Aikamoinen opus tuo Kissojen Suomi. Se vei toisen tekijänsä eiliseksi päiväksi Turkuun. Tosin melkein olin siellä jo edellispäivänä, mikä tapahtui näppärästi pyytämällä ja saamalla kustantajan tiedottaja-Mintulta kuvallista todistusaineistoa messuosastolta. Ja niin kansikuvakissa-Onni pääsi jälleen kissakirjan FB-tykkääjien ihasteltavaksi.
Julkinen rupattelutuokio samaisen Mintun kanssa taisi sujua ihan OK. Puhuimme ainakin kissojen saapumisesta Suomeen, keskiajan kissavainoista, kissannimistä ja siitä, miksi juuri kissa. Totesin siihen, että olen jäävi sanomaan mitään, sillä totta kai kissa. ;-)
Niin ja olipa minullakin kamera mukana, mutta yhtään kuvaa en kerennyt, muistanut, älynnyt napata.
Mutta nappaan nyt! Ja sinä nappaa hihasta henkilöä, jolla on tällainen kassi. Se on minun kissatapahtumakassini, joka keikkuu ja roikkuu mukanani aina silloin, kun olen Kissojen Suomi -asioissa liikkeellä.
Mitä kassista löytyy? Lapsille kirjatuliaisia ja itselle pari postikorttia Sammakon osastolta, musta kissa ja Mummon kissa leikkimässä lankakerällä.
Täytyykin tyhjentää edustuskissakassi, sillä tiedä, milloin ja minne kirja tekijänsä seuraavaksi vie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti