torstai 27. helmikuuta 2014

Toimii, pyörii, romahtaa

Oli harmaa ja tylsähkö maanantai. Talviloma takana, arki edessä, mieli ei kovinkaan korkealla ja sormet tutusti näppiksellä.

Mitähän tapahtuu, jos yhdistää kissat ja Putouksen?

Tuota voisi muuten kokeilla! Ihan vaikka näin maanantaita kuluttaakseen. Ja sunnuntaita haikaillakseen.

Eipä olisi onnistunut vuosi sitten, eikä kaksi vuotta sitten eikä koskaan aikaisemmin. Kissakuvia minulta löytyy suht hyvä kokoelma eli ei se siitä ole kiinni, vaan tuota Putousta tarkoitin. Sehän on viihdyttänyt jo ties kuinka monena vuotena, mutta en ole tullut sitä katsoneeksi. Tiedä sitten miksi tämä vuosi meni toisin. Himoseuraajaa minusta ei ole tullut, mutta nyt osaan todeta, että Slaikasta en tykännyt, Ymmi on hassun höpsön huvittava ja suosikkini on Antsku (vaikka Ymmi on alkanut kiriä kohti kärkeä). Kaikkien hokemat tiedän, tunnen ja osaan.

Joo, on minusta siihen.

Hetkonen, siis kissat + Putous + jotain ankeaan maanantaihin/ihanaan sunnuntaihin liittyvää. On yhtä kuin mitä?

Otetaan ensiksi yksi kissa.


Noinnikkää.

Sitten lisätään siihen sopiva ripaus Putousta. Tai no laitetaan ihan kunnolla. Semmoinen määrä, että maistuukin joltain.



Klik, jakoon Kissakkaan FB-sivun kautta. Sitten Kissannimigalleriaan (joka muuten täytti ihan näinä päivinä neljä vuotta!) ja pariin muuhun kissa-aiheiseen FB-ryhmään. Enkä unohda Kissojen Suomi -kirjan FB-sivua. Täytyyhän siitäkin tykkäävien tietää, miten yhteiskunta ei toimi - paitsi kissoilla, tietty.

Tsup, tsup, tsup tai jotain siihen suuntaan, kun peukut nousevat ylös. Viuh, viuh, viuh kuvaa jaetaan eteenpäin. Uskomatonta, miten paljon kissaväkeä on Facebookin ääressä harmaana tylsähkönä maanantaisena aamupäivänä. Tsup, viuh, tsup, viuh, tsup, viuh.

Eihän semmoisessa tsuppien ja viuhien rytäkässä malta edes vessassa käydä! Hmm, eikö näillä ihmisillä ole maanantaisin - joka on jo puoleksipäiväksi ennättänyt - töitä, sellaisia oikeita töitä? Ja samalla kummasti hivelee itsetuntoa. Tiedättehän sen tunteen, kun huomaa, että on saanut tehtyä jotain, mistä toisetkin tykkäävät ja ettei oma idea ja kokeilu nyt mikään mahdottoman hölmö ollutkaan.

Kävin juuri kurkkaamassa lukemia. Kissakkaan sivuilla näkyy, että kuvaa on jaettu 120 kertaa. Ja ne jaot, jotka minä pystyn näkemään, ovat saaneet monet, paikoin jopa kymmenet, peukut pystyyn. Aikamoista, sanon mä, tuommoisesta hetken mielijohteesta ja muutamien minuuttien tekeleestä.

Sitten jossain vaiheessa maanantaipäivää, joka ei ole enää yhtään niin tylsä ja harmaa, kun täytyy seurata ja jännätä tykkäyksiä ja jakoja, tajuan sen. Eihän se Ymmin yhteiskunta toimi, vaan se pyörii. Ja mulla se tuossa toimii, vaikka siis pitäisi pyöriä.

Noloa.

Miten mä en heti sitä huomannut?

Tätä kirjoittaessa lähes 9 000 ihmistä on nähnyt julkaisuni, jossa on virhe. Noloa, noloa, noloa!

