keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Akka ja kissa ja minä

Missä kissa, siellä koti.

En mene takuuseen, onko tällainen tokaisu ihan virallisesti ja ihan oikeasti olemassa. Kun aloin pohtia kesälomareissaamista, nämä sanat sattuivat vain ryöpsähtämään mieleeni juuri tässä järjestyksessä. (Aineksia "viralliseksi kissamaiseksi tokaisuksi" tuossa kyllä on, myönnettäköön! :-) )

Ja tyrkyllä olisi myös tällainen:
Missä kissa, sinne on mentävä.

Niin, tekeekö kissanmieliseksi tunnustautuva kesälomareissaaja kesälomareissuunsa ylimääräisen pysähdyksen tai kymmenien kilometrien koukkaisun, jos tiedossa on maalattuja, veistettyjä tai ihan muuten vaan kissoja?

Puolisentoista vuotta sitten keräsin Kissojen Suomi -kirjaa varten materiaalia maamme museoista. Eikä tietenkään mistä tahansa museoista, vaan juuri niistä, joista löytyy jotain kissamaista, kissoihin liittyvää, kissaihmisiä kiinnostavaa. Yllättävän monta museon nimeä ja kissamaisuutta kirjasin muistiin ja osa niistä pääsi lopulta kirjan sivuille.

Kävin museoihmisten kanssa mielenkiintoista sähköpostikirjeenvaihtoa. Ja viimeistään kissamaisuuksia näppiksen äärellä kuvaillessa olisin halunnut päästä itse näkemään ja kokemaan kaikki nuo kissamaisuudet.

Olisihan se ollut aivan toista kohdata vaikkapa Gallen-Kallelan Akka ja kissa ihan silmästä silmään. (Ja olisiko tapahtunut se, mitä olen monelta Mona Lisa -teoksen nähneeltä kuullut: kuuluisa taulu on luonnossa paljon paljon pienempi kuin mitä on odottanut?) Ja mistä vetoa, etten olisi malttanut olla silittämättä tätä kissaa, joka löytyy Heinolan kaupunginmuseon pihamaalta:


Nyt kesän kynnyksellä pääsin uudestaan museoiden kissamaisuuksien ääreen (en siis oikeasti mutta tekstien ja kuvien välityksellä). Lopputuloksen voi lukea viime viikolla ilmestyneestä Reviiri-lehdestä. Ja kyllä, yhä ja edelleen ja vieläkin haluaisin nähdä kaikki nuo kissat ja kissamaisuudet!

Kesälomareissulainen täällä harmittelee, että tiedossa ei ole silitystuokiota heinolalaisen Kalakissan kanssa, enkä pääse morjenstamaan akkaa enkä kissaa. Menomatkalla kuitenkin huomasin, että ohitin Kissakiven ja lähempänä määränpäätä äkkäsin kyltin "Kollinkankaantie". Muuta ei taida paluumatkalla oleva kissanmielinen pysähtyäkseen tarvitakaan. Ja isompi seisaus sitten kotona, josta löytyy kaikkien kissamaisuuksien kissamaisuus.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti