torstai 27. helmikuuta 2014

Toimii, pyörii, romahtaa

Oli harmaa ja tylsähkö maanantai. Talviloma takana, arki edessä, mieli ei kovinkaan korkealla ja sormet tutusti näppiksellä.

Mitähän tapahtuu, jos yhdistää kissat ja Putouksen?

Tuota voisi muuten kokeilla! Ihan vaikka näin maanantaita kuluttaakseen. Ja sunnuntaita haikaillakseen.

Eipä olisi onnistunut vuosi sitten, eikä kaksi vuotta sitten eikä koskaan aikaisemmin. Kissakuvia minulta löytyy suht hyvä kokoelma eli ei se siitä ole kiinni, vaan tuota Putousta tarkoitin. Sehän on viihdyttänyt jo ties kuinka monena vuotena, mutta en ole tullut sitä katsoneeksi. Tiedä sitten miksi tämä vuosi meni toisin. Himoseuraajaa minusta ei ole tullut, mutta nyt osaan todeta, että Slaikasta en tykännyt, Ymmi on hassun höpsön huvittava ja suosikkini on Antsku (vaikka Ymmi on alkanut kiriä kohti kärkeä). Kaikkien hokemat tiedän, tunnen ja osaan.

Joo, on minusta siihen.

Hetkonen, siis kissat + Putous + jotain ankeaan maanantaihin/ihanaan sunnuntaihin liittyvää. On yhtä kuin mitä?

Otetaan ensiksi yksi kissa.


Noinnikkää.

Sitten lisätään siihen sopiva ripaus Putousta. Tai no laitetaan ihan kunnolla. Semmoinen määrä, että maistuukin joltain.



Klik, jakoon Kissakkaan FB-sivun kautta. Sitten Kissannimigalleriaan (joka muuten täytti ihan näinä päivinä neljä vuotta!) ja pariin muuhun kissa-aiheiseen FB-ryhmään. Enkä unohda Kissojen Suomi -kirjan FB-sivua. Täytyyhän siitäkin tykkäävien tietää, miten yhteiskunta ei toimi - paitsi kissoilla, tietty.

Tsup, tsup, tsup tai jotain siihen suuntaan, kun peukut nousevat ylös. Viuh, viuh, viuh kuvaa jaetaan eteenpäin. Uskomatonta, miten paljon kissaväkeä on Facebookin ääressä harmaana tylsähkönä maanantaisena aamupäivänä. Tsup, viuh, tsup, viuh, tsup, viuh.

Eihän semmoisessa tsuppien ja viuhien rytäkässä malta edes vessassa käydä! Hmm, eikö näillä ihmisillä ole maanantaisin - joka on jo puoleksipäiväksi ennättänyt - töitä, sellaisia oikeita töitä? Ja samalla kummasti hivelee itsetuntoa. Tiedättehän sen tunteen, kun huomaa, että on saanut tehtyä jotain, mistä toisetkin tykkäävät ja ettei oma idea ja kokeilu nyt mikään mahdottoman hölmö ollutkaan.

Kävin juuri kurkkaamassa lukemia. Kissakkaan sivuilla näkyy, että kuvaa on jaettu 120 kertaa. Ja ne jaot, jotka minä pystyn näkemään, ovat saaneet monet, paikoin jopa kymmenet, peukut pystyyn. Aikamoista, sanon mä, tuommoisesta hetken mielijohteesta ja muutamien minuuttien tekeleestä.

Sitten jossain vaiheessa maanantaipäivää, joka ei ole enää yhtään niin tylsä ja harmaa, kun täytyy seurata ja jännätä tykkäyksiä ja jakoja, tajuan sen. Eihän se Ymmin yhteiskunta toimi, vaan se pyörii. Ja mulla se tuossa toimii, vaikka siis pitäisi pyöriä.

Noloa.

Miten mä en heti sitä huomannut?

Tätä kirjoittaessa lähes 9 000 ihmistä on nähnyt julkaisuni, jossa on virhe. Noloa, noloa, noloa!

Olen nyt sulatellut ja nolostellut tätä nelisen päivää. Siellä on nolo kömmähdys, tiedetään, mutta ei se ole tainnut kenenkään tykkäämistä haitata. Eikä se ole estänyt ihmisiä jakamasta kuvaa kavereilleen. Voin siis todeta, että kissat ja Putous ne yhteen soppii.

Jopa niin mainiosti, että annoin eilen samalle kuvalle antskumaisen vivahteen.




Tsuppeja ja viuhahduksia sai aikaan tämäkin. Aivan samaan suosioon se ei ole yltänyt ensimmäisen kuvakokeiluni kanssa, mutta hitokseen tyytyväinen olen.

Tai ehkä nuo Jesperin raidalliset "pussihousut" olivatkin SE juttu, ja yhteiskunnan toimiminen ja hitoksiallinen romahtaminen pikkasen avittivat kissanmielistä kansakuntaa tykkäämään ja jakamaan? Joo, sovitaan niin!


2 kommenttia:

  1. Kuule, Minna, minä voisin sinulle nyt kissaksi muuttua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D

      Cheri, osimoilleen noin! Ja pistit Putoustakin paremmaksi: positiivinen ote kera kissojen. Hyvä hyvä! :-)

      Poista