Melkein voisi luulla, että nuo sanat on kirjattu plakaattiin ja plakaatti nakuteltu näkyvälle paikalle läppärini viereen. Ja ei, en ole siirtynyt kirjastoonkaan, esimerkiksi kissakirjallisuuden ääreen. (Se muuten olisi erinomainen idea. Siispä kannatetaan!)
Läheltä liippaa. Kiskisblogblogin hiljaisuuteen on ollut syynsä ja tutustukaamme niistä yhteen tarkemmin:
Marraskuun alkupuolella ystäväni lähetti minulle linkin Vantaan Sanomien juttuun. Siinä Tuula Korolainen kertoo uudesta kirjastaan. Mutta mikä sykähdyttävintä, kirjailija toteaa, että vuosi sitten luettu Kissojen Suomi -kirja aktivoi kaikki kissamuistot. Ja että minun ja Harrin kirja toimi yhtenä sytykkeenä Kissa kissa kissa -runokirjaan. Vähemmästäkin leijuu pari päivää yläilmoissa ja käy vähän väliä lukemassa tuon kohdan uudestaan. :-)
Sain runoteoksen sen kustantajalta ja lukuapua ja eläytymisjelppiä Justukselta.
Kainalossani viihtyivät myös 6- ja 4-vuotiaat lapset. Heitä Tuula Korolaisen runojen kieli innosti kuuntelemaan ja myös kyselemään ja miettimään. Ja mikä kuvitus, nuo ihanan värikkäät ja kissanystävän silmiin sopivat kuvat ovat Virpi Talvitien käsialaa.
61 sivua, 50 kissarunoa ja ties kuinka monta kissaa. Ja millaisia kissoja?
Kissoilla kerrotaan olevan yhdeksän elämää. Tämän kirjan luettuani olen varma, että niitä on oltava enemmän. Niin mainiosti Tuula Korolainen ja Virpi Talvitie esittelevät moninaisia kissoja kissoja kissoja.
Sinuhe on kissa muinaisesta Egyptistä, ja "Mau-uu-uuu! Mou-uu-uu!" kuuluu erään kissan kevätaaria. Veikkaan, ettei aiemmin kotimaisessa runoudessa ole tavattu kissaa, jota loukkaa se, että kirjastoissa on koiria mutta ei kissoja. (Tosin jo seuraavalla sivulla Felix perustaa Siirin kanssa kissojen lukupiirin. Ja jos minulta kysyttäisiin, niin lukupiirillä voisi olla blogi - minusta saisitte seuraajan, totta kai!)
Kuinka monessa runossa oleillaan kissanäyttelyssä? Kasimir on taas kerran Best in Show. Omat runonsa ovat saaneet venäjänsininen ja ragdoll ja sivuilla kohtaavat myös sukulaiset, kotikissa ja Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin.
Riehakkaampaa puolta esittelee (tidi-tidi tidi-tidi) Catman, joka on taivaalla kiitävä, viittaansa liehuttava Superkissa. Kissanpolkkakin runokissoilta sujuu, vaan mitä tekee nörttikissa? Se nettiä kokeilee, sillä tabletin kosketusnäyttö myös tassua tottelee. "Verkko vapaaksi eläimille!"
Kissojen Suomi -kirjaa tehdessä sain tavata Eskon, hämeenlinnalaisen palvelutalon tassuterapeutin.
Kissa kissa kissa -kirjassa Palvelutalo Taivaisen hoitaja kertoo Reinosta. Eskon kollega on harmaa kuin villasukka, pehmeä ja tosi kotoinen, siis oikein mukava hoitokeino mummoille ja papoille. Reinokin tekee saattotyötä...ja runo, se tuo minulle kyyneleet silmiin.
Ps. Samainen kirja on luettu myös mm. Amman lukuhetkessä, Sinisellä keskitiellä ja Helsingin Sanomissa.
Tuula Korolainen, Virpi Talvitie:
Kissa kissa kissa
Lasten keskus 2013.
61s.
Arvostelukappale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti