllä myöskään kesken suoran tv-lähetyksen.

No, mitä sitten tapahtui?

Kuluu päivä, kuluu kaksi:




Toi MIAU'han on ihan myyty. :-D Tällä kokemuksella kokeilen lisää. Tuleva kissanmielisille suunnattu verkkosivusto kaipaa ennakkomarkkinointia. Justus, kis kis, mites olisi taas pienet mainos-, markkinointi-, kannatusposeeraukset? 


No joo. 

Pysypäs hetki paikallasi, niin otan äkkiä vielä yhden. Noin.


Tuota noin. 

Jäikö kuvallinen viestimme epäselväksi? Täten paljastan, että sivusto ei ole Justuskas, tärähtänytkas eikä opettelenottamaankissakuviakas.

Kas, taidamme kokeilla tätä joskus vielä uudemman kerran.


perjantai 31. tammikuuta 2014

Blues-kissan euroviisuennustus

Ohoi, onko Tanskaan menijöitä? Toukokuun puolivälin kieppeille olisi yksi aika kiinnostava paikka vapaana.

Lauantaina, siis jo huomenna, tiedetään, kuullaanko Kööpenhaminan euroviisuareenalla helsinkiläistynyttä trioa, jonka juuret ovat indierockissa ja pää popin pilvilinnoissa.


kuva: Teea Aarnio

Kissaihmisten - tai ainakin minun - huomio kiinnittyi ensimmäisenä bändin nimeen. Voiko MIAU:ta olla ilman kissoja? Annetaan rummuista ja osansa laulamisesta huolehtivan Anu Kaukolan kertoa. 

- Olemme ehdottomasti kissarakkaita ihmisiä. Ihastuksemme kaikkeen suloiseen ja pörröiseen ei kuitenkaan rajoitu pelkästään kissoihin. :)

Jokaisella MIAU-laisella on jossain elämänsä vaiheessa ollut kissoja. Anun kotona kehrää kaksi maatiaiskissaa, Kaneli ja Nyyti.

- Ne ovat samasta poikueesta, joten ovat tosi läheisiä ja puuhastelevat paljon yhdessä. Toki sisaruksille ominaista nahisteluakin välillä nähdään, mutta enimmäkseen viihtyvät toistensa seurassa hyvin. Molemmat ovat myös hellyydenkipeitä sylikissoja, joita saa paijata nin paljon kuin vaan jaksaa.

MIAU, miten ihmeessä bändistä tuli MIAU? Onko se johtanut kissoiin liittyviin kyselyihin ja ihmettelyihin? (En taida suinkaan olla ensimmäinen ja ainoa kissamaisuuksista uteleva.)

- Nimemme on luonnollisesti herättänyt viittauksia kissoihin ja kissa-aiheisia kysymyksiä. Nimi syntyi eräissä bänditreeneissä tuotteliaan brainstormauksen tuloksena. Heitimme ilmoille useita nimivaihtoehtoja, mutta heti kun MIAU oli mainittu, tiesimme, että tässä on nyt se oikea.


kuva: Katri Naukkarinen

Kun laulatte, soitatte, treenaatte, mitäs kissat ovat mieltä moisesta? Kotona musikaalisia katteja?

- Kaneli ja Nyyti eivät ole musisoinnista moksiskaan. Meillä kotona soitetaan pianoa, kitaraa, lauletaan ja kuunnellaan musiikkia paljon. Joskus jos sähköpianoon unohtuu virrat päälle, niin myös kissat käyvät soittamassa pianoa. :)

- Kanelille iskee toisinaan niin sanottu blues-kausi päälle. Silloin selvästi harmittaa jokin asia ja hän ilmaisee sen moukumalla surumielisesti. Kuulostaa ihan blues-laululta kissan suusta.