Olen nyt sulatellut ja nolostellut tätä nelisen päivää. Siellä on nolo kömmähdys, tiedetään, mutta ei se ole tainnut kenenkään tykkäämistä haitata. Eikä se ole estänyt ihmisiä jakamasta kuvaa kavereilleen. Voin siis todeta, että kissat ja Putous ne yhteen soppii.

Jopa niin mainiosti, että annoin eilen samalle kuvalle antskumaisen vivahteen.




Tsuppeja ja viuhahduksia sai aikaan tämäkin. Aivan samaan suosioon se ei ole yltänyt ensimmäisen kuvakokeiluni kanssa, mutta hitokseen tyytyväinen olen.

Tai ehkä nuo Jesperin raidalliset "pussihousut" olivatkin SE juttu, ja yhteiskunnan toimiminen ja hitoksiallinen romahtaminen pikkasen avittivat kissanmielistä kansakuntaa tykkäämään ja jakamaan? Joo, sovitaan niin!


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Valkoinen kohtaa Punaisen - katso huippuhetket!

Olin viikkaamassa pyykkiä, kun ohitseni suhahti jotain punaista. Sitten jotain valkoista. Sitten viikkaamisesta ei tullutkaan mitään, koska jäin seuraamaan punaista ja valkoista.

Suhahdin minäkin, kun hain kameran. Ja mitä sitten tapahtui? Tässä kuvakooste tämän illan jännittävästä Valkoinen vastaan Punainen -ottelusta:






Oho! Sitten joku sammutti valot.

















Heeiii....minne se nyt meni?!?!

Ottelu taisi siis päättyä tähän. Kiitos sangen tasaväkisestä ja perin viihdyttävästä matsista!

Minä jatkan viikkaamista. Älkääkä unohtako kutsua minua seuraavallakin kerralla. Ja muistakaa: voitto ei ole tärkein, vaan se meno ja se meininki. Valkoisen kotikentällä se tarkoittaa suhahteluja kera Punaisen.


perjantai 14. helmikuuta 2014

Olet *pim* ystävänpäivätoivotus

Kyllä ystävänpäiväaamu sujuu näinkin:  Facebookissa sydämiä siellä, Facebookissa sydämiä täällä, herttaisia tekstejä, söpöjä kissoja - ja samaan aikaan etsin kissankakkakuvaa.

Löytyihän se, viime vuoden lokakuussa otettujen kuvien kansiosta.


Vilautin sitä kuopukselle. Jäbä 4-vee katseli kuvaa hetken ja totesi, että näyttää ihan kumiankalta.

Täh! Kumiankalta?!?!

Nooh, yhtenä päivänä vuodessa tämä kumiankka saa luvan muuttua joksikin aivan muuksi. Taikasauvan heilautus (eli kuvankäsittelyohjelman näpyttelyä) ja *pim*, olet kissanmielisten ystävänpäivätoivotus! (Ja pienoista ja hienoista Kissakas-ennakkomainontaa.)


Mitä parhainta ystävänpäivää Sinulle!

lauantai 8. helmikuuta 2014

Teille on saapunut paketti, Herr Justus

Ovikello soi. Justus tulee eteiseen vastaan, kuten sillä on monesti tapana tehdä. Sisään ei lampsikaan vieraita. No, mutta jotain sentään.



Montakohan tullivirkailijaa tämä paketti on tavannut matkalla Saksasta Suomeen? Tiedä häntä, mutta veikkaanpa, että ensimmäinen tullikissa on aina ensimmäinen tullikissa.



Jaahas, mitäs täältä oikein löytyykään? Etwas Gutes?



Njääh.

Muutamia päiviä aiemmin vessanovessa oleva kissanluukku sai kokea kovia. Kiukustuneella 4-vuotiaalla on kuulkaa ihmeen paljon voimaa. Ja tämän vanhemmilla oli kuin olikin kärsivällisyyttä löytää prikulleen samankokoinen uusi luukku. Klik. Aus Deutschland.

Oikeastaan Justuksen hiekkalaatikkokin pitäisi uusia. Mistään vain ei ole löytynyt prikulleen samankokoista uutta sellaista. Paitsi nyt, klik, aus Deutschland.


Kappas, siellä olisi tuommoiset jännät ruokakupitkin, tuommoinen korokkeellinen. "Mahdollistaa syömisen mukavassa asennossa." Sopis hyvin meille. Tai siis Justukselle. Klik.


Vielä pitäisi jotain tilata, että saisi ilman postituskuluja. Otetaan vaikka noita senioriraksuja. Klik klik.

Pahviloota ei ole vielä tyhjä. Kissannameja, joissa kiitellään ainakin viidellä eri kielellä. Tämähän oli Pirkkaniksien Pirkkaniksi: tee kuten me teimme ja luot kätevästi helmikuiseen iltapäivään joululahjapenkojaistunnelmaa. Okei okei, ja ripaus karkkipäivää, tässä pari namipalaa. Oho, ne katosivatkin jo!


Kerrotaan, että kissat ovat kovia stressaamaan, jep, ihan pienestä ja ihan pienistäkin muutoksista. Olkoon tässä tarpeeksi järkytystä tälle päivälle ja huomenna jotain muuta.

Kuten uudet ruokakupit. Voilà! Ja uusia senioriraksuja. Njam njam!


Mullistusviikkomme jatkuu taas huomenna. Uusi kissanluukku, Herr Justus, vai uusi hiekkalaatikko, Herr Justus? Ei auta muu kuin entten tentten und so Weiter.


keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kas, mainoskissan paksuhkot posket

Kissani on paistatellut viime päivinä julkisuuden valoläikässä. Joo, näin varmaan voi sanoa, kun kattimus on ollut esillä Twitterissä, siitä on tykätty, se on mukana suosikeissa, sitä klikkailtu eteenpäin muiden tykättäväksi ja tähdellä merkittäväksi. Kun tällainen valoilmiö kohdalle osuu, silloin ei sovi rötkähtää siihen lepäilemään, ei ei, vaikka se sujuisikin niin vietävän hyvin!

Euroviisuja tässä on kiittäminen. Viime lauantaina Suomen edustuspaikkaa tavoitteli MIAU, jota en voinut bloggaamatta sivuuttaa. Justus oli  tuolloin vielä muissa tehtävissä. (Luultavasti nukkumassa. Tai jos ei nukkumassa, niin syömässä. Tai jos ei syömässä, niin ruokailun jälkeisillä unilla. Tai ehkä sittenkin välipalalla tai välipalansulatustorkuilla.)

Mutta mitä ihmettä tapahtuu lauantai-iltana kesken jännittävän kuumottavan ja monilla muilla adjektiiveilla kuvailtavan finaalilähestyksen? Muuan tv-katsoja nappaa kissan, nappaa liidun, nappaa kuvan, nappaa puhelimen ja lappaa menemään twiitin:


 Jes, kyllä tämä mainoskolli hommansa osaa.


Juu-u, mä NIIN tiedän. Eihän tuollaista valkoista hurrrrmuria voi vastustaa, ei Twitterissä(kään), eikä kyllä myöskään kesken suoran tv-lähetyksen.

No, mitä sitten tapahtui?

Kuluu päivä, kuluu kaksi:




Toi MIAU'han on ihan myyty. :-D Tällä kokemuksella kokeilen lisää. Tuleva kissanmielisille suunnattu verkkosivusto kaipaa ennakkomarkkinointia. Justus, kis kis, mites olisi taas pienet mainos-, markkinointi-, kannatusposeeraukset? 


No joo. 

Pysypäs hetki paikallasi, niin otan äkkiä vielä yhden. Noin.


Tuota noin. 

Jäikö kuvallinen viestimme epäselväksi? Täten paljastan, että sivusto ei ole Justuskas, tärähtänytkas eikä opettelenottamaankissakuviakas.

Kas, taidamme kokeilla tätä joskus vielä uudemman kerran.