Arkipäivän meowia

Ai että minä niin tykkään tästä. Ja sama sisältö kuvakaappauksellisin keinoin esitettynä:

Ai että, ai että, ai että! Tämä on niin lempparini netin kissamaisesta tarjonnasta ainakin viimeisen 12 tunnin sisään. (Menneeseen vuorokauteen mahtuu eräs toinen kissoihin liittyvä nettiasia, johon palaan myöhemmin. Enkä malta olla paljastamatta, että kissavideoita siinä joutuu katselemaan. ;-) )  

Näytin cat:n ja me:n välisen keskustelun miehelle. Saatesanoina hykertelin, että katsopas tätä, on niin hauska. Mutta kun ei kuulemma ollut hauska. Ei kuulemma ymmärtänyt. Kuulemma vain kissaihmiset siellä netissä ymmärtävät. 

Ja minä, kuule, en sitten ymmärtänyt, miten joku voi olla ymmärtämättä.  

Olin jo puolivälissä sillä tiellä, että selittämällä minä tästä sulle hauskuuden näytän. Onneksi oivalsin, että olkoon sitten. Hetken harmittelin, ettei minulla ole kanssahykertelijää ja sitten jatkoin omaa itsenäistä ilonpitoani. 

Julkaisin cat:n ja me:n vuoropuhelun Facebookissa kavereilleni. Huh, onneksi jokunen peukalo nousi pystyyn. En taida sittenkään olla ainoa noita rivejä naama virneessä tavaava. Myöhemmin lisäsin kommentteihin tälviisiin:

"Yleensä en pääse edes tähän asti. a) Täytyy siis vielä petrata perussanastoa ja arkipäivän keskustelutilanteita. b) Keskustelukumppanini luovuttaa aivan liian pian. c) Molempia."

Justus ei juuri rupattele. Mahdolliset meowit liittyvät tyhjään ruokakuppiin tai samaisen kupin vääränlaiseen sisältöön. Myös suljetut ovet voivat antaa aihetta meowiin tai pariin. Justuksen kieli on enemmän elekieltä, jota minun on rupatellessani tulkittava. 

Arkipäivän keskustelutilanteissa on petrattavaa. Ja kyllä, sanastoon voi aina kiinnittää huomiota. Ja ei, luovuttaa ei kannata liian herkästi. Siispä jatkan harjoituksia. Kuka ties vielä jonain päivänä I speak cat and my man ja me kaikki sujuvan sutjakkaasti solkkaamme keskenämme, oh my lord.