Viime viikot ovat olleet teillä melkoista pyöritystä. On UMK-lähetyksiä, niiden harjoituksia ja MIAU on aikamoisessa vauhdissa. Millaiset ovat kotonapyörähtämisfiilikset, puolin ja toisin? Ketä lepytellään ja miten?

- Olen joutunut välillä lepyttelemään kisuja. Etenkin Nyyti saattaa ottaa nokkiinsa, jos olen liian pitkään poissa kotoa. Silloin normaalisti aina jaloissa pyörivä kisu esittää ettei hän huomaisikaan minua ja jos antautuu syliin niin pitää huolen että ei vahingossakaan ala kehräämään. Onneksi nämä mykkäkoulut eivät kestä ikinä kovin kauaa. Kuitenkin tiedän, että kisut kannustavat meitä voittoon, koska aina kun kysyn Nyytiltä ja Kanelilta, kuka voittaa UMK, he vastaavat: MIAU.

Ei MIAU:n kissamaisuuksista mihinkään pääse! Esimerkiksi MIAU Köpikseen - Waterloo -jingle sisältää monenlaisia kissamaisuuksia. Paljastakaa teidän parhaat/pahimmat kissamaisuutenne.

- Kuten kissat, tykkäämme myös ottaa päiväunia. Treeneissä saatamme joskus ottaa torkut pehmeissä soitinpusseissamme.

Jos voitatte Uuden Musiikin Kilpailun ja teidät nähdään toukokuussa edustamassa Suomea, mitä kissamaista on luvassa?

- Luulen, että yhtyeemme nimi MIAU murtaa pitkälti kielimuurit ja avautuu monelle viisujen seuraajalle äidinkieleen katsomatta. Näin ollen varmasti kissa-aiheisia kysymyksiä meille olisi luvassa.



tiistai 21. tammikuuta 2014

Missä kissa, siellä viisaus

Jokaisessa kissakuvassa piilee viisauden siemen. Näin väitän mä - ja nyt testaamaan!

Muutama hetki sitten näin näyn, jota en voinut olla ikuistamatta. Imuri on ties kuinka monennetta päivää olohuoneen lattialla, ja kuka lie huovan levitellyt ja sittemmin mytännyt sen kupeeseen. Ja kun tarkkaan katsoo, löytyy sieltä muutakin.

Ja tuon muun lisäksi karvan verran viisautta.

Parasta siivouspäivässä on mahdollisuus ohittaa se. Jos et voi tehdä niin, hanki sopiva maastoutumishuopa.

Kätkeytyykö kissaviisautta varhaisempiin valokuviin? Heinäkuun kuudentena vuonna 2004 elämä näytti tältä.

Jos et voi maastoutua, valtaa kuitenkin paras paikka.


Paras paikka 20. syyskuuta 2010 oli tällainen. Viisautta, toki sitäkin löytyy.

Parhaan paikan tunnistat siitä, että sinne on tunkua.


Myös neljäs elokuuta 2010 oli perin viisas päivä. Tein viisaasti, kun ikuistin sen.

Kun väkeä on liikaa, siirry ylemmäs.  Kun siivouspäivä uhkaa, siirry ylemmäs. Paras paikka on siellä minne sen itse teet.



keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Arkipäivän meowia

Ai että minä niin tykkään tästä. Ja sama sisältö kuvakaappauksellisin keinoin esitettynä:


Ai että, ai että, ai että! Tämä on niin lempparini netin kissamaisesta tarjonnasta ainakin viimeisen 12 tunnin sisään. (Menneeseen vuorokauteen mahtuu eräs toinen kissoihin liittyvä nettiasia, johon palaan myöhemmin. Enkä malta olla paljastamatta, että kissavideoita siinä joutuu katselemaan. ;-) )  

Näytin cat:n ja me:n välisen keskustelun miehelle. Saatesanoina hykertelin, että katsopas tätä, on niin hauska. Mutta kun ei kuulemma ollut hauska. Ei kuulemma ymmärtänyt. Kuulemma vain kissaihmiset siellä netissä ymmärtävät. 

Ja minä, kuule, en sitten ymmärtänyt, miten joku voi olla ymmärtämättä.  

Olin jo puolivälissä sillä tiellä, että selittämällä minä tästä sulle hauskuuden näytän. Onneksi oivalsin, että olkoon sitten. Hetken harmittelin, ettei minulla ole kanssahykertelijää ja sitten jatkoin omaa itsenäistä ilonpitoani. 

Julkaisin cat:n ja me:n vuoropuhelun Facebookissa kavereilleni. Huh, onneksi jokunen peukalo nousi pystyyn. En taida sittenkään olla ainoa noita rivejä naama virneessä tavaava. Myöhemmin lisäsin kommentteihin tälviisiin:

"Yleensä en pääse edes tähän asti. a) Täytyy siis vielä petrata perussanastoa ja arkipäivän keskustelutilanteita. b) Keskustelukumppanini luovuttaa aivan liian pian. c) Molempia."

Justus ei juuri rupattele. Mahdolliset meowit liittyvät tyhjään ruokakuppiin tai samaisen kupin vääränlaiseen sisältöön. Myös suljetut ovet voivat antaa aihetta meowiin tai pariin. Justuksen kieli on enemmän elekieltä, jota minun on rupatellessani tulkittava. 

Arkipäivän keskustelutilanteissa on petrattavaa. Ja kyllä, sanastoon voi aina kiinnittää huomiota. Ja ei, luovuttaa ei kannata liian herkästi. Siispä jatkan harjoituksia. Kuka ties vielä jonain päivänä I speak cat and my man ja me kaikki sujuvan sutjakkaasti solkkaamme keskenämme, oh my lord.

  

maanantai 13. tammikuuta 2014

Maailman pienin Justus ever!

Terveisiä twiittiwirran pyörteistä! Muutama päivä sitten sieltä tarttui mieleeni ja mukaani kuva, tämä tällainen näin: 


Mitäs tykkäät? Minulla meni näin: ensiksi ihastelua (Uih!), sitten hämmästelyä (Oho!) ja lopulta epäuskoa (Täytyy olla photoshopattu!).

Tarvittiin muutama vuorokausi ja sitten tuli välähdys (Tsädäm!):

Viime kesäkuussa haaveilin minikissoja vilisevästä netti-ilmiöstä. Jahas, olen näemmä ollut kovasti aikaani edellä ja vieläpä ilman kuvankäsittelyohjelmia.

Hyvät naiset ja hyvät herrat, tässä kerran vielä Justus, tuo hellyttäväksi minikissaksi luomusti muuntautuva kotikissa: 








 Jep, samat sanat kuin puoli vuotta sitten: viekoitellaan some ja valloitetaan netti minikissoilla!

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Olisiko se kitsuli?

Eilen siis alkoi vihdoin arki. Tavalliseen arkeen kuuluu kissakuvien katselua ja postaamista, mutta eilen oli toisin. Läppärin näytöllä viihtyi koko joukko lehmiä, lampaita ja sikoja. Taisi siellä jokunen heppakin olla. Pääsin kurkkaamaan myös navetoihin, lampoloihin, sikaloihin ja ihastelemaan peltomaisemia ja ylipäätään maalaisnäkymiä. Ja farmareita.

Twitteristä poimimani linkki johdatti Felfie-sivustolle, jonne viljelijät eri puolilta maailmaa lähettävät selfie- eli omakuviaan. Jep, juuri niitä käsivarren mitan päästä otettuja otoksia, joita teinitytöt ja sittemmin myös valtaapitävät harrastavat. Idean keksijä ja sivuston perustaja on brittiläinen Will Wilson, joka toivoo, että farmari-selfiet, tuttavallisemmin felfiet, vahvistavat viljelijöiden ammattiylpeyttä ja yhteishenkeä. Jiihaa, erinomainen idea, sanon mä!

Mutta en ennätä sanoa edes kissaa, kun on kaapattava Justus syliin, ja se on sitten nähkääs selfie-kokeilun aika!


Ja vielä kerran *räps*, nyt peilin kautta:



No jaa, kyllä noista kissan ainakin tunnistaa. Silti on tunnustettava, että brittiläinen lehmä, samalla suunnalla käyskentelevä alpakka ja jopa hyytävässä kylmyydessä poseeraava herefordilainen Kanadan maaperältä näyttävät omakuvissaan leppoisammilta ja tyytyväisemmiltä kuin suomalainen Justus.

Hyvä yritys silti. Ehkä jatkamme joskus harjoituksia.

Hetkonen, mitä sitä tulikaan tehtyä? Selfie on omakuva, felfie farmarimalli siitä, mutta mitä ovat kissaversiot? Selfielle on etsitty suomenkielistä vastinetta ja ehdotuksia ovat muun muassa omakuva, omsku, itsari ja itsuli.

Upotan kynteni itsuliin. Kissa + itsuli = kitsuli. 

Olipas mukava kierros viljelijöiden ja näiden elikoiden parissa. Mutta niin mielelläni palaan takaisin kissakuvien ääreen. Siispä kis kis, nyt tahtoo nähdä muiden kitsuleita.

tiistai 7. tammikuuta 2014

AJV ja VAH

A niin kuin Arki ja J niin kuin Justuksella. Ja V niin kuin Vihdoinkin, taitaa katti tuumata.

Ensiksi oli joulu, sitten uusi vuosi ja viime viikonlopun kumpaisenakin päivänä vietettiin tytön 7-vuotissynttäreitä.

Joulukuusi ei Justusta hetkauttanut. Hänen Kissallisuutensa ei tiettävästi käynyt edes nuuhkaisemassa vierailevaa tähtilatvaista tapausta. Ei ainakaan niin että minä olisin moista päässyt todistamaan. Uuden vuoden raketit eivät Justusta hetkauttaneet. Hänen Kissallisuutensa unet saattoivat hieman häiriintyä, mistä osoituksena korvien tavanomaista aktiivisempi liikehdintä, mutta siinä se.

Syntymäpäiväjuhlallisuudet x 2. No niin, mistä aloitetaan? Ei ollut K:ta eli Kunnon eikä U:ta eli Unia. Ja jos yritystä oli, niin se tapahtui S niin kuin Sängyn ja A niin kuin Alla. S&A-yhdistelmä toimi myös Y:hyn ja I:hin, siis Yli-innokkaisiin Ihailijoihin. M ja R on ehdottomasti mainittava eli Muuttunut Ruokapaikka. Keittiöstä se siirtyi makuuhuoneen puolelle, siis lähemmäksi ruokailijaa. Puolustukseksi todettakoon sekin, että näin vältyttiin kaatuneilta ruoka- ja juomakipoilta sekä pienimpien vierailijoiden tekemiltä maistelukokeiluilta.

Onnea on arki ilman H:n H:ta, häiriön häiriötä.




Ps.
Kissanruoan sijaan vieraille tarjoiltiin mm. tällaisia:




Ja onhan minulla leipomuksellisen kakku/keksitikkarillinen ja perin näyttävän makea ja eittämättä maistuva haave: saada tuollaisten tikkujen päihin kissoja.

Aina silloin tällöin - tai oikeastaan aika usein - käyn ihastelemassa netin kissakakkutikkaritarjontaa, kuten Justuksen ulkonäkökaimoja kera tummempien versioiden ja enemmän Pekka Töpöhäntä -lookia ja Crumpy Cat -versioita sekä tietysti Hello Kittyjä ja Karvisia. Tällaisen ohjeenkin löysin, joten ehkä uskaltaudun kokeilemaan. Onneksi on V A H = Vuosi Aikaa Harjoitella.